Minulla on jonkinlainen pakkomielle saada jokaiselle viktoriaaniselle puvulleni nimenomaan siihen sopiva hattu - siitäkin huolimatta, että ne vievät aina vain lisää säilytystilaa. Uusi musta päiväpukuni tarvitsi tietenkin oman mustan hatun.

Muotipiirroksessa jota olin (hieman soveltaen) käyttänyt puvun mallina oli kuvattu myös hattu, ja onnekkaasti törmäsin myöhemmin toiseen piirrokseen hyvin samanlaisesta hatusta huomattavasti suurempana kuvana. Minulla oli pitkään suunnitelmana tehdä se, mutta jossain kohtaa kuitenkin muutin mieleni. Hattu oli upea, mutta hieman saman mallinen kuin Directoire- pukuun tekemäni samettihattu. Olisi kiva kokeilla vaihteeksi jotain muuta.





Minua alkoivat viehättää korkeakupuiset hatut, jotka näyttivät piristävän erilaisilta kuin bonetti-tyyppiset. Ajattelin, että tämä malli sopisi myös puvun geometrisiin yksityiskohtiin ja ryhdikkääseen ilmeeseen. Lopulta valitsin inspiraatioksi tämän muotipiirroksen.





Minulla oli kaapissa pehmeää, ohutta villakangasta (tai mahdollisesti sekoitetta) hatun päällysmateriaaliksi. Hatun pohjan halusin tällä kertaa kokeilla tehdä metallilangalla tuetun buckram-pohjan tekniikalla, jota olen kauan halunnut kokeilla. Se olisi todennäköisesti myös paras vaihtoehto korkeakupuiseen hattuun. Oikean buckramin (jota en tosin ole ikinä nähnytkään) sijaan minulla oli jäykkää kirjontapohjakangasta jota olin käyttänyt berlin work - aamutossuihin. Arvelin että sillä pääsisi ainakin kokeilemaan.

Olin myös joskus vuosia sitten löytänyt oikeaa langalla päällystettyä hattujen tekoon tarkoitettua metallilankaa, ja säästänyt sitä siihen oikeaan projektiin. Päätin, että tämä olisi se.





Piirtelin kappaleiden kaavoja ja testailin niitä pahvista teippailluilla kokeilukappaleilla sekä mallipäälle että itselleni. Kupu oli sinänsä helppo geometrinen kappale, tosin sen koon arviointi oli haasteellista. Ilman kunnon kampausta hatut näyttävät helposti liian isoilta, eikä asiaa auttanut että styroksipääni oli peruukin kanssakin omaa päätäni pienempi. Lieri oli vielä vaikeampi, koska siihen piti saada oikea kulma ja sopiva muotoilu. Mallipiirroksen mukaan jatkoin etureunaa lipaksi ja totesin että takaosa voisi myös olla sivuja pidempi.

Lopullinen versio ei täysin vastaa muotipiirrosta, mutta käytin sitä ennemminkin inspiraationa.




Katsoin muutaman Youtube-videon saadakseni yleisnäkemyksen pohjan kasaamisen tekniikoista ja lopulta päädyin vielä kokeilemaan muutamaa niksiä jotka tuntuivat omasta mielestäni loogisilta. Mahdollisesti olin liiankin tarkka kohdissa joilla ei välttämättä ole niin suurta vaikutusta lopputulokseen, mutta nautin tehdessäni asioita perusteellisesti. Myöhemmin voi aina opetella oikomaan turhia mutkia.




Aloitin piirtämällä lyijykynällä kaikki kappaleet pohjakankaalle ja lisäämällä reilusti kohdistusmerkkejä. Vaikka kangas oli reilusti kovitettua pelkäsin että se saattaisi kuitenkin venähtää vinoissa reunoissa. Onneksi hattuun tulisi musta päällyskerros joten lyijykynän kuultamista läpi valmiissa hatussa ei tarvinnut pelätä. Vinojen kohtien venymistä välttääkseni myös ompelin joissain kohdin kaarevien reunojen metallilangat paikoilleen kaavan reunan mukaan ennen kappaleen leikkaamista lopulliseen muotoon.




Aloitin kuvusta. Sain äkillisen päähänpiston piirtää kuvun hieman valmista ympärystä isommaksi ja hyödyntää juuri vinojen kohtien muotoituvuutta syöttäessäni sen valmiin reunan mittaiseen metallilankaan kohdistusmerkkien mukaan. Näin kupu jäi vähän kaarevaksi. Vaikein kohta oli liittää metallilankojen päät tukevasti mutta ylimääräistä kohoumaa välttäen.




