Pocket book
/ lompakko, 2012 |
Joulun lähestyessä
päätin askarrella Jarnolle
period-lahjan, koska 2000-luvulla
hänellä (kuten useimmilla meistä)
on jo kaikkea, ja keksin että rokokooasuisen
herran sopisi hyvin kaivaa markkinoilla tahi
baaritiskillä esiin period-korrekti lompakko.
Se ei ehkä olisi kovin
käytännöllinen, mutta turhempiakin
lahjoja tapaa eksyä kuusen alle. Googlailin
malleja, mutta en löytänyt
yhtään joka olisi iskenyt niinkuin
Märta Helenalle kuulunut, tai sitten ne
olivat aivan liian vaikeita ja
suurtöisiä. Viimein päätin,
että kannen kukka-aiheesta huolimatta
esikuvani olisi tuskin liian feminiininen
rokokooherralle jos vain vaihtaisin
kirsikanpinkin johonkin neutraalimpaan
sävyyn. Niin, ja olihan sisäkannessa
sentään hieman maskuliinisemmin
metsästysaiheinen kuva. |
|
Tämäntyyppiset taitettavat
lompakot olivat ilmeisesti vuosisadan loppupuolelta,
kun taas Jarnon muut vaatteet ajoittuvat noin
50-luvulle, mutta en tunnetusti ole kovin tarkka
tällaisesta. Eurokankaan alesta löytyi melko sileää kalpeansinistä dupionsilkkiä, jonka päätin kirjailla kullanvärisellä metallilangalla. DMC:n kullanväriseen kirjontalankaan melko hyvin sointuva kultapitsi löytyi Merletosta. |
|
Märta Helenan plånbok majailee Nordiska Museetissa, ja onnistuin Digitalt Museetin haun kautta löytämään isommat ja melko terävät versiot kirjan kuvista (Hae "Märta Helena Reenstierna" mikäli haluat nähdä lompakon, en halunnut käyttää museon omistamia kuvia sivuillani). Ikävä kyllä kuvista ei käy ilmi millainen kirjan takakansi on, joten päätin tehdä siitä etukannen peilikuvan. Päätin myös jättää pois sisäpuolen kansiläppien kukkakirjonnat, koska ilman kirjontoja läppien sijoitusta ja kokoa pääsisi paremmin säätämään. Lisäksi halusin vielä muuttaa metsästyskuvan koiran suomenpystykorvaksi muistuttamaan vanhempieni edesmenneestä nelijalkaisesta perheenjäsenestä josta Jarno piti kovasti. Kosti-vainaa oli myös innokas lintujen (ja kaiken muunkin liikkuvan) räksyttäjä. |
|
Nordiska
Museetin sivuilla ei mainittu lompakon mittoja, mutta
muiden lähteiden perusteella päätin
suljetun lompakon kooksi 11cm x 17cm. Lompakon rakenne
perustuu enimmäkseen omaan järkeilyyni ja
tulkintaani esikuvalompakosta kuvien perusteella. Tein
lompakon päällyskannen ja sisäpuolen
kirjaillut taskut yhtenä pitkänä
kappaleena. Lisäksi tein sisätaskukappaleen,
joiden pää kääntyy
läppäkantena sisäkannen päälle.
