Ompelijatar Maija
Olen harrastanut ompelua ja muita
käsitöitä vaihtelevalla aktiivisuudella lapsesta asti.
Barbieista siirryin aikanaan hieman vaatimattomammilla
kurveilla varustettuun malliin, itseeni. Lukion jälkeen
ammatinvalinta oli yhä varsin abstrakti asia, ja se mikä
sillä hetkellä eniten kiinnosti olivat vaatteet ja ompelu
joten lähdin opiskelemaan vaatetusartesaaniksi. Tuossa
iässä kun ei niin osannut vielä ajatella työllistymistä ja
muita aikuisten juttuja...
Itseasiassa artesaaniopinnoista on ollut
lopulta hyötyä työelämässäkin, mutta kolmivuotinen
koulutus Pirkanmaan taitokeskuksen Lempäälän yksikössä oli
myös harrastuksellisesti ja elämyksellisesti korvaamaton.
Opin paljon ja sain hyvän pohjan jatkaa kankaiden kanssa
sähläystä omin päin. Yksi ompeluharrastuksen
kiehtovimmista puolista onkin juuri se, että
mahdollisuuksia ja opittavaa on lähes rajattomasti:
Jokainen kangas on erilainen, jokainen vartalo on
erilainen, kokeiltavaa on loputtomiin.
Artesaaniopintoihini sisältyivät
perustiedot Müller&Sohnin naisten
kaavajärjestelmästä, eli peruskaavojen piirtämisen ja
aika tavalla kuosittelua, eli peruskaavan muuntelua
erilaisiksi malleiksi. Samojen perusperiaatteiden mukaan
olen jatkanut kaavojen askartelua omin päin, välillä
mallinukkea apuna käyttäen. Kaavoitus on minulle yksi
ompelun palkitsevimpia puolia.
Ompelen enimmäkseen itselleni ja
miehelleni puhtaasti harrastuksena, vaikka muutama asu on
tullut satunnaisesti tehtyä tutuillekin. Itselle tehdessä
on kuitenkin helpompi uskaltautua kokeilevampiinkin
projekteihin, ja työskentely on huomattavasti
stressittömämpä. Nykyisin suurin osa vaatteistani on
historiallisia, tosin aina silloin tällöin innostun
ompelemaan jotain myös tavalliseen käyttöön. Nämä tosin
harvemmin päätyvät blogiin asti.
Muodin historia
Kuten kaikki prinsessaleikkejä
harrastaneet tytöt, olen aina ollut epämääräisen
kiinnostunut eurooppalaisesta muotihistoriasta, etenkin
1900-lukua edeltävästä. Vuosien varrella olen
puuskittaisesti lueskellut aiheesta ja tarkentanut
hataria mielikuviani, etenkin minua erityisesti
kiinnostavien kausien kohdalta. Aukkoja on tietenkin yhä
melkoisesti, ja kuten monessa muussakin asiassa,
tutustuessaan johonkin tarkemmin huomaa miten vähän
tosiaan tietää ja miten paljon tiedettävää olisi.
Kiinnostukseni suuntautuu myöhäiskeskiajasta
ensimmäiseen maailmansotaan, mutta käytännön syistä olen
rajannut ompeluprojektini muutamaan eri muotikauteen.
Mikä muotihistoriassa sitten on niin
kiehtovaa? Ilmeisten esteettisten arvojen lisäksi olen
vähitellen alkanut arvostaa myös sitä, miten kauniisti ja
huolellisesti monet vanhat vaatteet on tehty. Usein juuri
sillä on saavutettu se eleganssi, joka on valovuosien
päässä nykyisestä pikamuodista. Kyse ei ole pelkästään
tyylistä, vaan huolellisesti rakennetusta,
monikerroksisesta, hyvin istuvasta kokonaisuudesta. Toki
historiaan kuuluu myös hyvin yksinkertaisia vaatteita,
joista myöskin on yhtä lailla pitkä harppaus esimerkiksi
Belle Epoquen päätähuimaaviin pitsiluomuksiin, ja
toisaalta nykyisinkin on olemassa muodin taideteoksia.
Arkielämässä arvostan paljon nykyisen pukeutumiskulttuurin
mukavuutta ja helppoutta, mutta silti entisajan
seremoniallisessa, monikerroksisessa pukeutumisessa on
jotain kiehtovaa.
Erilaisuus ei pääty ulkonäköön eikä
kulttuuriseen merkitykseen. Mitä kauemmas historiaan
mennään, sitä erilaisemmaksi usein muuttuu myös vaatteen
tekotapa. Suuri vedenjakaja on tietenkin ompelukoneen
yleistyminen, ja ehkä sitäkin isompi massatuotantoon
siirtyminen. Nykyinen ompelulogiikka, jonka olen aikoinaan
oppinut ja sisäistänyt, perustuu siihen että vaatteen voi
tehdä mahdollisimman pitkälle koneella. Siinäkin on toki
oma viehätyksensä ja suunnittelullinen haasteensa, mutta
historiallisessa projektissa täytyy yhtäkkiä hypätä tuon
tutun ajatusmallin ulkopuolelle. Myös kaavoitus ja
leikkaus poikkeavat usein radikaalisti nykyisestä. Tämä
totutusta poisoppiminen oli alkuun iso haaste, mutta myös
äärimmäisen kiehtovaa.
