Uuden asun piti maanläheisemmistä lähtökohdistaan huolimatta näyttää komealta, tai ainakin vähän aikaa ajatusta haudottuani päätin näin. Päädyin houppelande-tyyliseen mekkoon 1400-luvun vaihteesta. Sen voisi tehdä ohuesta villasta ja käyttää vain paidan päällä, jolloin se ei olisi kovin kuuma. Leveät hihat olisivat myös näyttävät vaikka ne jättäisikin jokseenkin maltillisen kokoisiksi.

Tippet.fi - nettikaupasta (joka on erikoistunut keskiaikavaatteiden materiaaleihin) löytyi ihana ohut, upeasti laskeutuva tummansininen villakangas. Tummaa kokonaisuutta piti tietysti piristää jollain värikkäämmällä. Ilmeinen ratkaisu oli tietenkin 1400-luvun vaihteen hitti, nauhalla reunustetut harkkoreunat joihin olin ihastunut jo tabardin yhteydessä. Eurokankaasta löytyi valitettavasti vain erittäin möykkyistä ja näin erittäin epäperiodia dupion-silkkiä, mutta lämpimän punainen väri sopi kivasti villaan.




Kaavoitukseen otin jälleen mallia Thursfieldin "The medieval tailor's assistant"-kirjasta. Miehustan kaava perustuu Jarnon moderniin paidan kaavaan, jonka viistotin Thursfieldin mallin mukaan kainalosta helmaan niin leveäksi kuin kankaasta sai. Kaavan olkaa on lyhennetty 1400-luvun malliseksi ja kädentietä avarrettu hieman. Valmiin helman leveydeksi tuli noin kolme metriä. Houppelandet saattoivat olla uskomattoman leveitä, mutta tähän semi-käytännölliseen versioon tämä leveys riitti ihan hyvin. Lisäsin vielä liikkumavaran maksimoimiseksi halkiot eteen, taakse ja sivuille.




Hihaan kokeilin ensin Thursfieldin kaavaa, mutta se ei tuntunut alkuunkaan istuvalta. Lopulta toimivimmaksi osoittautui miehustan mukaan piirretty moderni miesten paidan hiha n. 2cm syötöksellä. Alaosa on levitetty Thursfieldin antaman kaavan mukaisesti. Kaulus puolestaan on lähes suoraan Thursfieldin kirjasta, joskin vähän madallettuna että se olisi mukavampi käyttää.

Helman harkkoreunuksen leikkasin mutu-tuntumapohjalta 13cm syvillä viilloilla tasaisin (n. 10,5cm) välein. Hihan viillokset on leikattu 9,5cm pitkiksi n. 50 asteen kulmassa 10cm väleillä.




Villaa oli kolme metriä, ja sain mekon leikattua siitä juuri sopivasti tekemällä leveän hihansuun sivuihin liitossaumat. Vuoritin hihat melko ylös asti punaisella silkillä, mikä peitti näppärästi liitossaumat sisäpuolelta. Lopun silkistä leikkasin vinonauhaksi helman ja hihansuiden reunustukseen. Olin ostanut silkkiä 1,5m, vaikka arvelinkin että siinä oli liikaa, mutta kerrankin osuin oikeaan - reunustukseen upposi nimittäin uskomaton määrä nauhaa.

Aloitin ompelun kiinnittämällä etuhalkion tueksi puuvillanauhat. Sitten ompelin keskietusauman ja aloin reunustaa helmaa, koska se olisi näppärin tehdä tässä vaiheessa. Kokeilin ensin 1,2cm leveää vinonauhaa, joka näytti kyllä hienostuneen kapealta, mutta koska villa tuntui aika liestyvältä päädyin varmuuden vuoksi 1,8cm leveyteen. Helman reunustuksen tein jälkipistoilla yhdellä ompeleella, ja jätin sivuihin liitosvaraa. Sitten reunustin samoin takakappaleen helman. Tein vielä etuhalkion napinlävet ennenkuin liitin olkasaumat yhteen.




Kauluskappaleet tuin tukevalla pellavalla jonka kiinnitin villan saumanvaroihin käsin. Vuoritin kauluksen samalla villalla ja reunustin kauluksen yläreunan silkkikaitaleella. Kaulukseen tuli vielä kaksi napinläpeä. Koska materiaali oli niin liestyvää, jaksoin tällä kertaa näpertää napinlävet ihan oikealla napinläpipistolla hyvinkin tiheästi. Tästäkin huolimatta villa onnistui muutamassa kohtaa repsottamaan välistä.

Saatuani kauluksen valmiiksi vetäisin sivusaumat kiinni. Kuten myös olalla silitin saumanvarat auki ja huolittelin ne käsin kääntymään sisään.

Ommeltuani hihojen liitossaumat harsin silkkivuorin paikalleen. Halusin työskennellä niin pitkälle kuin mahdollista sulkematta hihan saumaa, koska hiha olisi helpompi käsitellä tasona. Kiinnitin vuorin yläreunan käsin ja harsin sivut n. 5cm kappaleen reunasta.




Alareunaan piirsin lyijykynällä harkkoreunuksen linjan ja tikkasin sen sitten kapeasti koneella. Leikkasin pois ylimääräisen sivureunoja lukuunottamatta ja aloin ommella reunusnauhaa.

Koska hihoissa reunustus näkyisi molemmilta puolilta ompelin ensin ulkopuolen jälkipistoilla kuten helmassakin ja toisella kierroksella sisäpuolen kiinni silkkiin. Vinonauha ei todellakaan ole edelleenkään period, mutta etenkin helmassa, venyvässä ja ohuessa villassa reunustuksesta ei olisi ikinä tullut riittävän siistiä ja tasaista suoraan leikatulla nauhalla. Vinonauha antaa anteeksi paljon, ja kunnon prässäys naamioi loputkin kauneusvirheet.





Saatuani reunustuksen lähestulkoon valmiiksi ompelin hihan saumat kiinni. Yläosassa, jonne vuori ei ylty huolittelin saumanvarat samoin kuin muissakin saumoissa. Silitin vuoriin sauman ja ompelin sen käsin niin että se tarttuui samalla kevyesti villan saumanvaroihin. Sitten askartelin vielä puuttuvat pätkät reunustusta sauman kohdalle ja helmassa sivuhalkioiden päähän.




Koska kangas oli niin pehmeää, hihan syötöslangat kiristivät juuri sopivasti sen kaksi senttiä heti ommellessa, ja olan hakkimerkkikin osui suoraan kohdalleen. Käänsin saumanvarat miehustan puolelle katesaumaksi. Sitten olikin jäljellä enää koristeellisten tinanappien (myöskin Tippetistä ostettujen) ompelu. Hioin hieman nappien terävimpiä kulmia etteivät ne kuluttaisi villaa.

Mekon pariksi tein vielä punaiset hoset, jotka pitkän helman kanssa saattoi tehdä irtonaisiksi, vain etukulmasta kiinnitettäviksi ilman hankalia nyörityksiä.




Houppelandesta tuli todella kivan näköinen Duc de Berryn Très Riches Heures-rukouskirjan illuminaatioiden hengessä. Se on myös mukava, ja siitä onkin tullut yksi Jarnon suosikkivaatteita. Punainen silkki ja tinanapit pääsevät parhaiten oikeuksiinsa iltavalaistuksessa, joten tämä asu onkin pitojen vakkari.


Suuret kiitokset kuvausjärjestelyistä:
Museovirasto / Hämeenlinna

Kengät ovat Lauri Niskasen käsialaa. Suuret kiitokset asun täydentämisestä!