En omista juurikaan bändipaitoja, koska inspiroidun joskus harrastamaan piratismia askartelemalla omia vastaavaan käyttöön tarkoitettuja vaatekappaleita. Tämän topin tein Rammsteinin Hartwall-areenan keikalle 2004, ja pidin sitä myös seuraavan kesän Ruisrockissa ja vuoden 2010 Liebe ist für alle da -kiertueella. Toppi on stretch-satiinia, helppo ja kiitollinen materiaali, tereet pvc:tä. Kaava on yhdistetty hääpuvusta ja paitapuserosta - ensin topin piti olla korsettimainen ja olkaimellinen mutta sitten kesken kaiken keksin tehdä siihen kiinatoppi-yläosan.
Kuvio on liimattu askarteluliimalla paikoilleen ja sitten tikattu läheltä reunoja, pvc on siitä mukavaa ettei se rispaannu. Toppi venähti aavistuksen käytössä, ja satuin itsekin hieman hoikistumaan joten selästä täytyi ottaa sisään Liebe-kiertuetta varten. Valitettavasti selän teresaumat alkoivat tämän johdosta mennä kurttuun, eikä toppi näytä enää yhtä sulavalinjaiselta. Kuvissa on asun festariversio, jäähallikeikoilla olen pitänyt topin kanssa samasta materiaalista tehtyä kapeaa hametta. Hametta matalavyötäröisempien housujen kanssa toppi oli sivuista liian lyhyt, mutta tilannetta pelastaa aavistuksen tereellä koristetun reunan jatkoksi kehitellyt lisäkkeet, jotka sulautuvat kokonaisuuten varsin hyvin.
Punaiset käsiraudat sain syntymäpäivälahjaksi vanhan työpaikan porukalta, koska ne kuulemma sopivat tähän toppiin. Kenties lahjavalintaan oli osansa sillä, että työkaverini olivat viimeiset pari viikkoa Hartwallin keikan jälkimainingeissa saaneet kuulla lakkaamatta Rammsteinista. Onneksi ne löytyivät vielä ikuistettaviksi - ja tosiaan, kieltämättä käsiraudat sopivat Rammstein-asuun jotakuinkin yhtä hyvin kuin miekka Kamelot-vaatteisiin.

Ruisrockia 2005 varten maalasin myös teemaan sopivan lipun verhotankoparin nokkaan. Ei, en ole pakkomielteinen fani, tykkään vain askartelusta.

Kuvassa lippu on kuivumassa sabluunamaalauksen jäljiltä - tekstin reunoja piti hieman siistiä tekstiilitussilla, mistä tulikin tahattomasti kiva halo-efekti. Kuvapuolen reunat on painettu sabluunalla ja logon sisus töhritty pensselillä ja vanutupolla. Sabluunalla painaminen oli senverran sotkuista hommaa, että seuraavan festarilippuni maalasin kokonaan pensselillä.

Oliver Riedel seilasi ohi ja otti kohteliaasti pienen fanitytön ojentaman lipun, näytti sitä yleisölle ja heitti takaisin - sain jopa melkein kopin. Tosi mukavaa, olen niin ikiteini että loppuillan pysyi virne naamalla.

Kuvat keikoilta ovat netistä löydettyjä, enkä valitettavasti ole pystynyt jäljittämään kuvaajaa ja kysymään lupaa niiden esittämiseen, mutta harras, itsekäs toiveeni on ettei se haittaisi.