Sisareni Kaisan ensimmäiseksi 1700-luvun puvuksi mietimme
jotakin kaunista ja monikäyttöistä, ja päädyimme 1780-luvulle
tyypillisen roundgowniin. Yksinkertaisen mallin koristukseksi
tulisi leveät pitsiröyhelöt pääntielle ja hihansuihin.
Kangasostoksilla Kaisa ihastui kirkkaimman vihreään kankaaseen joka vain löytyi – itse asiassa oli hankalaa löytää yhtä kirkkaan sävyistä lankaa. Sävy ei ole varsinaisesti period-korrekti, mutta hetken epäluulon jälkeen ihastuin itsekin absinttikeijumaiseen visioon kirkkaanvihreästä puvusta. Muuten kangas oli ompelijalle erittäin miellyttävä, helposti käsiteltävä puuvillatwill, jossa oli kaunis himmeä kiilto.
Nykyisin
helposti tarjolla olevan pitsivalikoiman tuntien autenttisen
pehmeästä ja hienosta pitsistä sai vain haaveilla, mutta leveä
ja kevyesti kuvioitu pitsi onneksi löytyi, vaikka se olikin
valitettavan jäykkää. Paperinvalkoinen värikin toimi
kirkkaanvihreän kankaan kanssa.
Aloin
työstää kaavaa Kaisan korsetin kaavan pohjalta. Arnoldin
kaavan tapaan piirsin takasaumat kaareviksi, mutta siitä
poiketen jätin kuitenkin sivusauman. Kaavan tekeminen korsetin
pohjalta oli aika hataraa, ja ensimmäiseen sovitusversioon
tulikin todella paljon muutoksia, mm. kainalo oli aivan liian
korkealla ja sivusaumaan piti saada enemmän muotoa. Toinen
sovitusversio istui jo paremmin, ja siinä pääsikin jo
viilaamaan yksityiskohtia, kuten pääntien muotoa ja
nyörityksen linjaa edessä. Muotoilin myös sovitusnauhaa
neulaamalla takakappaleiden keskelle koristesaumat.
Suureksi ilokseni myös vasta valmistunut korsetti oli ilmeisen mukava, koska Kaisa jaksoi hengailla siinä useamman tunnin minun tuhertaessani, silputessani ja teipatessani kasaan kaavoja ja pilkkoessa lakanoita sovituskappaleiksi, ja otti jopa päiväunet. Sain miehustan ja hihojen kaavat kuntoon samana päivänä, mikä oli loistavaa koska Kaisa pääsee nykyisin käymään harvemmin, ja kaavoituksen sujuvuus oli iloinen ja helpottava yllätys kun Jarnon takin kanssa tappelu oli vielä muistissa. Ehdimmepä vielä illalla lenkille ja katsomaan herttaisen period-leffankin.
Muotoilin miehustaa sovittaessa paljolti mutu-tuntumalla, ja myöhemmin kaavoja katsellessani tajusin että se oli lopulta melko erilainen kuin Arnoldin roundgownin kaava, ja muistutti oikeastaan kirjan edellisen, hieman vanhemman puvun muotoilua: Hihat eivät tulleet niin syvälle takana kuin mallipuvussa ja selän saumat asettuivat leveämmälle. Niin, ja sitten vielä sen sivusauman olemassaolo, jota ei voinut enää poistaakaan koska siihen oli päätynyt jonkinverran kaartoa. Päätin kuitenkin ettei sinänsä toimivaa kaavaa ollut enää aihetta sorkkia, eivätkä edellisen vuosikymmenen vaikutteet voi teoriassa olla niin kovin väärin? Kenties joskus perehdyn paremmin oikeaan 80-luvun loppupuolen leikkaukseen.
Käytin
miehustan vuorina tukevaa mutta ei kovin paksua
puuvilla-polyesteria. Ompelin ensin vuorin ja päällisen yhteen
selän kappaleissa (toteutin myös koristesauman alkuperäisestä
poiketen oikeana saumana enkä laskoksena) ja ompelin sitten
saumat molempien kerrosten läpi. Silitin saumanvarat auki ja
ompelin niihin kujat luille. Olin suunnitellut välttäväni
käsinompelua, mutta en silti jotenkin pystynyt saumuroimaan
saumanvaroja vaan kiinnitin ne vuoriin käsin.
Olkakappaleissa
ompelin päällyskankaan ja vuorin pussiin olalla.
Oikeaoppisesta 1700-luvun tekniikasta poiketen päätin ommella
hihat kiinni valmiikseen olkaan samalla lailla kuin
ensimmäisessä polonaisessani, enkä olan vuorin ja päällisen
väliin.
Kirjan
kuvan perusteella alkuperäisen puvun etunyöritys oli
toteutettu lisäämällä etukappaleille erilliset kapeat
kaistaleet joihin nyöritysreiät oli tehty, puvun etureunat
ulottuivat keskelle eteen asti. Kenties nyöritys oli
jonkinlainen perusmiehustaan lisätty yksityiskohta? Koska
halusin nyörityksen nimenomaan tuovan säätövaraa, päätin
toteuttaa sen tekemällä nyöritysreiät sivumpaan jääviin
etureunoihin ja lisäämällä erillisen kapean etumuksen.
Sovituksessa miehusta näytti ihan hyvältä ja hihatkin asettuivat etureunan pientä säätöä lukuunottamatta ihan kivasti paikoilleen. Otin vielä aavistuksen verran sisään sivusaumojen alaosasta saadakseni selän istumaan tiukemmin. Sommittelimme myös pitsiä paikalleen ja päätimme sopivan leveyden. Sovituksen jälkeen viimeistelin loput saumanvarat, ompelin hihat kiinni ja askartelin nyöritysreiät etureunoihin.
