Tanssiaisten pukukoodi ei toki yleensä kiellä paikalle saapumista moderni takki viktoriaanisen iltapuvun suojana, ja kovin huonolla säällä se voisi olla jopa käytännöllistä. Huhtikuun lopulla lämmikkeeksi taksimatkalle riittäisi todennäköisesti pelkkä huivi. Toisaalta, kun minulle nyt kuitenkin sattui jäämään aikaa viimeisenä viikonloppuna ennen ensimmäisiä Viktoriaanisia tanssiaisiani Bathissa, päätin äkkiä askarrella kevyen mantelet-tyyppisen viitan.

Kangasvarastosta löytyi pala joskus nuoruuden goottivuosina palakorista pelastamaani polttopainettua samettia, joka voisi juuri riittää pieneen hartiaviittaan.




Viitan malli on kankaan määrään optimoitu yhdistelmä muutamaa eri kaavaa "Fashions of the Gilded Age"-kirjasta, lähinnä se muistuttaa sivun 204 "Mantelet for Evening"-kaavaa vuodelta 1883. Malli oli melko yksinkertainen, joten piirsin sen liidulla suoraan kankaalle.

Pitkät etuliepeet vaativat liitossauman, mutta arvelin että tummassa eläväpintaisessa kankaassa se jäisi käytössä melko huomaamattomaksi. Innostuin vielä jatkamaan selkäpuolta hieman kankaan sivusta jääneillä suikaleilla.

Liukas samettipintainen kangas, todennäköisimmin viskoosia oli aika hirveä ommeltava, ja saumoista ei tullutkaan kovin siistejä. Päätin myös optimistisesti vuorittaa viitan pussiin modernilla liukkaalla vuorikankaalla, mikä oli melkoista tappelua. Purin ja ompelin uudestaan niin monta kertaa, että olisi oikeastaan kannattanut kiinnittää vuori käsin, kuten lopulta päädyin tekemään toisen etuliepeen päässä.




Ruman vuorituksen ja epämääräisten reunojen jälkiä sai toki naamioitua hieman reunan hapsunauhalla, jonka viisaasti olin alun perinkin ajatellut ommella käsin - myös sen vuoksi, että sitä ehtisi tarvittaessa tehdä vielä matkalla.

Olin tietysti haaveillut tuuheasta ja pitkähapsuisesta nauhasta, mutta kaupasta löytyi tähän hätään vain melko kapea hapsunauha - ainoa asia, jonka jouduin viittaan ostamaan. Toisaalta totesin jo ommellessa, että pitkät hapsut vain tarttuisivat kiinni joka paikkaan, joten luulen että en tule myöhemminkään vaihtamaan sitä pidempään. Nauhareunustus kuitenkin viimeistelee viitan kivasti ja ennenkaikkea naamioi hyvin paikoin pussittavan vuorituksen. Sain lopulta kiinnitettyä sen hyvissä ajoin, jo kesken menolennon jopa vielä Ruotsin ilmatilassa.




Pääntielle löytyi kaapista pitsi, joka oli moderni mutta sopivan mittainen irtopala, sekä pätkät leveää samettinauhaa jotka riittäisivät juuri ja juuri rusettiin. Nauhojen alla on hakanen, joka pitää viitan oikeasti kiinni. Nämä yksityiskohdat lisäsin vähän mutu-tuntumalla tavoitellen lähinnä geneerisen viktoriaanista ilmettä.




Viitta ei todellakaan ole maailman siisteimmin tehty eikä ehkä myöskään täysin period-korrekti, mutta hieman kauempaa katsottuna se on sinänsä oikein soma. Tekokuituisena se ei ole erityisen lämmin, mutta suojaa kuitenkin hieman paljaita olkapäitä - ja eihän toki avonaisessa iltapuvussa ulkona kuljeskeleminen olisi sopivaakaan. Ohut viitta oli myös kätevä pakata matkalaukkuun. Mahdollisia talvitapahtumia varten täytyy ehkä joskus myöhemmin askarrella kunnon villainen Dolmain.

Kun nyt olen tällainen perfektionisti, niin olihan se nyt paljon kivempaa saapua tanssiaisiin asianmukaisesti puettuna, vaikka viitta ehtikin olla päällä ehkä yhteensä 20 minuuttia.