Liivi, 2009 Projekti Jarnon puku 1700-luvun puolivälin kieppeiltä, osa liivi. Polvihousujen alkaessa olla jotenkuten kasassa siirryin liivin kimppuun. Alunperin olin suunnitellut koko puvun olevan samaa mustaa villakangasta, mutta tässä kohtaa Jarno, jonka olin olettanut sulattavan helpommin miehekkään mustan kokonaisuuden ilmaisi toiveensa että liivissä voisi kuitenkin olla jotain näyttävämpää. Niin, vuosienkin päästä on turha kuvitella lukevansa puolison ajatuksia... Totesin filosofisesti että mustalle villakankaalle löytyy aina muuta käyttöä, tai ainakin sitä riittää ruhtinaallisesti jos joskus pääsen takkiin käsiksi. Ja onhan kevyempi liivi toki viileämpi. Suuntasin siis uudelleen kangaskauppaan. Tässä kohtaa minun täytyi hylätä vaalimani ajatus pitäytyä puvussa mahdollisimman pitkälle luonnonmateriaaleihin. Ajatus kalliista silkistä joka mahdollisesti tahriintuisi ei oikein innostanut, sopivaa villakangasta ei löytynyt eikä aikaa materiaalijahtiin ollut rajattomasti. Valitsin siis jäykähkön, himmeäkiiltoisen sisustusviskoosin joka näytti hyvältä sekä minun että Jarnon mielestä. Ilokseni se osoittautui myös yhteistyökykyiseksi työstettäväksi. Takakappaleeseen ja vuoritukseen käytin takkia varten ostamaani ohutta pellavaa. |
|
Kaavan
pohjana
on aikanaan koulussa Jarnolle piirtämäni liivin
kaava, jota ei tosin koskaan oltu kokeiltu. Päivitin
sitä nykyhetken mittoihin ja aloin sitten muokata
sitä 1750-luvun malliin. Lähteinä olivat Helsingin
Wanhan Waruswäen asepuvun kaavat , La Couturiere Parisienne
-sivuston materiaali aiheesta, sekä Waughin "The
Cut of Men's Clothes 1600-1900", josta tunnustan
häpeillen omistavani pdf-piraattitiedoston, tosin
rauhoittelen omatuntoani sillä että naisten
vaatteiden versio löytyy hyllystäni ihan
laillisesti ostettuna. Katselin myös maalauksia ja
laadukkaampia filmatisointeja. Kaavoitukseen toi haasteensa
se, että museovaatteista tehdyt kaavat ovat
yleensä huomattavasti pienempää numeroa,
sekä se että miesten kaavoitus (vaikka se onkin
tavallaan yksinkertaisempaa kuin naisten) on minulle niin
vierasta sekä teoriassa että
käytännössä. Lakanakangasversioiden
avulla se muotoutui viimeiseltään tähän
muotoon. Mietin kauan tekisinkö autenttisen selkänyörityksen vai en, mutta lopulta jätin sen pois, kenties laiskuuttani. Arvelin optimistisesti, että jos Jarnon mitat radikaalisti muuttuisivat, keksisin kenties jonkinlaisen patentin takakappaleen koon korjaamiseksi. |
|
Liivin
valmistus alkoi taskujen kansista, jotka tuin pellavalla ja
vuoritin ohuella puuvillakankaalla. Napinläpien
askartelussa vierähti mukavasti muutama tovi. Koska
olin heittänyt luonnonmateriaaliperiaatteen yli
laidan jo kangasvalinnassa, en viitsinyt enää
nipottaa autenttisuudesta törmätessäni
viskoosiseen kiiltävään virkkauslankaan, joka
sopi kankaan kuvion sävyyn täydellisesti.
