doublet and hose

Doublet & pitkät hoset, 2011

Hairahdukseni 1700-luvulta keskiaikaan ei käynyt aivan yllättäin. Pohjan tälle romantisoidun historiaharrastuksen hyvin romantisoidulle haaralle päätymiselle valoi neito-iässäni ahkerasti kuluttamani Kaari Utrion tuotanto. Syksyllä 2010 uskaltauduimme renessanssitanssikurssille kohentelemaan olematonta tanssitaitoamme, ja pari päivää myöhemmin löysimme itsemme paikallisen SCA:n osaston tutustumisillasta. Paluuta ei ollut. Aikamatka von Manheimin suvun uljaaseen menneisyyteen oli alkanut...

"Keskiaika" on muuten noin tuhat vuotta kestänyt ajanjakso. Pikaisella tutustumisella sen minua henkilökohtaisesti kiinnostavimmaksi puvustukselliseksi kaudeksi valikoitui kauden loppupuoli, 1300-1400 luku. Ja minne vaateinspiraatio näyttää, sinne von Manheimit matkaavat.

Keskiaikaharrastajat aloittavat yleensä simppelillä tunikalla. Koska minun pitää aina tehdä kaikki vaikeimman kautta, halusin aloittaa 1400-luvun doubletista, etenkin kun Jarnokin innostui doubletin topatusta miehekkyydestä. Sen alaosana on tiukat housusukat, jotka 1400-luvun puolella ovat jo kehittyneet tiukkojen housujen tyyppiseksi vaatteeksi. Tätä yhdistelmää voisi luonnehtia hyvin pukeutuneen miehen peruskerrastoksi, jonka päälle sitten puettiin koristeellisempia vaatekappaleita. Doubletin ja hosen malli on keskiaikavaatetuksen perusteoksena ahkerasti hyödyntämästäni Sarah Thursfieldin "The medieval tailor's assistant"-kirjasta, kaavat tehty kirjan avulla ja sovittamalla. Vilkaisin myös muutamaa nettilähdettä, mm. tätä. Materiaaliksi valitsin tummanvihreän villakankaan, jonka arvelin sopivan monenlaisten mahdollisesti joskus seuraavien päällysvaatteiden kanssa. Halusin doubletiin ja hoseihin saman materiaalin, mutta jälkeenpäin ajateltuna olisi ollut fiksumpaa valita erilaiset kankaat. Tiivis villaflanelli toimi doubletissa hyvin mutta hosejen materiaalin olisi ehdottomasti pitänyt olla löyhäsidoksisempaa ja joustavampaa.
Työstin doubletin kaavaa sovittamalla. Doubletillahan pystyy luomaan lähes korsetoidun siluetin (ainakin mikäli aikalaislähteisiin on uskominen), mutta minä tähtäsin timmiin mutta mukavaan istuvuteen. Selkää muotoillessani onnistuin saamaan keskitakasauman niin kaarevaksi että se alkoi pussittaa lapaluiden kohdalta. Päädyin tekemään siihen vaakasuuntaisen muotolaskoksen, mikä ei varmasti ole 1400-lukuinen ratkaisu mutta toimii päällä hyvin. Koska minulla oli kiire päästä ompeluvaiheeseen hyödyntääkseni tehokkaasti kesäloman autokilometrit jätin hihan kaavoituksen myöhemmäksi ja ryhdyin kasaamaan miehustaa.
Doubletin rakenteita miettiessäni törmäsin keskiajan elävöittämisen perinteiseen ongelmaan, keskuslämmitykseen. Vaatemäärä joka on sopiva suurimman osan vuotta koleassa kivilinnassa on aivan liikaa helteisillä keskiaikamarkkinoilla tai sisätiloissa järjestetyissä tapahtumissa. Doublet on oikeastaan vasta vaatetuksen pohjakerros (paidan jälkeen), ja siihenkin kuuluisi oikeasti topattu tukivuori. Päädyin karsimaan kerrokset minimiin mutta pyrkien silti säilyttämään doubletille tunnusomaisen ryhdikkyyden. Kiinnitin villan tueksi jämäkkää juuttikangasta etureunoihin, olalle ja kaulukseen. Helmakappaleet tuin kauttaaltaan juutilla, hosejen kiinnitys kun tuo niille melkoisen paineen. Vuoritin miehustan puuvilla-pellavasekoitteella lukuunottamatta kaulusta johon käytin ohuempaa mustaa pellavaa. Käytin vielä villakankaan saumojen tueksi kanttinauhaa paikoissa joissa niitä uhkasi venyminen, ja vyötärö- ja olkasaumoihin lisäsin vielä leveämmän pellavanauhan. Reunoissa silitin villakankaan kääntymään tukivuorin reunan yli ja kiinnitin saumanvarat käsin tukivuoriin. Sitten asettelin vuorin paikalleen ja kiinnitin sen tikkaamalla käsin kaikkien kerrosten läpi. Lopputulos oli kivan jämäkkä. Tikkasin käsin myös kaikki saumat jotta vuori pysyisi ryhdikkäästi kohdallaan. Lopuksi tein etureunoihin nyöritysreiät.

