Kesämekko, 2015 Jokunen vuosi sitten jonakin heikkona hetkenä innostuin ostamaan pussilakanan, jossa oli kauhean söpö ruusuprintti. Juuri sellainen, josta olisi lapsena 80-luvulla halunnut oman huoneensa verhot. Ajattelin, että siitä voisi joskus ommella jonkun kivan kesämekon. Koska olen viime vuosina keskittynyt melko tiiviisti historiallisiin vaatteisiin kesämekkoprojekti ei sitten oikein koskaan lähtenyt käyntiin, vaikka mekon malliksi ehti olla jo parikin eri versiota. Sitten kaveri näytti ostamaansa makeaa vintage-kaavaa, ja mekon malli oli siinä. Vaikka en oikeasti olisi tarvinnut yhtään uutta mekkoa niin pitihän kangas nyt saada käyttöön.
Kaava oli ilmeisesti jokseenkin legendaarisen suosittu Butterick 4790. En käyttänyt kaavaa sellaisenaan, vaan piirsin omasta mekon peruskaavastani silmämääräisesti vastaavan kaavan. alkuperäisessä kaavassa kietaisuhelman alle jäävä etukappaleen helma on melko kapea, mutta minulla oli mielestäni hirveän hieno idea leikata se puolikelloksi kun kangasta kerran riitti. Arvelin että se toimisi näin paremmin tyllihameen kanssa. Lyhensin myös helman aidosta fiftarimitasta aavistuksen lyhemmäksi ja kepeämmäksi.
Näin nykyaikaisiin lycrarätteihin tottuneena puuvillakangasmekon ongelma on aina se, että se on joko vähän väljä tai sitten helposti kiristää (etenkin jos innostuu syömään vähän enemmän). Kietaisumallissa kiehtoi juuri säätövara. Toisaalta, jos eteen vyötärölle laittaisi napit, se ei enää paljon säätyisi. Pelkät nauhapatentit eivät taas tahdo pysyä siististi ja napakasti. Lopulta kehittelin idean kuminauha/hakasvirityksestä. Etukulmat tein vähän matkaa kaksinkertaisiksi ja tikkasin kuminauhat vähän matkaa keskiedestä. Kiinnityskohdan päälle ompelin leveät nauhat, jotka solmitaan rusetille pitämään etukulmat paikallaan ja hakasnauhat piilossa. Järkeilin että taakse olisi kiva saada kaksi kiinnityskohtaa, vyötärölle ja vähän ylemmäs niin että miehusta istuisi napakasti. Lisäsin myös pienet takasivukappaleet.
Kolme settiä leveitä rintaliivien jatkopaloja maksoi varmaan saman verran kuin se ale-pussilakana oli maksanut, mutta näinhän tässä aina käy. Alkuperäisessä kaavassa täyskellon kietaisuhelman etureunat oli muistaakseni jätetty suoriksi, mutta sovittaessani mekkoa ajattelin että näyttäisi vähän kivemmalta jos etureunat oikeasti aukeaisivat vähän, etenkin kun alla oleva etuhelmakin oli nyt leveämpi, joten viistotin niitä hieman. Reunat on huoliteltu vinonauhalla, mikä oli mukavan helppo ja siisti tapa huolitella vuoriton mekko. Harkitsin hetken viininpunaista nauhaa mutta jänistin vahvasta kontrastista ja tyydyin hillitympään vihreään. Erottuvampi reunustus olisi tuonut mekon kietaisumallin paremmin esiin, mutta toisaalta herkkä printti pääsi oikeuksiinsa ilman ylimääräisiä häiriötekijoitä.
No, toimiko koon säätöpatentti? Kyllä ja ei. Hakaset ja lyhyet pätkän kuminauhaa eivät lopulta anna ihan hirveästi säätövaraa, mutta ainakin mekko näyttää napakalta päällä rypistymättä liikaa, kuten ohuelle kankaalle tiukassa mekossa helposti käy. Kuten kuvasta näkyy, rusetti ei sittenkään ihan täysin peitä kuminauhaa, jälkeenpäin ajateltuna etukulmat olisi voinut leikata menemään reilusti päällekkäin. Kevyttä materiaalia oleva kellohelma saattaa olla kesätuulella kiusallinen, kietaisuhelma vielä pahempi. Kellotettu etuhelma tuntui sovittaessa liiankin runsaalta, mutta käytössä siitä oli sentään se hyöty että sen saattoi kiinnittää sivuista hakaneuloilla tyllihameeseen, jolloin etuliepeiden hulmahtelu ei ollut aivan niin paljastavaa. Nopeahkosti tehty, klassisen kaunis mekko melko edullisesti. <<Takaisin projekteihin