Edullinen lankalöytö osoittautui
käteväksi myös siksi, että
silkkistä napinläpilankaa paksumpana sillä
sai huomattavasti nopeammin valmista, vaikka
välillä se kiertyikin todella
ärsyttävästi. Napinläpipistoihin se ei
yhtä notkeasti taipunut, joten päätin
käyttää pykäpistoja, etenkin kun osa
napinlävistä oli pelkästään
koristeellisia. Taskunläppien napinlävet
esimerkiksi eivät aukea lainkaan. |
|
Taskunkansien valmistuttua leikkasin muut kappaleet. Tuin etukappaiden etureunat ja taskun kohdan tukevalla pellavalla. En ole aiemmin käyttänyt käsin kiinnitettyä tukikangasta, ja epäilin etukäteen sen kuultavan läpi kiiltäväpintaisesta kankaasta, mutta yllätyksekseni lopputulos on valmiissa liivissä todella huomaamaton - takin kankaaseen tukikankaan saa varmasti harsittua vielä tukevamminkin. Etukappaleen reunassa harsitun tukipellavan kiinnittää lopullisesti reunan viimeistelevä käsintikkaus. |
|
Askartelin
taskupussit paikoilleen harsimieni merkkilankojen mukaan, ja
vahvistelin taskunsuiden reunoja käsintikkauksilla.
Olin jättänyt taskunkansien yläreunat
vielä auki, ja ompelin nyt yläreunan vuoria
lukuunottamatta paikalleen, käänsin saumanvarat
vuorin alle ja kiinnitin vuorin saumanvaraan. |
|
Koska
viimeisin lakanaversio oli näyttänyt jo todella
lupaavalta päätin kerrankin kasata liivin
yhdeltä istumalta valmiiksi ilman välisovituksia -
osittain myös siksi, että Suomenlinnan
historiaviikonloppuun ei ollut enää paljonkaan
aikaa. Takakappale on kaksinkertainen, ja ompelin kaiken
huolettomasti ja modernisti pussiin. Onneksi liivi sopi kuin
sopikin oikein hyvin. |
|
Sitten olikin aika ottaa taas silmäneula kauniiseen käteen. Vahvistin hieman taka- ja sivuhalkioiden pohjia käsin, ja viimeistelin etureunat käsintikkauksella, kuten jo edellä mainittiin. Muiden reunojen tikkaukset jäivät osittain odottelemaan vähemmän kiireistä aikaa. Varsinaisessa käytössä olevat napinlävet pohjustin ompelulangalla pykäpistoilla avatulta n. 3cm osuudelta. Viskoosisen napinläpilangan kestosta minulla ei ole mitään tietoa, mutta eipä tätä nyt varsinaisesti joka päivä käytetä. | |
Viimeisenä oli vielä jäljellä nappien hankinta. Halusin liiviin päällystetyt napit, mutta tajusin että käsityöliikkeessä teetettyjen puristettujen nappien muovitausta loistaisi kauas. Miksi askarrella napinlävet käsin jos napit näyttävät moderneilta? Jostain syystä olin kuvitellut nappien päällyksen jotenkin kovin työlääksi hommaksi, mutta lopulta siihen ruvettuani ja ensin muutaman kokeilun jälkeen hyvän malliset pohjanapit löydettyäni se oli itseasiassa yllättävän helppoa ja näppärää. Kiireisen aikataulun vuoksi tein kokeilunappia lukuunottamatta kaikki töissä tauoilla ja bussimatkoilla, laukussa kun kulki helposti mukana pieni nappitehdaspussukka tarvikkeineen. Nappien kesto jää nähtäväksi, mutta ainakin uusia saa tarvittaessa helposti. | |
Kreivin
aikaan
valmistuneeseen
liiviin olen varsin tyytyväinen. En ole
edelleenkään aivan varma, pitäisikö
alareunaan lisätä vielä yksi napinläpi,
mutta ainakaan vielä en ole viitsinyt sitä
tehdä. Ensimmäisellä käyttökerralla
ilmeni, että taskuissa ei oikeasti kannata
pitää juuri mitään, koska ne
vetävät helposti. Samoin etukappaleen vuorin
alaosaan taskua ajatellen jättämäni
väljyys pullottaa liikaa, ja suunnittelenkin korjata
sen joskus. En ole varma siitäkään, onko
liivi lopulta enemmän kliseinen kuin uskottava, mutta
puhtaan esteettisesti pidän siitä todella paljon,
ja myös Jarno on ollut tyytyväinen. <<Takaisin projekteihin |