Miehustan ollessa näin kasassa olikin hyvä siirtyä hihoihin. Tässä kohtaa poikkesin hieman Thursfieldin viitoittamalta tieltä ja menin siihen suuntaan mikä sovittaessa tuntui luontevalta. Thursfieldin hihat on leikattu lähestulkoon ilman syötöstä pyöriöllä, mikä tuntui doubletin kyseessäollessa jopa hieman nurinkuriselta. Lisäsin siis syötöstä jo puhvin vuoriin. Thursfieldin kaavassa hihan kaava on vain pätkäisty puhviksi ja alaosaksi, mutta totesin että kun sauma kerran on, sitä voi käyttää myös muotoiluun. Kellotin puhvin vuoria pyöriölle päin saadakseni lisää syötöstä ja näin liikkumavaraa olalle käsivarren pysyessä tiukasti istuvana. Hihan alaosassa puolestaan oli haasteena saada siitä tiukka mutta hyvin liikkuva. Kaavoitin takasauman kyynärpäästä kaartuvaksi lisätäkseni sauman pituutta ja näin käden koukistusvaraa ja korotin myös yläreunaa aavistuksen hihan takaosasta.
Saatuani hihan rungon periaatteessa toimimaan siirryin puhvin pariin. Tässä kohtaa Thursfieldin ohje puhvin piirtämiseen oli suoraan sanottuna omituinen, sen mukaan hihan etuosaan tulisi yhteen kohtaan hirveä määrä väljyyttä. Muutenkin kaava näytti ihan järjettömän isolta verrattuna kirjan kuvan suhteellisen vaatimattomaan puhviin. Kavennettuani pullottavaa etuosaa ja tasoiteltuani puhvin kokoa muutenkin sain aikaan jotenkuten toimivan kaavan.
Aloitin ompelun hihojen alaosista. Tuin nyörityshalkioiden reunat pellavanauhalla ja vuoritin alaosan ohuella mustalla pellavalla. Musta pellava ei ilmeisesti ole värjäysteknisistä syistä aivan period (Vaikka Thursfield sen toisaalta mainitseekin), mutta se nyt vaan oli kivan siisti ja neutraali vuori tummaan vaatteeseen. Lopuksi askartelin nyöritysreiät.
Puhvin vuoriin ompelin puhvin tueksi paksusta villakankaasta kieputettuja rullia. Thursfieldin ohjeessa neuvotaan laittamaan kaksi, mutta kun lopputulos näytti vähän aneemiselta minuun iski suuruudenhulluus ja lopulta rullia päätyi hihaan neljä. Jarnon miehekkäät hartiat vaativat toki miehekkään kokoiset hihatkin.
Itse puhvin tein puuvilla-pellavalla tuetusta villakankaasta etteivät rullat kuultaisi läpi. Ompelin hihan alaosan puhvin ja päällisen väliin pussiin. Sitten poimutin puhvin kädentielle. Puhvin vuorin kiinnitin toisella ompeleella ensimmäisen viereen. Hihojen ollessa onnellisesti kiinni voi aina hieman huokaista. Tässä tapauksessa doublet olikin jo melkein valmis, jäljellä oli enää alareunan nyöritysreikien teko. Tässä kohtaa saatoinkin siirtyä alaosan pariin.
Hosejen ompelu oli huomattavasti doubletin yksinkertaisempaa, mutta kaavoitus ja leikkaaminen suorastaan pelottavaa. Tuijotin Thursfieldin kaavaa ja googletin. Tein sovitusversioita. Lyhyesti sanottuna, yläosaan kiinni nyöritetyt housut joiden tulisi olla legginsmäisen tiukat (mutta ilman lycran tippaakaan) mutta joissa pitäisi samalla pystyä tekemään varhaisitalialaisten tanssien riverenza-polvikumarrus ovat melko hurja haaste. Period-vastine lycralle, kankaan leikkaaminen täysvinoon