Olen historiallisten vaatteiden valmistuksessa siirtynyt tietotaidon lisääntyessä jonkin verran historiallisempaan suuntaan, mutta koska aika ja budjetti asettavat omat rajoituksensa käytän surutta myös tekokuituja ja ompelukonetta suorissa saumoissa. Toisinaan olen myös halunnut tietoisesti valita johonkin projektiin kunnianhimoisemman linjan, toisinaan taas olen käyttänyt paljonkin moderneja oikoteitä saadakseni kohtuullisen nopeasti jotain päällepantavaa. Molemmissa tavoissa on oma viehätyksensä, ja harrastuksessa ne tasapainottavat toisiaan. Historianelävöitys
Olen tutustunut historialliseen ompeluun aikanaan paljolti blogien kautta, ja muutaman vuoden niitä luettuani ja kaavakirjoja osteltuani rohkaistuin etsimään historianelävöitystä Suomesta. Ensimmäinen tapahtuma johon osallistuin oli Lumierés -festivaalin yhteydessä järjestetty Helsingin Wanhan Warusväen ja Hywien Asuckaiden 1700-luvun sotilasleiri Suomenlinnassa kesällä 2009, ja tätä varten ompelin ensimmäiset historialliset asuni itselleni ja miehelleni. 1700-luvulta tie vei myös Suomen keskiaikaseuraan ja myöhäiskeskiajan vaatteiden maailmaan. Matkan varrella löytyi monia hyviä ystäviä ja ikimuistoisia kokemuksia. Vuonna 2017 päätin viimein toteuttaa pitkäaikaisen haaveeni ja kokeilla myös yhtä kaikkien aikojen suosikkikausistani, 1870-luvun ja 1880-luvun vaihteen Natural Form-tyyliä. Tämän jälkeen olen muutaman kerran poikennut pikaisesti myös 1900-luvun alkupuolella. Kiinnostavia tyylikausia ja ompeluprojekteja olisi toki monen ihmisiän edestä. Historianelävöitystä ja historiallisiin asuihin pukeutumista olen vuosien varrella harrastanut paitsi yllä mainituissa seuroissa myös nykyisin epämääräisen mittaisella tauolla olevassa 1700-luvun tanssiin ja tanssiaisten järjestämiseen keskittyneessä L'Amusettessa, Sociéte Helsingissä ja Muodin Historian Kiertokoulussa. Couture Mayah
Muiden historiallisten ompelijoiden blogit
ja sivut olivat paitsi yksi alkusysäys harrastuksen
aloittamiseen, myös korvaamaton tiedon ja inspiraation
lähde. Mieheni rohkaisemana (sekä teknisellä avustuksella)
perustin Couture Mayah-sivun 2009. Aivan alkuun pääpaino
oli enemmän vuosien varrella tekemissäni moderneissa
vaatteissa, mutta historiallisten asujen vallatessa koko
vapaa-aikani blogi seurasi mukana. En ole koskaan
päivittänyt sitä kovin aktiivisesti, ja olen aina
mieltänyt sen enemmän projektien arkistoksi kuin
interaktiiviseksi alustaksi. Paitsi että siitä saattaa
olla hyötyä ja inspiraatiota myös muille harrastajille, se
on myös itselleni tärkeä tapa prosessoida ja arvioida omia
onnistumisia ja haasteita, sekä siinä ohessa kätevä tapa
tallentaa tieto siitä mitä tukimateriaalia käytin tietyssä
vaatteessa 10 vuotta sitten.
Valokuvat vaatteistani ovat muutamia poikkeuksia lukuunottamatta itseni tai mieheni Jarnon ottamia, tosin itse teen jonkin verran kuvien jälkikäsittelyä. Ilman häntä harrastuksen visuaalinen puoli olisi lähes mahdotonta toteuttaa, ja hän myös kärsivällisesti sietää tilkku- ja langanpätkäkaaosta kotonamme. Enimmäkseen pukuharrastukseeni ja elävöittämisharrastukseeni keskittyvä tili @couturemayah löytyy instagramista, tosin siellä on satunnaisesti myös harrastuksen ulkopuolista sisältöä. Jos jostain syystä haluat ottaa minuun yhteyttä esimerkiksi saadaksesi lisätietoja johonkin ompeluprojektiini liittyen, se onnistuu seuraavan sähköpostiosoitteen kautta: couture.mayah@gmail.com Yritän muistaa vastata! |