Historialliseen asuun sopivien kenkien löytäminen voi olla haasteellista ellei sitten halua sijoittaa teetettyihin kenkiin. Köyhäilyvaihtoehto on tietenkin tuunaaminen.

Your Wardrobe Unlock'd:n Loren Dearbornin aihetta käsittelevän artikkelin rohkaisemana päätin kokeilla jälkimmäistä. Uhrikseni valitsin alle kympillä kirpparilta löytyneet avokkaat. Korko on liian kapea ajanmukaiseen nähden, mutta menettelee näin kokeiluversiossa.

Halusin kengistä mahdollisimman monen asun kanssa toimivat, joten päädyin vaaleisiin sävyihin. Vaaleat kangaskengät ovat tietysti riskialtis sijoitus, mutta näitähän pidettäisiin tietenkin vain tanssiaiskenkinä sisätiloissa.

Iskin silmäni tukevaan puuvillakankaaseen jossa oli ihastuttava vaaleansininen pilkkukuvio, joka paitsi sopi kapean koron kanssa vuosisadan loppupuolelle, arvelin sen myös hämäävän silmää mahdollisilta tahroilta. Kangaskaupassa en tietenkään tullut ajatelleeksi, että kuviollinen kangas vaatisi myös jonkin verran kohdistamista. Kenkiä verhoillessani huomasin myös, että siniset langat ja kaikki muutkin mahdolliset rypyt kuultavat kohoumina vaalean kankaan läpi.

Reunustukseen käytin ohutta satiininauhaa. Kaikki liimaukset tein Kiillon Tixo-kontaktiliimalla.




Päällystysprojekti tapahtui mainitsemaan ohjetta noudattaen. Muotoilin summittaiset kaavat sovituskankaalla kengän päälle ja leikkasin kappaleet niiden mukaan.

Ensin höyryttelin rankasti pohjaa saadakseni sen irtoamaan paremmin reunoista. Ohje neuvoo irrottamaan myös korkolapun, mutta kun se ei tuntunut hevillä antautuvan päätin jättää sen paikalleen, sitä kun ei kumminkaan saisi enää yhtä tukevasti takaisin. Päällystys aloitettiin koroista. Koron alareunan viimeistelin nauhalla.




Korkojen valmistuttua muotoilin kaavan kärkeen ja läppään. Koska alkuperäinen kenkä oli avokasmallinen, vuoritin läpän osuuden tekonahalla. Kärkiosan liimaaminen (kengän ollessa jalassa) oli kohtuullisen jännittävä hetki, tuurilla se kuitenkin onnistui ihan kiitettävästi. Reunat käänsin pohjan alle runsaan liimauksen saattelemana. Kapea kärki jäi tietenkin vähän möykkyiseksi, mutta menettelee. Liiman kuivuttua läppä leikattiin varovasti erilleen.

Seuraavaksi muotoilin kaavat kantapään ja solkiläppien kappaleille. Kantapäässä on kaareva sauma. Solkiläpät on vuorattu tekonahalla. Ennen liimausta reunustin solkiläppien ja kappaleen etureunan osuuden satiininauhalla. Ohuen nauhan liimailu oli melko sotkuista hommaa, ja tarkkasilmäisimmät voivatkin huomata siellä täällä keltaisia liimatäpliä.

Saatuani kangasverhoilun valmiiksi saatoinkin huokaista ja alkaa mättää liimaa pohjan alle. Kengän pohjan liimaukseen sai muuten näppärästi reilun 60 kilon painon pistämällä sen jalkaan. Koron osuuden puolestaan sitaisin nauhalla kiinni kuivumaan.




Jäljellä oli vielä loppujen reunustus- ja viimeistelynauhojen liimaus. Liimailin nauhaa vielä kengän reunan sisäpuolelle siistiäkseni sitä vähän, ja vahvistin sillä myös alkuperäisen kengän ja solkiläpän liitoskohdan. Kuten kuvista näkyy, nauha on paikoin melkoisen ruttuinen, mutta koska tällainen askartelu ei ole ominta alaani oli helppoa katsoa pikkuvikoja läpi sormien.

Kenkien soljet on tilattu Jas. Townsendiltä.

Lopuksi lisäsin vielä käyttömukavuutta lisäävät pehmustepohjalliset ja suihkutin kengät läpimäriksi tekstiilisuojasuihkeella.




Kenkien tuunausprojekti oli yllättävänkin antoisa. Lopputuloksen siisteydessä olisi toki parantamisen varaa, mutta toisaalta kenkiä ei juuri katsota läheltä ja etäisesti historiallinen ulkonäkö korvaa laadun. Neulan ja langan kanssa näpertämiseen tottuneena olin positiivisesti yllättynyt siitä kuinka nopeasti liimalla saa valmista. Söpöläisten kustannukseksetkin jäivät alle kolmenkympin, joten ei haittaa vaikkeivät ne ikuisuuksia kestäisikään.
Kaksista tanssiaisista ne ovat kuitenkin jo selvinneet ehjinä.