Hihaton surcote, 2015 Jokunen vuosi sitten Jarnon äiti halusi tukea keskiaikaharrastustamme lahjoittamalla kaapissa pyörineen upean, laadukkaan villakangaspalan. Mietiskelin jonkin aikaa, mitä siitä tulisi - mekkoon se ei riittäisi, huppuun kuluisi vain osa.

Inspiraationi löytyi Bladelinin triptyykistä 1400-luvun puolivälistä. Sen vasempaan siipeen on maalattu "Lännen kuningas", Keisari Augustus, jolle Tiburin Sibylla esittää näyn Kristuksen syntymästä. Kuninkaan mallina on ilmeisesti ollut Burgundin herttua, ja hänellä on yllään pitkä, hihaton, sivuhalkiollinen päällysmekko. Syvän tummanruskean, tiilenpunaisen ja kullan väriyhdistelmä on upea, ja laskeskelin että kangaspalasta voisi juuri ja juuri saada tämäntyyppisen päällysmekon. Maalauksen vaate näyttää sametilta, mutta paksu villa toimisi varmaan myös vähän vaatimattomampaan versioon. Allegorisen maalauksen käyttämisessä lähteenä vaatemallille otin toki tietoisen riskin. Maalauksen muiden hahmojen vaatteet näyttävät kuitenkin seuraavan jossain määrin maalausaikakauden muotia, ja tummanruskean päällysmekon alta näkyvät vaatteet, turkisreunusteinen brokadimekko ja pitkäkärkiset housusukat ovat ajalle hyvinkin tyypilliset. Toisaalta hihaton päällysvaate muistuttaa myös varhaisempia surcote-mekkoja, vaikka v-pääntie viittaakin vahvasti 1400-luvulle. Kenties antiikin keisari haluttiin esittää vanhanaikaisessa asussa? Toisaalta muistelen myös sittemmin nähneeni samantapaisen vaatteen jollakin muulla selkeästi historiallisella tai allegorisella hahmolla, joten kenties se oli ajan yleisölle tunnettu visuaalinen koodi siitä että kyseinen hahmo on jokin muinainen kuningas.
Oli maalauksen päällysmekko sitten allegorista eksotismia tai ei, päätin nyt vaan haluta tehdä sen. Sekoittaakseni pakkaa vähän lisää visioin sen käytettäväksi 1300-luvun vaatteiden kanssa hihattoman surcoten tapaan, jo ihan siitä syystä että pellavatunikan kanssa se ei olisi liian kuuma. Valitettavasti ajanmukaiset useat päällekkäiset villa/turkiskerrokset ja Jarno eivät oikein sovi yhteen. Kuvan päällysmekon reunukset näyttävät lähinnä helmi- tai metallikoristelluilta. Mietin aikani mahdollisia koristeluvaihtoehtoja, ja lopulta päädyin helppoon ratkaisuun, valmiiseen koristenauhaan. Siinä toistuvat maalauksen asun punainen ja kulta. Se on melko kliseinen, mutta menköön. Leikkasin mekon yhdestä kankaan leveydestä, etukappaleen keskeltä ja keskisaumallisen takakappaleen puolet limittäin reunoista. Viistotin kappaleet helmasta olkapäälle, ja leikkasin pääntien edestä samaan tapaan kuin maalauksessa näkyvä takapääntie. Maalauksen päällysmekko on tietenkin helmasta huomattavasti leveämpi, mutta tällä kangasmäärällä taiteillessa kapeampi helma sai luvan riittää. Pitkät sivuhalkiot antavat kuitenkin liikkumavapautta.
Olalta ja pääntieltä yli jääneistä paloista askartelin pienet sivukappaleet, jotka tekivät vaatteesta tabardin sijaan surcoten. Palapelisaumojen saumanvarat huolittelin joko käsin tai nauhalla. Sivusaumassa saumanvarat on käännetty oikealle puolelle, ja ne peittyvät koristenauhan alle. Kaikki reunat on käännetty kapeasti päällyspuolelle ja päälle ommeltu käsin brokadinauha. Pyrin kohdistamaan nauhaa kuvion mukaan siinä määrin kuin mahdollista, neuroottinen kun olen. Aikanaan tällaista ökykallista nauhaa ei tietysti olisi tuhlattu milliäkään.
Valmis surcote näyttää, no, vähän jännältä. Helma voisi olla leveämpikin. Alkuperäisestä 1400-luvun lähtökohdastaan huolimatta tässä äärimmäisen yksinkertaisesti leikatussa vaatteessa on huomattavasti varhaisempi fiilis, joka inspiroi myös maanläheisemmän kuvausteeman. Oli surcote sitten yhtään mihinkään kauteen oikeasti sopiva tai ei, kangas tuli ainakin käytettyä ja vieläpä maksimaalisen tehokkaasti. Itse pidän paljon asun värimaailmasta, ja Jarno on myös tykännyt surcotesta. Se on helppo kiskaista arkivaatteiden päälle hoviin mennessä, ja on myös lämmin illan viiletessä. <<Takaisin projekteihin