cupidheader
etusivulleprojektit
Ompelijatar Maija

Olen harrastanut ompelua ja muita käsitöitä vaihtelevalla aktiivisuudella lapsesta asti. Barbieista siirryin aikanaan hieman vaatimattomammilla kurveilla varustettuun malliin, itseeni. Lukion jälkeen ammatinvalinta oli yhä varsin abstrakti asia, ja se mikä sillä hetkellä eniten kiinnosti olivat vaatteet ja ompelu joten lähdin opiskelemaan vaatetusartesaaniksi. Tuossa iässä kun ei niin osannut vielä ajatella työllistymistä ja muita aikuisten juttuja...

Itseasiassa artesaaniopinnoista on ollut lopulta hyötyä työelämässäkin, mutta kolmivuotinen koulutus Pirkanmaan taitokeskuksen Lempäälän yksikössä oli myös harrastuksellisesti ja elämyksellisesti korvaamaton. Opin paljon ja sain hyvän pohjan jatkaa kankaiden kanssa sähläystä omin päin. Yksi ompeluharrastuksen kiehtovimmista puolista onkin juuri se, että mahdollisuuksia ja opittavaa on lähes rajattomasti: Jokainen kangas on erilainen, jokainen vartalo on erilainen, kokeiltavaa on loputtomiin.

Artesaaniopintoihini sisältyivät perustiedot Müller&Sohnin naisten kaavajärjestelmästä, eli peruskaavojen piirtämisen ja aika tavalla kuosittelua, eli peruskaavan muuntelua erilaisiksi malleiksi. Samojen perusperiaatteiden mukaan olen jatkanut kaavojen askartelua omin päin, välillä mallinukkea apuna käyttäen. Kaavoitus on minulle yksi ompelun palkitsevimpia puolia.

Ompelen enimmäkseen itselleni ja miehelleni puhtaasti harrastuksena, vaikka muutama asu on tullut satunnaisesti tehtyä tutuillekin. Itselle tehdessä on kuitenkin helpompi uskaltautua kokeilevampiinkin projekteihin, ja työskentely on huomattavasti stressittömämpä. Nykyisin suurin osa vaatteistani on historiallisia, tosin aina silloin tällöin innostun ompelemaan jotain myös tavalliseen käyttöön. Nämä tosin harvemmin päätyvät blogiin asti.

Muodin historia

Kuten kaikki prinsessaleikkejä harrastaneet tytöt, olen aina ollut epämääräisen kiinnostunut eurooppalaisesta muotihistoriasta, etenkin 1900-lukua edeltävästä. Vuosien varrella olen puuskittaisesti lueskellut aiheesta ja tarkentanut hataria mielikuviani, etenkin minua erityisesti kiinnostavien kausien kohdalta. Aukkoja on tietenkin yhä melkoisesti, ja kuten monessa muussakin asiassa, tutustuessaan johonkin tarkemmin huomaa miten vähän tosiaan tietää ja miten paljon tiedettävää olisi. Kiinnostukseni suuntautuu myöhäiskeskiajasta ensimmäiseen maailmansotaan, mutta käytännön syistä olen rajannut ompeluprojektini muutamaan eri muotikauteen.

Mikä muotihistoriassa sitten on niin kiehtovaa? Ilmeisten esteettisten arvojen lisäksi olen vähitellen alkanut arvostaa myös sitä, miten kauniisti ja huolellisesti monet vanhat vaatteet on tehty. Usein juuri sillä on saavutettu se eleganssi, joka on valovuosien päässä nykyisestä pikamuodista. Kyse ei ole pelkästään tyylistä, vaan huolellisesti rakennetusta, monikerroksisesta, hyvin istuvasta kokonaisuudesta. Toki historiaan kuuluu myös hyvin yksinkertaisia vaatteita, joista myöskin on yhtä lailla pitkä harppaus esimerkiksi Belle Epoquen päätähuimaaviin pitsiluomuksiin, ja toisaalta nykyisinkin on olemassa muodin taideteoksia. Arkielämässä arvostan paljon nykyisen pukeutumiskulttuurin mukavuutta ja helppoutta, mutta silti entisajan seremoniallisessa, monikerroksisessa pukeutumisessa on jotain kiehtovaa.

Erilaisuus ei pääty ulkonäköön eikä kulttuuriseen merkitykseen. Mitä kauemmas historiaan mennään, sitä erilaisemmaksi usein muuttuu myös vaatteen tekotapa. Suuri vedenjakaja on tietenkin ompelukoneen yleistyminen, ja ehkä sitäkin isompi massatuotantoon siirtyminen. Nykyinen ompelulogiikka, jonka olen aikoinaan oppinut ja sisäistänyt, perustuu siihen että vaatteen voi tehdä mahdollisimman pitkälle koneella. Siinäkin on toki oma viehätyksensä ja suunnittelullinen haasteensa, mutta historiallisessa projektissa täytyy yhtäkkiä hypätä tuon tutun ajatusmallin ulkopuolelle. Myös kaavoitus ja leikkaus poikkeavat usein radikaalisti nykyisestä. Tämä totutusta poisoppiminen oli alkuun iso haaste, mutta myös äärimmäisen kiehtovaa.