auttaa tietysti vähän, mutta kuten jo sanottu, valitsemani materiaali oli liian tiivistä ja liian vhän venyvää. Sain lopulta aikaan jonkinlaiset hoset, mutta en ole niihin läheskään tyytyväinen. Takamus on melko pussittava, kuten tosin ilmeisesti saa ollakin - käytännössä myös 1700-luvun housut pussittavat takaa melko koomisesti. Pituussuuntainen väljyys auttaa aika paljon liikkumaväljyyteen, mutta ongelmana oli se että käytännössä ylimääräinen pituus valahtaa helposti nilkkaan eikä nouse sieltä polven koukistumista varten. Tähän ongelmaan löysin tosin myöhemmin melko toimivan ratkaisun askartelemalla viimein ne sukkanauhat.
Aikataulullisista syistä minun oli pakko viimein leikata hoset ja ommella ne valmiiksi vaikka istuvuus tuottikin ongelmia. Ompelin saumat kapealla siksakilla jotta ne joustaisivat vähän. Vyötärön vahvistin kaksinkertaisella pellavanauhalla etteivät nyörit venyttäisi sitä liikaa. Kuvassa hoset on nyöritetty melko tiukalle ja näyttävät siksi melko hyviltä, mutta käytännössä nyöritystä täytyy pitää vähän löysemmällä jos haluaa istuakin. Puhumattakaan sitten luonnon vaatimuksista pitojen jälkeen, jolloin nyöritetyspatentti osoittautuu sangen hankalaksi...
Niin, ne nyörit, joita asussa riittää. Huomasin tämän aika konkreettisesti alkaessani viime tipassa tehdä niitä, tosin tietysti jo nyöritysreikien loputon määrä oli antanut tästä vähän esimakua (viimeiset nyöritysreiät valmistuivat itse asiassa vasta kun doublet oli ollut jo kerran käytössä). Tein ensin villalangasta letitetyt nyörit, jotka olivat kyllä söpöt, mutta ensimmäisellä käyttökerralla huomasimme että niiden hapsottavien päiden pujotteleminen oli todella ärsyttävää ja hidasta. Olin kuvitellut laittavani niihin metallipäät, mutta eihän mistään löytynyt ainakaan siihen hätään tarpeeksi pieniä. Onneksi samalla reissulla, Hämeenlinnan keskiaikamarkkinoilla tulin inspiraationa ostaneeksi nyörihaarukan ja koin suoranaisen valaistumisen kätevän, siististi pääteltävän ja helpohkosti pujoteltavan nyörin suhteen. Seuraavaksi käyttökerraksi sainkin Jarnolle jo hieman toimivammat nyörit.
Hosejen ongelmista huolimatta pidän doubletista todella paljon, ja onneksi onnettomat hoset jäävät paljolti muiden vaatteiden peittoon. Etenkin doubletin muhkeat hihat onnistuivat hyvin ja näyttävät makeilta. Doublet muuten istui vielä paremmin valmistuessaan, mutta Jarno on näköjään hieman lihonut kun etunyöritys jää vyötäröltä auki. Valitettavasti doublet on todellakin kuuma, ja kaikkine nyörityksineen asu on myös melkoisen epäkäytännöllinen, etenkin kunnollisen palvelusväen puutteessa. Seuraavaksi teinkin Jarnolle hieman rennompia keskiaikavaatteita, mutta täytyyhän sitä silloin tällöin myös kukkoilla komeassa vaateparressa, joka 1400-luvulla vaatii pohjakseen topatun doubletin. Suuret kiitokset kuvausjärjestelyistä: Museovirasto / Hämeenlinna Kengät ovat Lauri Niskasen käsialaa. Suuret kiitokset myös Laurille asun täydentämisestä! <<Takaisin projekteihin