Kureliivi, 2008 Ensimmäinen 1700-luvun korsettini: Ei ehkä kuin suoraan museosta, mutta kenties edes keskinkertaisesta elokuvapuvustuksesta... Ensimmäinen askel suurta haavettani, ikiomaa rokokoopukua kohti oli tietenkin tehdä sille pohja, korsetti. Valitsin puoliluitetun mallin, koska katsoin sekä turhaksi että mielenrauhalleni vaaralliseksi aloittaa liian kunnianhimoisella projektilla, ja lisäksi minusta ei onneksi vielä löydy niin paljon kokoon puristettavaa massaa ettei harvemminkin luitettu korsetti riittäisi sitä muotoilemaan. Kun luukujat eivät ole näkyvissä, ne voi myös huoletta ommella konetikillä. Kangas on palakorilöytö, jonka pinta valitettavasti on helposti kuluva, mutta se oli niin kaunis että se oli pakko saada. Varmasti tekokuitua, mutta söpö. Värillinen korsetti olisi varmaan ollut ajanmukaisempi, ja varmasti tosi herkullisen näköinen, mutta pelkäsin sen kuultavan mahdollisesti vaaleiden päällyspukujen läpi. Reunustus on satiinivinonauhaa - ei todellakaan period, mutta kivaa ja helppoa käsitellä. Luina käytin ohutta metalliluuta, jonka päät hioin pyöreiksi ja päällystin vielä imastointiteipillä.
Kaavan pohjana on Butterickin Making History-sarjan kaava b4484, "Misses' historical underpinnings", jonka ostin joskus huuto.netistä. Se oli valmiina aivan liian lyhyt, joten pidensin sitä aika paljon, jätin etunyörityksen kokonaan pois ja muutin keskikappaleen alareunaa hieman. Lopputulos on kenties turhan leveä, mutta muistaakseni päämääräni oli että se litistäisi kivasti mahaa ja jättäisi sileän alustan päällyspuvun edustalle. Korsetin kaavan muokkaaminen tuotti muuten kivasti päänvaivaa - vartaloa myötäilevän vaatteenhan saa kaavoitettua kärsivällisellä mittailulla ja sovittelulla, mutta kun vaatteen pitäisi muotoilla vartalo tietynlaiseksi täytyy logiikka kääntää hieman toisinpäin. Ensimmäisen sovitusversion jälkeen itseasiassa hautasin projektin pitkäksi aikaa. Innostuin uudestaan myöhemmin, kun sain idean tehdä 1700-luvun henkisen korsetin Kamelotin keikalle - lisää siitä löytyy täältä. Jatkoin siis kaavan kanssa puuhailua, säilytin suht. toimivaksi saadun kappaleiden muodon mutta piirsin luukujat pitkälti uudestaan osittain alkuperäistä kaavaa mukaillen, osittain muiden lähteiden mukaan. Jätin pois rinnan kohdalla olleet vaakasuuntaiset luut, koska ne eivät tällä kuppikoolla tuntuneet lopulta kovin merkityksellisiltä, ja niiden kujien eteen piti nähdä hieman lisävaivaa.
En myöskään tajunnut miten vyötärön liuskojen lyhyet luut muka toimivat, sovitusversiossani ne vain tököttivät oudosti, joten jätin vain pitkät luut jatkumaan liuskoihin niin pitkälle kuin mahdollista. Valmiissa korsetissa tosin näkyy, että edessä liuskat kiemurtelevat vähän. Ajattelin, että varsinaisen korsetin voisi sitten tehdä runsaammilla luilla, mutta tuosta Kamelot-harjoituskorsetista tulikin niin toimiva päällä että kun aloitin viimein tämän korsetin teon en muuttanut enää paljonkaan - nostin yläreunaa edestä ja takaa hieman ylemmäksi ja kavensin vyötäröä aavistukseen jos se vaikka vielä käytössä venähtäisi. Korsetin varsinainen kasausmetodi on yhdistelmä kaavan ohjetta ja sekalaisia netistä löytyneitä ohjeita, joista merkittävin oli La couturiere Parisienne -sivuston "How to Make an 18th Century Corset"-tutorial. Leikkasin kaksi kerrosta tukevasta puuvilla-polyesterkankaasta (en raaskinut ostaa pellavaa korsetin sisälle, kun se venähtääkin vielä), ompelin saumat ja tikkasin luukujat. Päällyskankaan tuin kokonaan tukikankaalla, ei myöskään kovin period-ratkaisu, mutta hillitsi kankaan mahdotonta liestymistä ja sai sen vaikuttavaan paksummalta.
