Hihan kaavan piirsin puolestaan Thursfieldin ohjeiden perusteella. Keskiajan pyöriö ulottuu nykyistä ylemmäs ja tulee olkapään yli. Siksi ihmettelinkin hieman miksei Thursfield lisää hihaan lähes lainkaan syötöstä. Oli tämä historiallinen fakta tai ei, minä jätin omaan kaavaani enemmän olan syötöstä. Hiha asettuu myös kainalossa melko korkealle, ja lopputulos on yllättävänkin hyvin liikkuva tiukka hiha tiukassa vaatteessa. Pitkän, tiukan, rystysiin asti ulottuvan hihan muotoilua saikin säätää ja sovittaa hetken aikaa. Thursfieldin kirjasta poiketen leikkasin myös kappaleet lantiolta alaspäin suorana ja tein helman viistotuksen ajanmukaisen taloudellisesti kiiloilla. Helman valmis leveys on vähän reilu 3m. Aloitin kasaamisen kiilojen liittämisen jälkeen takasaumasta. Sen jälkeen huolittelin pääntien pellavauhalla. Ompelin vähän leveämmän pellavanauhan myös etureunoihin, höyryttäen ja syöttäen kangasta lyhempään nauhaan rinnan kohdalta niin että vaakarypyt hävisivät. Tässä kohtaa olisivat muuten rinnankorkeusviivaa merkkaavat merkkilangat olleet kullankalliit, sillä nauhan kiinnityksen kanssa sählätessäni ja saumanvaroja ohennellessani hävitin hakkimerkkini, ja lopputulos on se että pääntiellä reunat eivät aivan kohtaa. Kiinnitin nauhan toisen reunan käsin ja näpertelin nyöritysreiät.
Saatuani etunyörityksen toimintavalmiuteen surautin sivusaumat kiinni ja sovitin pukua nyöritettynä. Ilmeni, että sivuista saisi hyvin ottaa vielä pari senttiä sisään. Koska villa joustaa hieman, miehusta istui nyt nyöritettynä ja paidan kanssa jo uskomattoman hyvin. Myönnän avoimesti olleeni aivan liian skeptinen epäluulossani muotosaumattoman istuvuuden näennäistä paradoksia kohtaan. Puvun ollessa nyt melko pitkälle kasassa siirryin hihoihin. Tuin napitushalkion pellavanauhalla (leveämällä napinläpien puolelta) ja vuoritin hihansuun pellavalla ranteeseen asti, mikäli hihansuita pitäisi kääntää ylös. Olin muuten askarrellut peukalon kohdalle kiilan saadakseni ranteen mahdollisimman istuvaksi, en tiedä onko moisesta mitään näyttöä mutta ainakin kiilojen tunkeminen sinne missä muotoilua tarvittiin näyttää olleen sinänsä perin aikalainen metodi. Pikkuisen kiilan tehosta tosin hupeni osansa saumanvaroihin, mutta tulipahan näperreltyä. Tämän jälkeen hihat kulkivat laukussani aikansa kunnes molemmissa oli 13 näpinläpeä. Perfektionistina vielä tein muutaman uudestaan, jotta niistä tulisi tasakokoisempia. Söpöt pallonapit askartelin kankaanjämistä.
Sitten vain hihat kiinni ja helman tasaus. Jätin helman käytännöllisen mittaiseksi, hieman irti maasta. Kirtlen helma saakin ilmeisesti olla päällyspukua lyhempi, ja lisäksi tanssiminen on huomattavasti helpompaa vähän lyhemmällä helmalla.
Muutamia Vuoltsun pukutanssiharkkoja lukuunottamatta kirtle sai ensiesiintymisensä Hämeenlinnan keskiaikamarkkinoilla 2011. Käyttökokemus oli äärettömän miellyttävä. Kirtle oli paitsi todella mukava päällä, myös vilpoinen auringonpaisteessa sekä kohtuullisen lämmin vielä illan viiletessäkin. Kaikessa yksinkertaisuudessaan se oli myös vaatimattoman kaunis, ja kaiken kaikkiaan oivallinen "peruskeskiaikapuku", joka tulee varmasti ahkeraan käyttöön tulevaisuudessakin. Kuvan vyö on moderni, nahkainen pussukka ostettu keskiaikamarkkinoilta. Nyöri on haarukkanyöriä. << Takaisin projekteihin