Edessä oli unelmien tapahtuma, house party- tyyppinen viikonloppu 1800-luvun loppupuolen taidokkaasti entisöidyssä kartanohotellissa. Natural Form-puvustoni alkoi olla jo monipuolinen, mutta vielä puuttui jonkinlainen aamutakki tai aamupuku jota tällaisessa tapahtumassa kerrankin pääsisi käyttämään.




Olin jo aiemminkin haaveillut ohuesta, valkoisesta, täyspitkästä röyhelöunelmasta runsain pitsiupotuksin, mutta se olisi aivan liian suurtöinen aikatauluun nähden. Koska alushameeni oli kuitenkin suhteellisen siisti, ajattelin että lyhyt peignoir-tyypinen takki sen päällä riittäisi hyvin.





Materiaalin suhteen kävi hyvä tuuri, sillä kirpparilla tuli vastaan reikäkirjailtua puuvillabatistia oleva paita. Se oli minulle hieman väljä, mutta materiaali oli kaunis ja sitä saisi ehkä hyödynnettyä peignoirissa. Kotona oli valmiiksi puuvillabatistia, ja vielä toinen aiempi kirppislöytö: Nippu brodyyripitsiä jonka kuvio sopi sekä reikäkirjailtuun kankaaseen että alushameen pitsiin.





Päätin olla olematta turhan tarkka ajoituksesta, kunhan nyt malli olisi tyylillisesti 1800-luvun loppupuolelta. Löysin muutaman museomallin, joiden etukappaleen keskiosa oli koristeltu vinoilla pitsiupotuksilla. Yhdessä mallissa takana on samantyyppinen vinolinjainen koristelu toteutettuna laskoksilla. Nämä ihastuttavat yksityiskohdat ovat työläitä tehdä (kuten niin hyvin edwardiaanisesta pitsipuserostani tiesin), mutta mieleeni tuli kokeilla samantyyppistä efektiä reikäkirjaillun paidan materiaalilla. Sen kuviossa oli valmiiksi raita joka loi samantyyppisen mielikuvan, ja paita oli vieläpä leikattu vinoon langansuuntaan.






Lähdin siis suunnittelemaan peignoiria tämän idean pohjalta sen mukaan, mitä valmiista paidasta saisi irti. Ensimmäiseksi purin sen osiin ja aloin sitten piirtää kaavaa.





Kaavan pohjana oli väljästi “Fashions of the Gilded Age”-kirjan peignoir, josta näki hyvin mallin yleisilmeen. Etukappale oli kokonaan suora ilman muotolaskoksia, takakappaleella oli jonkin verran muotoilua. Kiinnostavaa kyllä, näinkin väljässä vaatteessa hiha oli kuitenkin leikattu kahden kappaleen hihana.




Tein varsinaisen kaavan punaraitaisen kesäpukuni kaavan pohjalta, koska se oli valmiiksi hieman väljä. Pidin takakappaleet suunnilleen ennallaan, tosin jätin toki helman laskoksen pois. Etukappaleella jätin pois etureunan laskostuksen sekä muotolaskokset. Molemmissa kellotin helmaa hieman. Hihaan lisäsin väljyyttä ja avarsin hieman kädentietä.

Arvioin suunnilleen sopivan leveyden reikäommelosioille. Molemmissa arvelin helpoimmaksi liittää suoran kappaleen suoraan reunaan, mutta keskitakasaumaa kaarsin hieman jotta saisin siihen vähän muotoa.




Leikkasin paidan etuosasta kaavan mukaisen etupaneelin jättäen napituskaitaleen paikalleen. Selän keskiosan kappaleet leikkasin paidan hihoista. Loput kappaleet leikkasin batistista.




Ompelin peignoirin muiden alusvaatteideni tapaan hyödyntäen ensisijaisesti katesaumoja. Reikäommelpaneelit kiinnitin sileään batistiin piilottaen saumat laskoksiin, ja lisäsin viereen vielä toiset laskokset.




Keskitakasauman huolittelin nurjalta ompelemalla saumanvarojen päälle vinokaitaleen. Vino reikäommelkangas muuten venyi niin paljon, että jouduin vielä kaventamaan sitä vyötäröltä lisää jotta se vastaisi kaavaa.




Etureunoissa irrotin napit ja ratkoin napituslistojen päällyspuolta irti sen verran että sain työnnettyä väliin rypytetyn pitsin reunan. Sitten tikkasin ne takaisin kiinni ja ompelin tilapäisesti pois tieltä ratkomani napit takaisin.






Ratkoin irrottamani kauluksen osiin, lyhensin sitä hieman ja lisäsin rypytetyn pitsin ylä- ja alareunaan. Sitten ompelin kauluksen paikoilleen ja alapuolen takaisin kiinni. Olisi ollut ehkä jopa helpompaa tehdä kokonaan uusi kaulus, mutta halusin säilyttää alkuperäisen kauluksen kudotun kuvioraidan.
 



Paita ei ollut kovin pitkä, joten peignoir tarvitsi vielä jatkopaloja. Batistia oli reilusti, joten leikkasin siitä leveää kaitaletta jonka reunustin pitsillä ja lisäsin vielä pari laskosta.




Leikkasin paidan selkäkappaleen kuvion mukaan soiroiksi, joista sai juuri sopivan mittaiset pätkät peignoirin helmaan sivusaumojen kohdalta saumattuina. Poimutin yläreunaa hieman jotta se istuisi paremmin viistotettuun helmaan. Lopuksi rypytin röyhelön pitsiupotuksia matkivan reikäommelkaitaleen reunaan.




Tein myös hihoihin samanlaiset röyhelöt, ja ihanan epäkäytännöllisistä leveistä hihansuista tulikin yksi lempikohtiani koko vaatteessa.




Pitsi oli tässä vaiheessa käytetty lähes kokonaan, mutta onnistuin vielä askartelemaan pikkuiset taskut sen ja reikäommelkankaan jämistä.




Viimeiseksi ompelin vielä pääntielle ja hihoihin lankalenkit joihin koristerusetit voisi kiinnittää ja irroittaa helposti pesuun.





En suunnitellut peignoiria kovin tarkasti etukäteen vaan improvisoin joitakin kohtia kun ne tulivat vastaan. Lopputuloksessa eniten pistää silmääni että etureunojen pitsi on leveyteensä nähden liian tiiviisti rypytetty, se olisi kannattanut jättää ilmavammaksi tai vain laskostaa harvakseltaan. Tällöin olisin ehkä saanut vähän isommat taskutkin, vaikka niillä ei olekaan suurta käytännön merkitystä.

Myös puuvillabatisti olisi ehkä voinut olla kevyempää, koska nyt se näyttää reikäommelkankaaseen verrattuna hieman raskaalta etenkin röyhelöissä. Mutta kuten sanottu, en viitsinyt lähteä kangaskauppaan tämän takia, ja muutenkin juuri tämä batisti on hyväksi todettu materiaali jossa kapeatkin saumat kestävät käyttöä ja pesua. Ainakin molemmat materiaalit ovat saman sävyistä valkoista, mikä on joskus ongelma eri materiaaleja yhdistellessä.




Kokonaisuutena peignoirista tuli kuitenkin oikein söpö, ja se ajaa hyvin asiansa. Kestäväksi ja käytännölliseksi tehty alushame saattaa näyttää hieman raskaalta, mutta peignoir keventää sitä hieman olematta kuitenkaan liian hentoinen ja hörhelöinen. Sen tekeminen oli myös hauskaa vaihtelua työläämmille projekteille.