Neulebolero, 2010


Eräänä päivänä postilaatikosta tipahti hääkutsu, ja ilmeni että kesäalesta löytämäni parinkympin mekko pääsisi käyttöön. Olin, harvinaista kyllä, hairahtanut empire-linjaiseen sifonkimekkoon, joka ei kenties ole minulle kaikkein edullisin, mutta oli kovin söpö ja lumoavan laventelinsininen. Lisäksi sifongin ompelu on sellaista räpellystä, että jos haluan sifonkimekon se on parempi ostaa valmiina.

Pikkupikkuolkaimilla varustettu mekko tarvitsi boleron, ainakin tammikuussa. Boleron löytäminen on perinteisesti hankalaa, kun ei halua peittää liikaa itse mekkoa eikä myöskään tuoda asuun liikaa kilpailevia elementtejä. Harkitsin ensin ommeltua mallia, koska ompelu on minulle niin luontainen ongelmanratkaisukeino, mutta sitten päätin kokeilla neuletta, mekkoon kun sopisi hyvin pehmeämpi yläosa ja langoissa on myös parempi värivalikoima. Satuinkin löytämään ihmeellisen väriseen laventelinsiniseen melko hyvin sopivan vaalean harmahtavansinililan mohairpörrölangan, jota oli jäljellä juuri neljä rullaa, jotka kaikki nappasin.

Selailin kotoa löytyvät käsityölehdet löytämättä juuri sopivaa mallia, joka ei peittäisi mekon kaunista sifonkirypytysetumusta (juuri sitä, jota en ikinä itse saisi siististi kasaan), joten päätin uhkarohkeasti kokeilla tehdä boleron omasta päästä – eihän valmiilla ohjeillakaan aina tule tismalleen oikean kokoista. Neuleessa on se hyvä puoli, että ainakin teoriassa sen voi milloin vain purkaa takaisin lähtötilanteeseen, mutta toisaalta taas saumanvaroilla ei pysty juuri pelaamaan kuten ommellessa. Kokeilin mallitilkkua muutamilla erikokoisilla puikoilla, ja päädyin melko harvaan sileään neuleeseen numeron 4,5 puikoilla, joka olisi nopea neuloa ja tarvittaessa helppo purkaa, ja myös muotoutuu hyvin vaikka mitoitus eli osuisikaan ihan nappiin. Arvioin mallitilkusta sopivan silmukkamäärän ja aloitin hihasta.

Olin ajatellut tehdä hihan suljettuna neuleena, koska se tuntui jostain syystä loogiselta, ja myös koon sovittaminen kävisi helposti, mutta idea ei ollut kovin toimiva, puikot putoilivat helposti harvasta neuleesta ja puikonvaihtokohtaan jäi selvät vaot. Lopulta luovutin, purin hihan ja aloitin uudestaan.

Ensimmäisestä kokeiluhihasta oli toki se hyöty, että se antoi hieman osviittaa koosta, joka olisi voinut olla vähän väljempikin. Aloitin siis uudestaan samalla silmukkamäärällä, joka taisi olla noin 40, ja tein 5 levennystä suurinpiirtein tasaisin välein matkalla kainaloon.

Kainalon kohdalla päättelin kolme silmukkaa sivuista, aloin kaartaa hihaa reunoista raglanhihan muotoon. Alkuun kavensin joka kuudennella kerroksella, päästyäni etukappaleen puolella arvioimaani etureunan kohtaan (noin 12cm kainalosta) aloin kaventaa etukappaleen puolella joka toisella ja takakappaleen puolella joka neljännellä kerroksella, ja kappaleen yläreunassa, n. 19cm kainalosta kavensin etureunassa joka kerroksella ja takana joka toisella. Välillä tietenkin siirsin silmukat langan varaan ja sovitin hihaa. Sovitteluvaihe hidasti tietenkin työskentelyä, vaikka neulominen itsessään oli varsin nopeaa, ja onnistui hyvin bussissa, joskin pitkillä puikoilla neuloessa piti varoa tökkimästä vieressä istuvia kanssamatkustajia.
Neuloin toisen hihan ensimmäisen mukaan, ompelin hihan sauman, ja neulasin ne sitten nuken päälle takakappaleen suunnittelua varten. Olin jo rinnakkain hihojen kanssa neulonut takakappaletta n. 7cm, kainaloon asti, sopivaksi arvoimallani silmukkamäärällä 62. Päättelin ensin sivuista neljä silmukkaa, ja kavensin sitten sopivasti kaartaen muutaman lisää parin seuraavan kerroksen aikana, ja aloitin sitten varsinaiset kavennukset. Olin arvioinut sopivaksi kavennusvauhdiksi joka neljännen kerroksen, mikä toimikin hyvin. Takakappaleen yläreunaan jäi 22 silmukkaa pääteltäväksi. Harsitun sovituksen jälkeen ompelin hihat kiinni takakappaleeseen.

Puuttui enää pieni pala etukappaleen kainalosta. Poimin puikolle silmukat hihan etureunasta kainalosta päätien kavennuksiin asti, ja aloin neuloa kaventaen samalla etureunasta joka toisella kierroksella, ja lisäillen sivusauman puolella muutaman kerran. Kappaleen lopulla kavensin etureunaa joka kierroksella, ja kun sivusaumat olivat suunnilleen yhtä pitkät päättelin muutamat viimeiset silmukat.

Halusin boleron jäävän melko yksinkertaiseksi, jotta se sulautuisi kokonaisuudeksi mekon kanssa, mutta yksinkertainen sileä neule kaipasi silti hieman juhlavuutta, joten tein reunustukseksi nopeaa ja helppoa lenkkinauhaa haarukkavirkkauksella. Se oli helppo ommella reunoihin, siisti ne näppärästi ja esti niitten rullautumisen.
Bolero ei lopulta ole lainkaan hassumpi, ja sopii melko hyvin mekkoon, vaikka väri nyt voisikin olla vielä aavistuksen kirkkaampi – tosin täydellinen color match on yleensä lähes epätodennäköinen, ja tämä on jo aika hyvä, ja sopii tietenkin myös esimerkiksi mustan kanssa. Kevyessä neuleessa ja sifongissa on molemmissa tiettyä herkkyyttä, joka tekee niistä hyvän parin. Istuvuudeltaan bolero oli käytössä hieman haasteellinen, venähdettyään päällä hieman se alkoi luisua olkapäillä liian sivulle (mikä tuskin toki häiritsi kenenkään muun silmää, mutta ei vastannut aivan suunnittelemaani linjaa). Kenties seuraavaa käyttöä varten kokeilen jokinlaista hakaspatenttia kiinnittääkseni sen mekkoon. Häiden aikaan oli myös ollut jo muutaman viikon kunnon pakkasta, joten villainen, harvahko mutta silti yllättävän lämmin bolero oli oikein tarpeellinen. Kenties joskus voisin tehdä vaikka samanlaisen mustan.
<< Takaisin projekteihin