![](kuvat/viherhame5.jpg)
Hame,
2012
Eräs historiallisten pukujen harrastuksen hauskoista puolista on
se, että siinä voi käyttää värejä. Normaalisti pukeudun kesää
lukuunottamatta varsin mustavoittoisesti, koska se on vaan niin
helppoa.
Pet en
l'airini (alias barbie-puvun) kanssa käytettävästä hatusta
tuli pinkki-vihreä lähinnä siksi että löysin haluamaani
silkkinauhaa vain vihreänä. Väriyhdistelmä olikin oikeastaan
kerrassaan herkullinen, ja innostuinkin myöhemmin tekemään asuun
uuden kesäisen vaaleanvihreän hameen.
Materiaaliksi valitsin edullisen polyesteritaftin. Halusin
hameeseen vähän näyttävyyttä, joten tein siihen leveän röyhelön.
Kuusi metriä taftipäärmettä käsin tuntui aikataulullisesti vähän
haasteelliselta, joten päätin kokeilla harkotettua reunaa, joka
olisi lisäksi paljon ajanmukaisempi ja kauniimpi.
Piirsin
kulhon avulla röyhelökaitaleen alareunaan piparkakkureunan ja
leikkasin sen harkkosaksilla. Tekokuitujen näppärä puoli on
se, että niitä voi sulattaa, joten polttelin varovasti reunaa
sytkärillä. Se suli erittäin helposti liikaa, joten kovin
hyvää lopputulosta en saanut, mutta jospa reuna kestäisi edes
vähän paremmin. Jälkeenpäin katsoen muuten piparkakkureuna on
mittasuhteiltaan aika massiivinen, pienempi ja tiheämpi
kaarros olisi ollut parempi, mutta tulipa taas tehtyä
kiireessä. Kyseiseen paheeseen olen alkanut viime aikoina
syyllistyä yhä useammin aiemman neuroottisen suunnitteluni
sijaan.
Röyhelön alle jäävän
helmapäärmeen vetäisin äkkiä koneella. Leikattua helmaa
varjellakseni jätin helman kerrassaan kevytmielisen lyhyeksi
koska hame oli suunniteltu lähinnä kesäiseen ulkoilmakäyttöön.
Viisikin senttiä vaikuttaa uskomattoman paljon helman
kuraantumiseen, ja harkotettuja reunoja ei taas viitsisi
turhan usein pyykätä. Jos tarkkoja ollaan, röyhelö ja lyhyt
pituus ajoittavat hameen hieman pet en l'airia myöhemmäs,
mutta olkoon.
![](kuvat/viherhame3.jpg)
Laskostin röyhelön
kiinnityskohdan pienille vastalaskoksille. Sen neulaamiseen
tasaisesti meni ikuisuus, ja aloinkin ajatella että reilun
mittaisen röyhelökaitaleen silmämääräinen laskostus olisi
toiminut ihan hyvin, mutta kun olin jo ommellut sivusaumat
ja röyhelön saumat kiinni ja laskostanut puolet hameesta en
jaksanut enää aloittaa alustakaan. Toisaalta sain ainakin
hyvää harjoitusta ja virikkeen tekniikan hiomiseen tulevaa
runsaasti laskoksia sisältävää polonaise-projektiani varten.
![](kuvat/viherhame4.jpg)
Vyötärön
laskostus oli tuttua peruskauraa, tosin tällä kertaa lisäsin
oman patentin, nauhalenkit etukappaleen vyötärölle.
Takakappaleen vyötärönauhan päät saa pujotettua niiden läpi
jolloin hameen etureuna ei ala roikkua luisuessaan sileäksi
korsetoitua vatsaa alaspäin. Ei välttämättä ajanmukaista, mutta
käytössä totesin tämän niin näppäräksi että aion hyödyntää sitä
jatkossakin.
Kesäinen hame piristi
kivasti Pet en l'airia, ja asu
saa jostain kumman syystä kanssaihmiset nauramaan. Sehän ei toki
koskaan ole huono asia, eihän?