Sovituksessa
puimme vielä irrallisen etuhelman ensin, ja puettuamme puvun
sen päälle neulasin sivusaumat yhteen. Harmikseni huomasin
että etuhelman vyötärökaitale jäi näkyviin miehustan alta
etunirkon sivuilta. Miehusta jää helposti pitkäksi ja rypistyy
ikävästi kun sen pukee kaikkien hamekerrosten päälle, joten
nyt olin näköjään varovaisesti jättänyt sen liiankin lyhyeksi.
Kun saumanvaratkin olivat pienet asialle ei ollut tässä
vaiheessa tehtävissä mitään, mutta naamioin asiaa vähemmän
silmiin pistäväksi purkamalla etuhelman valkoisen
vyötärönauhaan ja vaihtamalla sen vähän leveämpään
pukukankaasta tehtyyn malliin.
Sovituksessa
kuitenkin näyttäytyi toteen se, mitä olin jo ounastellutkin:
Yhden nyörin nyöritys ei kertakaikkiaan toiminut, vaan reunat
harittivat melkoisesti. Kokeilimme ristinyöritystä, joka sekä
toimi että näytti sinänsä kivalta. Kaisa ilmoitti että häntä
mahdollinen epäajanmukaisuus ei häirinnyt tippaakaan, ja
minulla taas oli sitkeä mielikuva siitä että olisin ehkä
nähnyt ristinyörityksen jossakin maalauksessa 1700-luvun
loppupuolelta. Muistelemani maalaus oli "Mary Robinson as
'Perdita'", ja siinä ristinyöritys oli puvun nappien välillä.
Koska kyseessä on ilmeisesti teatteripuku en kuitenkaan voinut
pitää sitä dokumentaationa tavallisen vaatetuksen
elementeistä.
Keskustellemme asiasta eräs ystäväni
nosti esiin hyvän pointin: Vaikka museopuku on kirjan kuvassa
nyöritetty yhdellä nyörillä, se ei sinänsä absoluuttisesti
todista sitä miten se on mahdollisesti nyöritetty aikanaan
ollessaan käytössä. Mieleeni ei toki hevillä juolahda epäillä
Arnoldin asiantuntemusta, mutta ajatus on silti sinänsä
looginen.
Kysäisin
asiasta vielä Rococo
Atelierin Sannalta, joka tietää valtavasti 1700-luvun
loppupuolen muodista ja tutkii kuvamateriaalia huomattavasti
aktiivisemmin kuin minä. Hän arveli myös ettei ristinyöritys
olisi aivan ennenkuulumaton, ja lupasi ilmoittaa heti jos
kuvalähde sattuisi vastaan. Pari viikkoa myöhemmin
facebook-seinälleni ilmestyikin muotokuva Lady Elizabeth
Fosterista puvussa, jonka miehustassa on ilmiselvä
ristinyöritys. Kausi on oikea, ja puvun malli hyvin
samantyyppinen. Olin tietysti jo päättänyt pitää
ristinyörityksen koska se toimi käytännössä, mutta oli
mahtavaa saada myös dokumentaatio mieltäni askarruttaneesta
asiasta. Valtavat kiitokset Sannalle!
Jäljellä
oli enää helmakäänteen ompelu ja pitsien kiinnitys. Pitsien
kuuluisi kenties oikeasti olla kiinni paidassa, mutta
käytännössä satunnaisen elävöittäjän kannattaa jättää paita
mahdollisimman monikäyttöiseksi, ja leveät pitsit eivät
välttämättä toimisi jonkun muun pukumallin alla, ainakaan
pitkien hihojen. Toki paitojenkin hiharöyhelöt olivat
yleensä irrotettavia, mutta ompelua inhoava Kaisa tuskin
harsii niitä uudelleen kovin mielellään, kun minäkään en
usein tahdo viitsiä.
Olin jo koepessyt palan pitsiä pukukankaan kanssa varmistaakseni ettei pitsi värjäydy. Tein kuitenkin pitseistä irrotettavat mikäli se joskus olisi tarpeen laskostamalla ja ompelemalla ne nauhoihin jotka sitten harsin puvun hihoihin ja pääntielle. Etuna oli tietenkin myös se, että pitsin laskostaminen nauhaan on huomattavasti näppärämpää kuin sen äheltäminen valmiiseen painavaan pukuun, ja valmiin röyhelön harsiminen kiinni puolestaan on nopea homma.
Edessä
jätin röyhelöiden päät irti niin että ne voi neulata kiinni
etumuksen yli. Tämän peitoksi ja koristeeksi askartelin vielä
rusetin, jonka toiselle puolelle on kiinnitetty hakaneula.
Loppuarvio
Puvusta
tuli varsin soma. Sen olisi toki voinut tehdä vielä
ajanmukaisemmilla rakenteilla, mutta modernit oikotiet eivät
kuitenkaan pistä pahasti silmään. Istuvuus on sovituskertojen
vähäisyyden huomioiden hyvä (lukuunottamatta etuhelman
vyötärön pilkottamista), ja etenkin selän saumojen muotoon
olen visuaalisesti todella tyytyväinen vaikka ne ovat ehkä
hieman vanhanaikaiset puvun malliin. Mikä tärkeintä, Kaisa
pitää puvusta kovasti ja viihtyy siinä hyvin.