Houppelande, 2012 Okei, olen valmis myöntämään että keskiaikavaatteiden aloittaminen doubletista ja pitkistä hoseista ei lukeudu elämäni fiksuimpiin päätöksiin. Ei siksi, ettenkö lopulta olisi saanut niitä kasaan, vaan siksi että ne eivät nyt vaan ole kovin käytännölliset. Kun Jarno oli lähdössä Academia de la Danzaan ilman henkilökohtaista kamaripalvelijaansa (ts. allekirjoittanutta), oli viimeistään aika saada herralleni jotain helpommin puettavaa ja edes vähän vilpoisampaa - kuten nimi antaa ymmärtää, kyseinen tapahtuma keskittyy nimenomaan tanssimiseen. |
Uuden
asun piti maanläheisemmistä
lähtökohdistaan huolimatta näyttää
komealta, tai ainakin vähän aikaa ajatusta
haudottuani päätin näin. Päädyin
houppelande-tyyliseen mekkoon 1400-luvun vaihteesta. Sen
voisi tehdä ohuesta villasta ja käyttää
vain paidan päällä, jolloin se ei olisi kovin
kuuma. Leveät hihat olisivat myös
näyttävät vaikka ne jättäisikin
jokseenkin maltillisen kokoisiksi. Tippet.fi - nettikaupasta (joka on erikoistunut keskiaikavaatteiden materiaaleihin) löytyi ihana ohut, upeasti laskeutuva tummansininen villakangas. Tummaa kokonaisuutta piti tietysti piristää jollain värikkäämmällä. Ilmeinen ratkaisu oli tietenkin 1400-luvun vaihteen hitti, nauhalla reunustetut harkkoreunat joihin olin ihastunut jo tabardin yhteydessä. Eurokankaasta löytyi valitettavasti vain erittäin möykkyistä ja näin erittäin epäperiodia dupion-silkkiä, mutta lämpimän punainen väri sopi kivasti villaan. |
|
Kaavoitukseen
otin jälleen mallia Thursfieldin "The medieval tailor's
assistant"-kirjasta. Miehustan kaava perustuu Jarnon
moderniin paidan kaavaan, jonka viistotin Thursfieldin
mallin mukaan kainalosta helmaan niin leveäksi kuin
kankaasta sai. Kaavan olkaa on lyhennetty 1400-luvun
malliseksi ja kädentietä avarrettu hieman. Valmiin
helman leveydeksi tuli noin kolme metriä. Houppelandet
saattoivat olla uskomattoman leveitä, mutta
tähän semi-käytännölliseen versioon
tämä leveys riitti ihan hyvin. Lisäsin
vielä liikkumavaran maksimoimiseksi halkiot eteen,
taakse ja sivuille. Hihaan kokeilin ensin Thursfieldin kaavaa, mutta se ei tuntunut alkuunkaan istuvalta. Lopulta toimivimmaksi osoittautui miehustan mukaan piirretty moderni miesten paidan hiha n. 2cm syötöksellä. Alaosa on levitetty Thursfieldin antaman kaavan mukaisesti. Kaulus puolestaan on lähes suoraan Thursfieldin kirjasta, joskin vähän madallettuna että se olisi mukavampi käyttää. Helman harkkoreunuksen leikkasin mutu-tuntumapohjalta 13cm syvillä viilloilla tasaisin (n. 10,5cm) välein. Hihan viillokset on leikattu 9,5cm pitkiksi n. 50 asteen kulmassa 10cm väleillä. |
|
Villaa
oli kolme metriä, ja sain mekon leikattua siitä
juuri sopivasti tekemällä leveän hihansuun
sivuihin liitossaumat. Vuoritin hihat melko ylös asti
punaisella silkillä, mikä peitti
näppärästi liitossaumat sisäpuolelta.