Tikkasin kappaleet reunoista yhteen ja tikkasin myös vyötäröliuskojen reunat, jotka oli tikattu jo luukujakerrokseen. Kun kaikki kerrokset nyt olivat yhdessä, leikkasin liuskojen välit varovasti auki, vahvistin aukileikkausten pohjia, ja ompelin reunustin liuskat vielä pykäpistoilla, koska niihin jää varsin pienet reunustusvarat. Hieman epäautenttisena ratkaisuna tikkasin myös päältä takimmaiset luukujat nyörityksen molemmin puolin, koska toivoin sen vakauttavan nyöritysrenkaita. Nyöritys on myös muuten 1800-luvun malliin ristikkäin menevä, ei 1700-luvun spiraalinyöritys, ja kuvassa lisäksi vähän pielessä muutenkin.
Metalliset nyöritysrenkaat itsessään ovat myös liian moderni toteutusratkaisu, mutta päädyin niihin koska jos ensimmäisestä korsetista tulisikin lopulta jotenkin kovin huono tai epäsopiva, olisin tuhlannut hirveästi vaivaa käsin huoliteltuihin nyöritysreikiin ihan turhaan - korsettiahan ei pääse edes kunnolla sovittamaan ennenkuin se on jo lähes valmis. Toisaalta tiesin kuitenkin, miten helposti metalliset renkaat, etenkin itse kiinnitetyt, lähtevät paikaltaan, joten tein eräänlaisen välimallin ratkaisun: Tein metallirenkaiden reiät kangasta venyttämällä, ei leikkaamalla, mikä on käsinommeltujen reikien keston salaisuus. Kankaan venyttämisessä oli kuitenkin jo itsessään niin paljon työtä, että luulenpa ettei nyöritysreikien käsin huolittelu lopulta olisikaan enää ollut niin mahdoton homma - etenkin kun kokeilin kuitenkin myöhemmin tehdä ne olkainten kiinnitykseen, ja ne olivat itse asiassa ihan leppoista askarreltavaa.
Palatakseni vyötärön liuskoihin... kuten Kamelot-korsetissa huomasin, niiden reunustus ei ollutkaan ihan niin simppelin juttu kuin olin luullut, mutta toisaalta nyt kun maltoin tehdä sen suosiolla huolella, rauhassa ja käsin (suurimman osan tästä korsetista tein ensimmäisellä kesälomaviikollani), homma sujui ihan toisella lailla. Huoliteltuani liuskojen välit käsin leikkasin niiden alapäät pyöreiksi sitä mukaa kun ompelin reunustusnauhaa. En vieläkään malttanut ommella sitä ihan kokonaan käsin, vaan ompelin liuskojen alapäät ja sivut oikealta puolelta niin pitkälle kuin suosiolla sain koneella, jätin halkion pohjalle sopivan määrään nauhaa ja jatkoin taas toisesta reunasta. Sitten ompelin käsin nauhan halkioiden pohjiin.
Saatuani korsetin alareunan kuntoon korsettia pääsi jo varovasti sovittamaan. Jouduin muistaakseni muotoilemaan pääntienreunaa vielä hieman, ja leikkaamaan kädentieltä edestä vähän pois. Asettelin olkaimet kohdalleen ja ompelin ne kiinni. Alareunan jälkeen korsetin yläreunan nauha menikin lähes heittämällä paikalleen. Tällä kertaa maltoin kuitenkin ommella nauhan toisen reunan nurjalle kokonaan käsin, myös yläreunassa, millä saikin reunustukselle ihanan siistin ja tiukan ilmeen.
Valmis korsetti on melko onnistunut. Istuvuudessa tuli lopulta hieman yllätyksiä, vyötäröltä se jää ainakin vielä toistaiseksi hieman liikaa auki, mutta ainahan parempi niin päin. Suurempi ongelma on se, että nyörityksen yläreuna menee helposti melkein päällekkäin. Sen seurauksena myös olkaimet tulevat liian keskelle, ja näin päällyspukua ei voi leikata kovin avoinaiseksi. Myös edestä korsetti on, päinvastoin kuin edeltäjänsä, jo lähes liian korkea. Ensimmäiseksi tekeleeksi näin arvaamattomassa lajissa se on kuitenkin mielestäni ihan kohtuullinen. << Takaisin projekteihin