Kuvun reunaan lisäsin kahdeksan pystysuuntaista metallilankaa jotta se pysyisi tukevasti pystyssä ja oikean muotoisena. Sauman kohdassa yhdistin päällekkäin asetellut reunat yliluottelupistolla. Ylä- ja alereunassa kavensin saumanvarat sentin levyisiksi ja käänsin ne taittumaan kuvun sisäpuolelle.





Lierissä kiinnitin metallilangan ulko- ja sisäreunaan, leikkasin kappaleet sentin saumanvaralla ja yhdistin takasauman. Sen jälkeen käänsin lierin saumanvaran alapuolelle ja kiinnitin sen paikoilleen yliluottelupistoilla.





Olin viimeistellyt kaikki kappaleet yksitellen ennen niiden yhdistämistä. Kiinnitin kuvun päällisen reunaan asettelemalla reunakappaleen yläreunan metallilangan juureen ja ompelemalla kerrokset yhteen yliluottelupistolla. Kiinnitin vielä varmuuden vuoksi saumanvarojen alareunan leveämmällä pistolla.

Kiinnitin samalla tekniikalla lierin kuvun reunaan.






Pohja oli nyt valmis. Päällyskankaani oli kuitenkin niin ohut, että aloin miettiä tarvitsisiko pohja vielä kuitenkin jonkinlaisen pehmentävät välikerroksen etteivät metallilangat ja etenkään niiden paksummat liitokset kuultaisi läpi.




Onnekkaasti kaapista löytyi täydellinen materiaali, lämmittäväksi välivuoriksi tarkoitettu pörröinen kangas jossa oli erittäin joustava verkkopohja.





Kiinitin pyöreän kappaleen kuvun päälliseen, mutta sekä kuvun reuna että lieri hoituivat yhdellä hatun ympäri kiedotulla suikaleella, jonka toki ompelin kiinni kuvun juureen.





Aloitin jälleen kuvun päällyspalan kiinnityksestä. Olin ommellut sen reunaan syötyöslangas jotta se muotoituisi hyvin hieman kaarevan kuvun yli ja saumanvarat asettuisivat litteästi.




Seuraavaksi päällystin lierin. Kiinnitin ensin sisäreunan kuvun juureen ja sitten käänsin ulkoreunan lierin reunan yli ja harsin sen paikoilleen. Vuoritin vielä lierin alapuolen samalla materiaalilla.

 


Kuvun reunan päällisen lisäsin viimeiseksi. Käänsin saumanvarat nurjalle ja ompelin käsin ylä - ja alareunan.




Inspiraatiokuvassani lierin etupuolelle oli lisätty vielä kangasröyhelö, mutta jotenkin se alkoi näyttää ennestään ison hatun kanssa ylimääräiseltä, joten jätin sen pois. Pidin kuitenkin kuvun reunan laskostukset, joita olin ihaillut muissakin hattumalleissa.





Kiedoin vinoon leikattua kangaskaitaletta kuvun ympärille kunnes sain siitä suunnilleen mieleiseni. Laskostuskin poikkesi jonkin verran inspiraatiokuvasta, mutta olin tässä vaiheessa jo siirtynyt suunnittelemaan hattua itsenäisenä mallina eikä tarkkana kopiona. Mittasin sopivan kokoisen kaitaleen ja harsin siihen suuntaa-antavia kohdistuslinjoja  laskosten muotoilua varten.




Olisin periaatteessa voinut vain ommella liitossauman kiinni ja kiskoa laskoskappaleen kuvun yli paikoilleen, mutta koska se pitäisi saada melko kireälle pelkäsin että se alkaisi liukua takaisin ylöspäin ellen saisi kiinnitettyä sitä kunnolla kuvun juureen. Sensijaan päätin jättää liitossauman tässä vaiheessa auki ja yrittää ommella alareunan kuvun juureen ennen päiden yhdistämistä. Se oli melko hankalaa, enkä tietenkään onnistunut ompelemaan reunaa ympäri asti. Joka tapauksessa oli hyvä että olin jättänyt liitoskohdan tässä vaiheessa auki, koska tajusin myöhemmin että laskostuksen päät pitäisi jättää viistoiksi jotta laskokset asettuisivat lopulliseen, edestä kohoavaan muotoon.

Muotoilin kankaan suurinpiirtein aiemmin hahmottelemilleni laskoksille ja höyrytin varovasti saadakseni ne pysymään paremmin muodossaan. Yläreuna on vain taitettu laskostuksen alle sen kummemmin kiinnittelemättä.




