Jakku,
2011
Ystäväni Ida tarvitsi
pikaisella aikataululla mustan 1700-luvun jakun larppiin, jossa
hänen hahmonsa oli kartanon palvelijatar. Mustavalkoinen sisäkön
univormu on oikeastaan enemmän viktoriaaninen juttu, mutta
tokihan pelinjohtajien visiolle täytyy tehdä vähän myönnytyksiä.
Ida kuitenkin arveli
ettei tulisi juurikaan käyttämään synkeän mustaa jakkua
1700-luvun tapahtumissa, joten hän toivoi kääntöjakkua jonka
toinen puoli olisi jotain muuta. Hän löysikin upean
vaaleanharmaan villakankaan, josta tulisi jakun paraatipuoli.
Vuoriksi hän osti mustaa pellavaa, josta hänen mummonsa ompeli
myös jakkuun sopivan hameen.
Jakun helman takaa somaksi pyrstöksi pitenevä malli on bongattu
Linda Baumagartenin "Costume Close-Up"-kirjasta, tosin
toteutimme sen vähän maltillisemmalla kellotuksella. Muutimme
sen myös edestä yhtenäisiksi, hakasilla sulketuvaksi, ja
etukappaleen helman halkion korvasin kiilalla. Hihat teimme
lämpimyyttä ajatellen pitkiksi, tosin hihansuut voi kääntää
muodikkaiksi puolipitkiksi hihoiksi.
![jacket 18th century](kuvat/idas%20jacket%204.jpg)
Koska Ida tarvitsi jakun jo seuraavaksi viikonlopuksi en ehtinyt
hirveästi paneutua kaavoitukseen, mutta onneksi välttävä kaava
syntyi melko helposti. Hihaan käytin ratsastuspukuni kahden
kappaleen hihan kaavaa vähän muokattuna.
Aikataulun vuoksi tein myös koneella kaiken mahdollisen.
Vuoritin koko jakun pussiin niin että hihan pyöriö jäi siistiksi
molemmin puolin. Napsin kainalon saumanvaroihin tiheästi
aukileikkauksia ja silitin ne huolellisesti auki etteivät ne
kiristäisi kummallakaan puolella. Ompelin myös päällisen ja
vuorin saumanvarat yhteen pyöriöltä, kainalosta ja sivusaumasta
helman kellotuksen juuresta.
Koska harmaa puoli suunniteltiin pääasialliseksi paraatipuoleksi
silitin reunoissa saumanvarat kääntymään aavistuksen vuorin
puolelle. Halusin pitää harmaan puolen jotenkuten
period-uskottavan näköisenä joten tukitikkasin reunat vain
vuorin puolelta, missä ommel hukkuukin hyvin mustaan kankaaseen.
Tämäkin puolinainen tikkaus kuitenkin auttaa reunoja pysymään
edes vähän ryhdissään.
![18th century jacket](kuvat/idas%20jacket3.jpg)
Pääntielle ompelin päällisen ja vuorin saumaan nauhanpätkät
kiristämään sitä vähäsen, koska pääntie jää korsetin reunan
yläpuolelle. Period-ratkaisu, jota olen myöhemmin alkanut
kiltisti käyttää, olisi nauhakuja, joka on eksaktin
säädettävyytensä takia huomattavasti toimivampi. Tukinauhani on
vähän liiankin kireällä, kuten kuvista näkyy pääntien
ryppyisyytenä.
Olin jättänyt etureunat kääntöaukoksi vuorituksessa. Lopuksi
ompelin niihin valmiin hakasnauhan, käänsin saumanvarat sisään
ja ompelin mustan vuorin käsin paikalleen. Se olikin ainoa
käsinompelupätkä jonka tähän projektiin tein.
Lopputulos ei ole istuvuudeltaan aivan täydellinen,
etukappaleella on liikaa pituutta ja vyötärö on vähän
tiukka kuten kuvista näkyy, varmaan siksi että muistaakseni
teimme klassisen mokan sovittelemalla tätä pelkän korsetin
päälle ilman hameita. Jakku on kuitenkin siihen käytettyyn
aikaan nähden ihan kelpo vaate, ja Ida on käyttänyt sitä
ahkerasti.
![18th century jacket](kuvat/idas%20jacket%205.jpg)
Olen perinteisesti suhtautunut vähän ennakkoluuloisesti
kääntövaatteen toimivuuteen, joten oli hyvä joutua kokeilemaan
sen tekemistä ja mukava huomata että molemmille puolille saa
kuitenkin kohtuullisen siistin lopputuloksen. Huolellisemmin
tehty ja käsin vuoritettu versio olisi varmaan vieläkin
siistimpi, nyt siellä täällä näkyy pientä pussitusta. Onhan
kääntöjakku toki loistava tapa saada vaihtelua asuun
paisuttamatta garderobia, jonka varastointi on nykyajan ahtaissa
loukoissa asustaville wannabe-säätyläisille joskus
ongelmallista.
![18th century jacket](kuvat/idas%20jacket2.jpg)
Kuvauksessa totesimme myös, että alunperin vain larppiin
tarkoitettu musta asu onkin itseasiassa ihan pätevän näköinen ja
ilman arkista esiliinaa varsin arvokas, pellava on kuitenkin
melko tasaista ja kiiltävää laatua. 1700-luvullahan musta oli
vielä kalliimpi ja arvokas väri.