Näin lompakkoon tulee yhteensä neljä
taskua. Myös At
the Sign of the Golden Scissors-blogissa
esitellyssä samantyyppisessä pocket bookissa
mainitaan olevan neljä taskua, tosin ei sitä
miten ne on tehty. Tuin ohuen dupionsilkin
silitettävällä tukikankaalla jotta se saisi
vähän ryhtiä, ja päällyskannen ja
vuorin väliin lisäsin vielä nahkakerroksen. |
|
Aloitin
sisätaskukappaleista, jotka vuoritin samalla
silkillä jättäen taskukappaleen pohjan
vielä reilun mittaiseksi. Leikkasin vuorin
lyhemmäksi niin että läppä
kääntyisi hyvin. Tikkasin läpän reunan
käsin ja kiinnitin sitten pitsin. Mallilompakossa
läppää reunustaa kapeampi pitsi, minä
käytin samaa mutta käänsin sitä hieman
reunan alapuolelle. Saatuani sisätaskukappaleet valmiiksi asetin ne päällekkäin ja yritin mittailla kuinka paksu käännettyjen pitsikoristeltujen läppien paketista tulisi, eli toisin sanoen kuinka paljon lompakon selkämykseen olisi hyvä varata taitevaraa. Päädyin senttiin. Mittasin nahan haluamani leveyden ja taitevaran mukaan, ja mittasin vielä sen päältä kuinka pitkä silkkikaitaleesta kannattaisi leikata. Varasin myös vähän käännevaraa lompakon ulkoreunan taitokselle. Sitten merkitsin kappaleen kulmat ja taitekohdat kevyesti lyijykynällä reilun kokoiseen palaseen silkkiä. |
|
Piirsin
kirjonta-aiheet kuvaa mallina käyttäen paperille
ja vahvistin tussilla, niin että kuviot oli helppo
jäljentää ikkunaa vasten. Kuvioita
jäljentäessäni onnistuin muuten saamaan
sisäkannen toisen kuvan väärinpäin,
mikä ei tietysti haittaa mitään jos ei
vertaa alkuperäiseen. Kopioituani kuviot
kiinnitin tukikankaan ja saumuroin kappaleen reunat, koska
näpertelisin sitä todennäköisesti
jonkin aikaa, joten hanakasti purkautuvasta dupionista ei
välttämättä olisi muuten paljonkaan
jäjellä. Aloitin kirjailemisen sisäkannen oksasta (siitä, joka on väärinpäin), ja etenin siitä päällyskannen kukkaköynnöksiin. Jätin tarkoituksella metsästyskuvan viimeiseksi, koska kukan tunnistaa kukaksi vaikkei se olisikaan täydellinen mutta koirasta saa helposti epämuodostuneemman yksilön, joten oli parempi hioa tekniikkaa ensin helpommilla aiheilla. Historiallisissa vaatteissa kirjontaa pääsisi harrastamaan paljonkin, mutta olen vältellyt sitä koska se on niin aikaavievää, joten minulla ei ole siitä lopulta paljonkaan kokemusta (lukuunottamatta kanavatöitä ja ristipistoja). |
|
Pyrin
käyttämään esikuvalompakossani
käytettyjä kirjontapistoja: Varsipistoa kukkien
varsiin, laakapistoa lehtiin ja terälehtiin ja
solmupistoja kukkien keskustoihin.
Päivänkakkaroiden keskustaa reunustavat pistot
tulkitsin kuvan perusteella kiertopistoiksi, minulle uusi
tuttavuus joka vaati vähän treenaamista.
Marjoiksi tulkitsemieni palleroiden täytepistoa en
ainakaan kuvan perusteella tunnistanut, joten
päätin vähän soveltaa ja korvata sen
risteyksistä sidotulla diagonaali-lankaristikolla,
josta tulikin aika kivan näköinen. Eräs
vanhojen kukka-aiheiden mystinen puoli on muuten se,
että samasta varresta näkyy puskevan ties
minkä näköistä kukintoa... Itse kirjonta oli yllättävänkin koukuttavaa, sen ääressä aika lensi kuin siivollä. Metallilanka pyrki tosin ärsyttävästi kiertymään ja rispaantumaan, mikä söi hieman kirjonnan nautintoa, mutta toisaalta sen kiilto antoi kirjonnalle kivaa kolmiulotteisuutta. Valmista, yksiväristä mallia oli mukavan helppo noudattaa mutta vaihteleva kuvio toi myös sopivasti haastetta. |
|
Kuten
helposti käy, tekniikka hioutui työn
edetessä, ja jotkut kohdat onnistuivat muutenkin
paremmin kuin toiset, joten esimerkiksi jokainen lehti on
erilainen. Innostuin myös vähän
hifistelemään, ja toteutin esimerkiksi pienet
kukat yhdensuuntaisen harvahkon laakapiston sijaan
tiheällä keskeltä ristikkäin
menevällä pistolla. Saatuani päällyskannen kuvat valmiiksi huomasin että ne näyttivät vähän tasapainottomilta yläosan ollessa liian raskas ilmavampaan alaosaan verrattuna. Olin ilmeisesti mallia piirtäessäni antanut kuvakulman perspektiivin vääristää mittasuhteita. Päädyin lisäämään alempaan varsikiemuraan yhden ylimääräisen täytelehden. |
|
Sorsa
ja koira innostivat kokeilemaan vielä
yksityiskohtaisempaa tekniikkaa. Toteutin sorsan siivet
eri mittaisilla häivepistoilla jotta ne
erottuisivat pystysuuntaisella laakapistolla toteutetusta
päästä ja vartalosta. Myös koiran
pää ja jalat on toteutettu yksisuuntaisella
laakapistolla imitoiden lyhempää karvaa, kun
taas ruumis on tehty häivepistoilla jotta se
näyttäisi pörröiseltä. Yritin
pohjustaa hartiaa ja lonkkaa pystysuuntaisella
täyttöpistolla saadakseni kolmiulotteisemman
vaikutelman, mutta lopputuloksessa se ei juuri erotu.
