Joskus projektin suunnittelu lähtee vaatteesta jonka haluaisi, joskus taas materiaalista josta haluaisi vaatteen. Pari vuotta sitten haahuillessani Joulubaalin jälkeisen päivän onnellisen haikeissa tunnelmissa Stockmannin kangasosastolla törmäsin upeaan kirjailtuun dupion-silkkiin, eikä hintakaan (35€/m) ollut ollenkaan paha. Jarnon palatessa takaisin elektroniikkaosastolta minua etsiskelemään vinkkasin että eikös tuo sopisikin liiviin. Jarno ilmoitti heti haluavansa joskus toisen 1700-luvun liivin.

Idea "vähän paremmasta liivistä" ei ollut ollenkaan huono, mutta tietenkin se sai muiden kiireiden vuoksi odotella pari vuotta. Viimein tartuin hommaan tehdäkseni ainakin jotain uutta vuoden 2011 Joulubaaliin.




Käytin ensimmäisen liivin kaavaa lähes sellaisenaan, muutin vain etureunan kaartumaan vasta vähän alempaa ja lisäsin alas yhden napin ja napinläven. Lisäsin tällä kertaa myös viimeksi skippaamani period-yksityiskohdan, selkänyörityksen, ja sitä varten kaarsin takasaumaa vähän nyörityshalkioksi. Upean materiaalin innoittamana päätin tällä kertaa kokeilla vähän ajanmukaisempaa, enemmän käsinompelulle rakentuvaa ompelutekniikkaa.




Olin onneksi ostanut kangasta vähän reilusti, koska ison kuvion kohdistus symmetrisesti vaatikin vähän säätöä, etenkin kun etukappaleet olivat suuret. Jouduin lopulta turvautumaan pieneen lisäpalaan toisen etukappaleen alakulmassa, mutta sehän on vain autenttista kallista kangasta pilkkoessa. Liitossauman kohdistelu oli myös aika jännää.




Tuin etukappaleen kokonaan tiiviillä pellavalla, jonka etureunaan ja taskun suun kohtaan kiinnitin vielä siksakilla kaitaleet juuttia. Doubletin tapaan silitin silkin kääntymään tukivuorin reunojen yli ja kiinnitin ne kevyesti käsin. Sitten ompelin taskupussit ja taskunläpät. Taskunläpät on vuoritettu ja tikattu käsin, ja vain kiinnitetty miehustaan koneella.




Takakappaleen leikkasin kaksinkertaisena ohuemmasta pellavasta. Päällimmäiseen kerrokseen ompelin silkkikaistaleet takahalkion reunoihin ja pääntielle. Alempaan kerrokseen tikkasin nyörityksen kohdalle vielä pellavanauhan tueksi. Ompelin kerrokset koneella pussiin mutta tikkasin kaikki reunat ja silkkikappaleiden saumat käsin. Sitten askartelin vielä nyöritysreiät, jotka olikin todella nopea tehdä pellavaan. Keskiajalta bongattu haarukkanyörivillitykseni tuotti hyvän puuvillanyörin tähänkin.

Takakappaleiden valmistuttua ompelin sivusaumat, silitin ne etukappaleen puolelle ja ompelin saumanvarat kiinni tukivuoriin kuten muutkin reunat. Sitten asettelin etukappaleille vuorin, joka oli samaa ohutta pellavaa kuin takakappale ja silitin sen reunat taittumaan millin tai parin päässä tuetun miehustan reunasta. Tikkasin reunat käsin, jolloin vuori ja tukivuori kiinnittyivät hyvin.




Seuraavaksi olivat vuorossa napinlävet. Tikkasin ensin napinläpien paikat koneella, leikkasin ne auki osan matkaa ja ompelin vielä reunat siksakilla ettei juutti alkaisi lohjeta ennen aikojaan. Koska tarvitsin kirjontaan sointuvan sävyn olin tälläkertaa päätynyt tekemään napinlävet muliinilangalla, josta löytyy hyvin värejä. Olin jo taskunläpissä todennut sen erittäin miellyttäväksi ommellessa, aika puolestaan näyttää sen keston. Kuten ensimmäisessä liivissänikin taskujen napinlävet ovat vain koristeena, samoin kuin miehustan kaksi ylintäkin.




Napit päällystin liivin kankaalla. Olin ensin suunnitellut nappeihin paljettikirjontaa tai jotain muuta makeaa, kankaan reunassa kun oli pätkä sileää silkkiä jota olisi voinut hyödyntää pohjana, mutta ajanpuutteen vuoksi näin työläät visiot karsiutuivat. Lisäksi kuviollinen kangas on niin näyttävä että erikoisemmat napit voisivat tehdä kokonaisuudesta sekavan. Tuin silkin liimakankaalla ja lisäsin väliin vielä tilkun flanellia pehmikkeeksi. Paksun kirjonnan vuoksi napeista ei tullut ihan niin sulavalinjaisia kuin ensimmäisessä liivissä, mutta ne sulautuvat liiviin ihan hyvin.




Viimeiseksi ompelin kiinni olkasaumat, jotka olin jättänyt auki pystyäkseni näppärämmin työskentelemään napinläpien kimpussa ruttaamatta koko liiviä. Käänsin saumanvarat etukappaleen vuorin alle kuten sivussakin. Rakenteesta tuli kulmista vähän turhan paksu, joten saumanvarat olisi ehkä sittenkin kannattanut kääntää takakappaleelle - tässä vaiheessa annoin asian kuitenkin olla.




Liivin tekeminen oli todella palkitsevaa. Upea kangas näyttää ylelliseltä ja vaikka kauttaaltaan kirjailtu liivikangas ei oikeastaan olekaan ajanmukainen, tässä vaatteessa on mielestäni silti jo eritasoinen period-fiilis kuin monissa muissa tekemissäni. Käsin vuoritettu ja viimeistelty rakenne on siistin ja jämäkän oloinen, ja Jarno väittää sen jopa tuntuvan päällä erilaiselta kuin nykyvaatteet.