Mallikuvan hatussa oli sivulla koristeena valtava koristeellinen metalliornamentti. Minulla oli vain pienempi metallisolki kierrätyslöytönä, mutta arvelin sen sopivan kohtuullisesti. Tajusin tässä vaiheessa että olisi aika hankalaa tunkea koko laskostettu kappale sen läpi, etenkin kun olin jo kiinnitellyt alareunaa, joten päädyin huijaamaan vähän.




Kevyestä soljesta oli helppo leikata poikki keskipalkki alareunastaan ja pujottaa se laskoskaitaleen alle. Venytin kaitaleeseen kolon soljen kielekkeelle. Kiinnitin kaitaletta laskosten alta sieltä täältä että se pysyisi kaartuvassa muodossaan.




Käytössä solki pyrkii ilman kokonaista pystytankoa liukumaan ylemmäs, mutta mustaa kangasta vasten se ei pistä pahasti silmään.

Toiselle sivulle kiinnitin kolme strutsinsulkaa, ja lopuksi ompelin laskoskaitaleen päät yhteen niiden peitoksi. Kiharsin sulkien päitä kevyesti jotta ne kääntyisivät kauniimmin kuvun yli.




Olin jo aiemmin päättänyt että tähän hattuun halusin etupuolelle solmittavat leveät satiininauhat. Rusetti leuan alla on tietysti perinteisen tyttömäinen, mutta toisaalta niin perin viktoriaaninen yksityiskohta. Toisaalta ajattelin että rusetti voisi tuoda kivaa kontrastia muutoin maskuliinisen malliseen hattuun. Puku, johon hattu oli nimenomaisesti suunniteltu oli myös pääntieltä melko yksinkertainen joten rusetti toisi hieman koristusta myös siihen. Musta on myös väri, joka sallii enemmänkin yksityiskohtia ilman että kokonaisuudesta tulee sekava.




Koska hattuun siis tulisi satiininauhaa, tuntui loogiselta hyödyntää sitä myös laskoskaitaleen liitoskohdan peittämiseen. Aloin siis sommitella jonkinlaista ruusuketta, ja jotenkin päädyin viuhkamaiseen koristeeseen. Lisäsin siihen vielä koristeellisen hiuspinnin (jota en muista ikinä käyttäneeni), joka sopii myös korvakoruihini. Mikäli löydän joskun jostain sopivamman koristeneulan tai vastaavan voin helposti vaihtaa sen pinnin tilalle.




Lopuksi ompelin vielä satiininauhat paikoilleen ja lisäsin kuvun sisäpuolen peitoksi puuvillasatiinivuorin.






Olin halunnut ison hatun, ja lopulta siitä tuli lähes koomisen kokoinen. Tajusin liian myöhään että höyhenten lisääminen lisäsi ennestään kuvun korkeutta, ja päädyin taivuttelemaan niitä lisää saadakseni ne edes vähän matalammiksi. Itse asiassa hattu sopisi hyvin 1870-luvun alkupuolelle, mutta puku johon se on suunniteltu on 70-luvun lopulta. Toisaalta, onhan tämä ainakin näyttävä.

Muutama yksityiskohta toteutuksessa jäi hieman vaivaamaan minua. Ensinnäkin lierin etupuolen vuori kiristää hieman ja lieri pyrkii siksi taipumaan alaviistoon. Voi toki olla, että myös pari pätkää metallilankaa olisivat tuoneet siihen lisäryhtiä. Toinen ongelma on materiaalivalinta, polyesterisatiininauhat eivät kerta kaikkiaan suostu asettumaan kauniille rusetille eivätkä varsinkaan pysymään kiinni. Jälkeenpäin ajatellen minun olisi ehkä pitänyt etsiä jostain oikeaa silkkinauhaa kustannuksista piittaamatta, tarvittava määrä ei kuitenkaan ole iso ja hatun muut kustannukset eivät olleet lopulta kovin merkittävät. No, tokihan lähes viimeiseksi lisätyt nauhat ja ruusuke on helppo myöhemmin vaihtaa mikäli vastaan tulee se täydellinen nauha.




Pääasia on, että hattu sopii mielestäni tyylillisesti aiottuun pukuun. Sen tekeminen oli myös itsessään todella kiinnostava, kokeilullinen projekti. Aion ehdottomasti joskus toistekin tehdä hatun tällä pohjarakenteella kunhan vain sopiva hattutarve tulee vastaan.