Lopun silkistä leikkasin vinonauhaksi helman ja
hihansuiden reunustukseen. Olin ostanut silkkiä 1,5m,
vaikka arvelinkin että siinä oli liikaa, mutta
kerrankin osuin oikeaan - reunustukseen upposi
nimittäin uskomaton määrä nauhaa. Aloitin ompelun kiinnittämällä etuhalkion tueksi puuvillanauhat. Sitten ompelin keskietusauman ja aloin reunustaa helmaa, koska se olisi näppärin tehdä tässä vaiheessa. Kokeilin ensin 1,2cm leveää vinonauhaa, joka näytti kyllä hienostuneen kapealta, mutta koska villa tuntui aika liestyvältä päädyin varmuuden vuoksi 1,8cm leveyteen. Helman reunustuksen tein jälkipistoilla yhdellä ompeleella, ja jätin sivuihin liitosvaraa. Sitten reunustin samoin takakappaleen helman. Tein vielä etuhalkion napinlävet ennenkuin liitin olkasaumat yhteen. |
|
Kauluskappaleet
tuin tukevalla pellavalla jonka kiinnitin villan
saumanvaroihin käsin. Vuoritin kauluksen samalla
villalla ja reunustin kauluksen yläreunan
silkkikaitaleella. Kaulukseen tuli vielä kaksi
napinläpeä. Koska materiaali oli niin
liestyvää, jaksoin tällä kertaa
näpertää napinlävet ihan oikealla
napinläpipistolla hyvinkin tiheästi.
Tästäkin huolimatta villa onnistui muutamassa
kohtaa repsottamaan välistä. Saatuani kauluksen valmiiksi vetäisin sivusaumat kiinni. Kuten myös olalla silitin saumanvarat auki ja huolittelin ne käsin kääntymään sisään. |
|
Ommeltuani hihojen liitossaumat harsin silkkivuorin paikalleen. Halusin työskennellä niin pitkälle kuin mahdollista sulkematta hihan saumaa, koska hiha olisi helpompi käsitellä tasona. Kiinnitin vuorin yläreunan käsin ja harsin sivut n. 5cm kappaleen reunasta. Alareunaan piirsin lyijykynällä harkkoreunuksen linjan ja tikkasin sen sitten kapeasti koneella. Leikkasin pois ylimääräisen sivureunoja lukuunottamatta ja aloin ommella reunusnauhaa. |
|
Koska hihoissa reunustus näkyisi molemmilta puolilta ompelin ensin ulkopuolen jälkipistoilla kuten helmassakin ja toisella kierroksella sisäpuolen kiinni silkkiin. Vinonauha ei todellakaan ole edelleenkään period, mutta etenkin helmassa, venyvässä ja ohuessa villassa reunustuksesta ei olisi ikinä tullut riittävän siistiä ja tasaista suoraan leikatulla nauhalla. Vinonauha antaa anteeksi paljon, ja kunnon prässäys naamioi loputkin kauneusvirheet. Saatuani reunustuksen lähestulkoon valmiiksi ompelin hihan saumat kiinni. Yläosassa, jonne vuori ei ylty huolittelin saumanvarat samoin kuin muissakin saumoissa. Silitin vuoriin sauman ja ompelin sen käsin niin että se tarttuui samalla kevyesti villan saumanvaroihin. Sitten askartelin vielä puuttuvat pätkät reunustusta sauman kohdalle ja helmassa sivuhalkioiden päähän. |
|
Koska kangas oli niin pehmeää, hihan syötöslangat kiristivät juuri sopivasti sen kaksi senttiä heti ommellessa, ja olan hakkimerkkikin osui suoraan kohdalleen. Käänsin saumanvarat miehustan puolelle katesaumaksi. Sitten olikin jäljellä enää koristeellisten tinanappien (myöskin Tippetistä ostettujen) ompelu. Hioin hieman nappien terävimpiä kulmia etteivät ne kuluttaisi villaa. Myös vyön solki, pää ja niitit ovat Tippetistä, ja tuovat tummaan asuun kivasti blingiä. |
|
Mekon pariksi tein vielä punaiset hoset, jotka pitkän helman kanssa saattoi tehdä irtonaisiksi, vain etukulmasta kiinnitettäviksi ilman hankalia nyörityksiä. Houppelandesta tuli todella kivan näköinen Duc de Berryn Très Riches Heures-rukouskirjan illuminaatioiden hengessä. Se on myös mukava, ja siitä onkin tullut yksi Jarnon suosikkivaatteita. Punainen silkki ja tinanapit pääsevät parhaiten oikeuksiinsa iltavalaistuksessa, joten tämä asu onkin pitojen vakkari. Suuret kiitokset kuvausjärjestelyistä: Museovirasto / Hämeenlinna Kengät ovat Lauri Niskasen käsialaa. Suuret kiitokset asun täydentämisestä! <<Takaisin projekteihin |