Olen historiallisten vaatteiden valmistuksessa siirtynyt tietotaidon lisääntyessä jonkin verran historiallisempaan suuntaan, mutta koska aika ja budjetti asettavat omat rajoituksensa käytän surutta myös tekokuituja ja ompelukonetta suorissa saumoissa. Toisinaan olen myös halunnut tietoisesti valita johonkin projektiin kunnianhimoisemman linjan, toisinaan taas olen käyttänyt paljonkin moderneja oikoteitä saadakseni kohtuullisen nopeasti jotain päällepantavaa. Molemmissa tavoissa on oma viehätyksensä, ja harrastuksessa ne tasapainottavat toisiaan.

Historianelävöitys

Olen tutustunut historialliseen ompeluun aikanaan paljolti blogien kautta, ja muutaman vuoden niitä luettuani ja kaavakirjoja osteltuani rohkaistuin etsimään historianelävöitystä Suomesta. Ensimmäinen tapahtuma johon osallistuin oli Lumierés -festivaalin yhteydessä järjestetty Helsingin Wanhan Warusväen ja Hywien Asuckaiden 1700-luvun sotilasleiri Suomenlinnassa kesällä 2009, ja tätä varten ompelin ensimmäiset historialliset asuni itselleni ja miehelleni.

1700-luvulta tie vei myös Suomen keskiaikaseuraan ja myöhäiskeskiajan vaatteiden maailmaan. Matkan varrella löytyi monia hyviä ystäviä ja ikimuistoisia kokemuksia. Vuonna 2017 päätin viimein toteuttaa pitkäaikaisen haaveeni ja kokeilla myös yhtä kaikkien aikojen suosikkikausistani, 1870-luvun ja 1880-luvun vaihteen Natural Form-tyyliä. Tämän jälkeen olen muutaman kerran poikennut pikaisesti myös 1900-luvun alkupuolella. Kiinnostavia tyylikausia ja ompeluprojekteja olisi toki monen ihmisiän edestä.

Historianelävöitystä ja historiallisiin asuihin pukeutumista olen vuosien varrella harrastanut paitsi yllä mainituissa seuroissa myös nykyisin epämääräisen mittaisella tauolla olevassa 1700-luvun tanssiin ja tanssiaisten järjestämiseen keskittyneessä L'Amusettessa, Sociéte Helsingissä ja Muodin Historian Kiertokoulussa.

Couture Mayah

Muiden historiallisten ompelijoiden blogit ja sivut olivat paitsi yksi alkusysäys harrastuksen aloittamiseen, myös korvaamaton tiedon ja inspiraation lähde. Mieheni rohkaisemana (sekä teknisellä avustuksella) perustin Couture Mayah-sivun 2009. Aivan alkuun pääpaino oli enemmän vuosien varrella tekemissäni moderneissa vaatteissa, mutta historiallisten asujen vallatessa koko vapaa-aikani blogi seurasi mukana. En ole koskaan päivittänyt sitä kovin aktiivisesti, ja olen aina mieltänyt sen enemmän projektien arkistoksi kuin interaktiiviseksi alustaksi. Paitsi että siitä saattaa olla hyötyä ja inspiraatiota myös muille harrastajille, se on myös itselleni tärkeä tapa prosessoida ja arvioida omia onnistumisia ja haasteita, sekä siinä ohessa kätevä tapa tallentaa tieto siitä mitä tukimateriaalia käytin tietyssä vaatteessa 10 vuotta sitten.

Valokuvat vaatteistani ovat muutamia poikkeuksia lukuunottamatta itseni tai mieheni Jarnon ottamia, tosin itse teen jonkin verran kuvien jälkikäsittelyä. Ilman häntä harrastuksen visuaalinen puoli olisi lähes mahdotonta toteuttaa, ja hän myös kärsivällisesti sietää tilkku- ja langanpätkäkaaosta kotonamme.

Enimmäkseen pukuharrastukseeni ja elävöittämisharrastukseeni keskittyvä tili @couturemayah löytyy instagramista, tosin siellä on satunnaisesti myös harrastuksen ulkopuolista sisältöä. Jos jostain syystä haluat ottaa minuun yhteyttä esimerkiksi saadaksesi lisätietoja johonkin ompeluprojektiini liittyen, se onnistuu seuraavan sähköpostiosoitteen kautta: couture.mayah@gmail.com Yritän muistaa vastata!



ridicule