Perusvaatteista on jotenkin kummasti aina pulaa. Kestikin aikansa, että Jarno sai kauan kaivatun vaihtopaidan.

Tällä kertaa käytin parasta löytämääni (tai itseasiassa Riikan löytämää) paitapellavaa, ohutta ja tiivistä palttinaa suoraan italiasta. Se on itseasiassa niin tiivistä, että käsinompelu on jo vähän työlästä.




Paita on tehty ensimmäisen paidan tapaan La Couturiere Parisienne tulkitseman Garsaultin ohjeen mukaan. Suorat sauman on ommeltu koneella ja huoliteltu katesaumoiksi käsin. Poimutukset, päärmeet yms on tehty kokonaan käsin.




Aloitin poimuttamalla hihansuut 2cm leveään kalvosinnauhaan ja lisäämällä lopuksi puuvillapitsin. Hihansuiden valmistaminen kävi näppärästi kun ne olivat vielä irtonaisina kappaleina.




Miehustakappaleen puolella kiinnitin ensin olan vahvistuskaitaleet pääntiekiiloineen. Tällä kertaa tein niistä pidemmät kuin ohjeessa, joka on tarkoitettu hennoille 1700-luvun hovimiehille eikä Jarnon hartioille.

Kuten aiemminkin, poikkesin hieman alkuperäisestä ohjeesta avartamalla pääntietä pari senttiä edestä, jolloin kaulus istuu Jarnon päällä mukavammin.




Etuhalkion vahvistuskaitale oli tiiviimmässä pellavassa helpompi saada sydämen muotoiseksi, koska kangas ei liesty helposti. Muistaakseni silitin sydämen saumanvarat taittumaan nätisti poimulangan avulla. Kyllä siinä silti sormensa poltti.

Päärmäsin etuhalkion käsin ja poimutin pitsin siihen.




Poimutin miehustan kauluskaitaleeseen oikealta puolelta ja kiinnitin sitten kauluksen alapuolen poimutukseen nurjalta. Kauluksen valmis leveys on 6cm. Kuten viimeksikin, poimutin takakappaleen puolta enemmän niin että olka asettuisi oikealle kohdalle.




Saatuani olan ja kauluksen valmiiksi ompelin olka- hiha- ja sivusaumat. Useamman paidan jälkeen kainalokiilojen ompelukin sujui jo mukavan tottuneesti. Silitin saumat katesaumoiksi ja kiinnitin ne käsin.




Olin jättänyt ensimmäisestä paidasta pois sivuhalkioiden vahvistuskiilat, ja huomannut aika pian että ne olisivat olleet tarpeen, koska ensimmäiset ratkeamanalut ilmestyivät melko pian. Tällä kertaa tein siis kiltisti halkiokiilat, jotka oli loppujen lopuksi oikein näppärä ommella halkion pohjaan. Eri asia sitten, oliko kiinnitysmetodini ihan period, mutta se toimii.




Tällä kertaa myös askartelin olalle laskosten sijaan rypytyksen. En ollut ihan varma mihin sen saumanvarojen kuuluisi päätyä, mutta tuntui loogiselta tunkea ne olan vahvistuskaitaleen ja miehustan väliin. Olin kääntänyt katesaumat hihan puolelle, joten jouduin vähän säätämään saumanvarojen kanssa.




Napinlävet on ommeltu käsin valkoisella tikkauslangalla. Dorset wheel-tyyppiset napit on tehty samalla langalla. Pohjaksi käyttämäni muovirenkaat olivat valitettavasti aikalaisia luurenkaita paksumpia, joten lopputulos ei ole aivan yhtä siro.




Käsinompelussa oli toki hommansa, mutta sen korvasi lopputuloksen hienostuneisuus. Vaikka paita onkin periaatteessa alusvaate, Jarno saattaa joskus herrasmiehelle sopimattomasti myös heittää takin pois jolloin siitä näkyy huomattavasti enemmän. Sitäpaitsi on jotenkin ihanan period-söpöä ommella paitaa aviomiehelleen.