Koiran hännästä puolestaan tuli
vähän turhankin muhkea, mutta ainakin sen
tunnistaa suomenpystykorvaksi. |
|
Saatuani
kirjonnat valmiiksi aloin kasata lompakkoa. Huolellisesta
pingotuksestani huolimatta kirjonnat olivat kuitenkin
kiristäneet kangasta vähän, joten nurjalle
puolelle hahmottelemani reunalinjat eivät
enää pitäneet paikkaansa. Sovitin
kirjaillun päällisen uudelleen nahkatuen
päälle, testasin että paketti taittuu
siististi kiinni ja leikkasin päällyskankaan
sitten sopivan kokoiseksi. Vuoritin kannen samalla
silkillä (ilman tukikangasta), jonka jätin
hieman lyhemmäksi niin ettei se kupruilisi
sisäkaarteissa. Ompelin päät koneella
pussiin, jolloin sain siistit sisäkansien
yläreunat, ja pitkillä sivuilla ompelin vuorin
kiinni käsin jättäen selkämyksen
kohdalla vuorin vähän lyhemmäksi.
Mokkanahkatuki tarrasi pehmeäpintaiseen
tukikankaaseen niin hyvin että nahkakappale pysyi
helposti paikallaan. Seuraavaksi mittasin sisäkannen kappaleet oikean kokoisiksi ja suljin niiden pohjan, tässä kohtaa ihan konetikillä koska se jäisi piiloon. Jätin kansiläppien väliin selkämykseen reilun raon jotta lompakko sulkeutuisi varmasti siististi. Kiinnitin sisätaskuläpät reunoistaan ja pohjastaan käsin ensin päällyskanteen ja sitten toisella ompeleella päälle taitettuun sisäkanteen. |
|
Annoin suljetun lompakon asettua muotoonsa yön yli lehtipinon alla, ja sitten aloitin ylivoimaisesti ärsyttävimmän vaiheen: Reunojen tukkitikkauksen käsin kaikkien kerrosten läpi. Siihen liittyi paljon verta, purkamista ja vääntyneitä neuloja, mutta kummasti harvakin tikkaus kumminkin jämäköitti reunoja. Lisäksi tikkauksen ei onneksi tarvinnut olla kovinkaan siisti ja tasainen (mitä se ei todellakaan ollut), koska se peittyisi kultapitsin alle. Pitsin ompelu oli puolestaan kerrassaan rentouttava lopetus lompakkoprojektille, joka valmistui juuri sopivasti pari päivää ennen joulua. Onnistuin myös pitämään sen yllätyksenä, vaikka kerran bänditreeneistä palatessaan Jarno olisi saattanut saada minut kiinni rysän päältä jos olisi avannut ulko-oven muutamaa sekuntia aiemmin, siitä kun on suora näköyhteys ompeluhuoneeseeni. | |
Lopputulos
poikkeaa muutamassa kohtaa hieman mallista, mutta en
aikonutkaan olla mallin noudattamisen suhteen
perfektionisti vaan käyttää sitä
ennemminkin apuna. Kolikoille lompakko ei
tietenkään ole kovin
käytännöllinen mutta setelit ja kortit
siellä kenties pysyvät. Runsaasti
kultakoristeltu lompakko on aika pramea, mutta sopinee
kauteen, ja näyttää myös huomattavasti
paremmalta kynttilän- kuin päivänvalossa.
Sen askartelu oli oikein hauskaa, ja kenties innostun
tulevaisuudessa johonkin muuhunkin kirjontaprojektiin. << Takaisin projekteihin |