Pellavapaita, 2012 Perusvaatteista on jotenkin kummasti aina pulaa. Kestikin aikansa, että Jarno sai kauan kaivatun vaihtopaidan. Tällä kertaa käytin parasta löytämääni (tai itseasiassa Riikan löytämää) paitapellavaa, ohutta ja tiivistä palttinaa suoraan italiasta. Se on itseasiassa niin tiivistä, että käsinompelu on jo vähän työlästä. |
|
Paita on tehty
ensimmäisen paidan tapaan
La Couturiere Parisienne tulkitseman Garsaultin ohjeen mukaan. Suorat sauman
on ommeltu koneella ja huoliteltu katesaumoiksi
käsin. Poimutukset, päärmeet yms on tehty
kokonaan käsin. Aloitin poimuttamalla hihansuut 2cm leveään kalvosinnauhaan ja lisäämällä lopuksi puuvillapitsin. Hihansuiden valmistaminen kävi näppärästi kun ne olivat vielä irtonaisina kappaleina. |
|
Miehustakappaleen
puolella kiinnitin ensin olan vahvistuskaitaleet
pääntiekiiloineen. Tällä kertaa tein
niistä pidemmät kuin ohjeessa, joka on tarkoitettu
hennoille 1700-luvun hovimiehille eikä Jarnon
hartioille. Kuten aiemminkin, poikkesin hieman alkuperäisestä ohjeesta avartamalla pääntietä pari senttiä edestä, jolloin kaulus istuu Jarnon päällä mukavammin. |
|
Etuhalkion vahvistuskaitale oli
tiiviimmässä pellavassa helpompi saada
sydämen muotoiseksi, koska kangas ei liesty helposti.
Muistaakseni silitin sydämen saumanvarat taittumaan
nätisti poimulangan avulla. Kyllä siinä
silti sormensa poltti. Päärmäsin etuhalkion käsin ja poimutin pitsin siihen. |
|
Poimutin
miehustan kauluskaitaleeseen oikealta puolelta ja kiinnitin
sitten kauluksen alapuolen poimutukseen nurjalta. Kauluksen
valmis leveys on 6cm. Kuten viimeksikin, poimutin
takakappaleen puolta enemmän niin että olka
asettuisi oikealle kohdalle. |
|
Saatuani
olan ja kauluksen valmiiksi ompelin olka- hiha- ja
sivusaumat. Useamman paidan jälkeen kainalokiilojen
ompelukin sujui jo mukavan tottuneesti. Silitin saumat
katesaumoiksi ja kiinnitin ne käsin. |
|
Olin
jättänyt ensimmäisestä paidasta pois
sivuhalkioiden vahvistuskiilat, ja huomannut aika pian
että ne olisivat olleet tarpeen, koska ensimmäiset
ratkeamanalut ilmestyivät melko pian. Tällä
kertaa tein siis kiltisti halkiokiilat, jotka oli loppujen
lopuksi oikein näppärä ommella halkion
pohjaan. Eri asia sitten, oliko kiinnitysmetodini ihan
period, mutta se toimii. |
|
Tällä
kertaa myös askartelin olalle laskosten sijaan
rypytyksen. En ollut ihan varma mihin sen saumanvarojen
kuuluisi päätyä, mutta tuntui loogiselta
tunkea ne olan vahvistuskaitaleen ja miehustan väliin.
Olin kääntänyt katesaumat hihan puolelle,
joten jouduin vähän
säätämään saumanvarojen kanssa. |
|
Napinlävet
on ommeltu käsin valkoisella tikkauslangalla. Dorset
wheel-tyyppiset napit on tehty samalla langalla. Pohjaksi
käyttämäni muovirenkaat olivat valitettavasti
aikalaisia luurenkaita paksumpia, joten lopputulos ei ole
aivan yhtä siro. Hyvä ohje lankanappien tekemiseen
löytyy mm. täältä. Käsinompelussa oli toki hommansa, mutta sen korvasi lopputuloksen hienostuneisuus. Vaikka paita onkin periaatteessa alusvaate, Jarno saattaa joskus herrasmiehelle sopimattomasti myös heittää takin pois jolloin siitä näkyy huomattavasti enemmän. Sitäpaitsi on jotenkin ihanan period-söpöä ommella paitaa aviomiehelleen. |
|
1700-luvun miesten paita nro. 1 >> << Takaisin projekteihin |