18th
        century stays

Kureliivi, 2013/2014

Vierailtuaan muutaman kerran 1700-luvulla lainavaatteissa sisareni Kaisa innostui historianelävöityksestä enemmänkin. Viimein saamaton isosiskokin sai aikaiseksi aloittaa neidin oman vaateparren askartelun, alkaen tietenkin alusvaatteista. Aluspaita ja alushame ovat pitkälle koneella ommeltua peruskauraa jolla en viitsi kyllästyttää ketään, mutta korsetista voisin sentään jaaritella hetkisen.


18th century stays

Malliksi valitsin tuttuun tapaan helpon etunyöritysmallin erillisellä etumuksella. Jätin varmuuden vuoksi nyörityksen myös taakse säätövaraksi. Kaisa halusi period-persoonansa sijoittumaan suunnilleen 1780-luvulle sekä kauden muodin että 1700-luvun loppupuolen kirjallisuuden innoittamana. Korsetti erillisellä etukappaleella ei siis ole varsinaisesti  kauden mukainen, mutta ensimmäisenä korsettina helpompi saada istuvaksi. Leveällä etynyörityksellä pystyy myös säätelemään kivasti kuinka kaartuvan poven profiilin haluaa ja mihin kohtaan.

Muutoin malli on tutuksi tullut nopea puoliluitettu korsetti päällyskankaalla. Luuna käytin taaskin 8mm leveää nippusidettä.

 

18th century stays

Kaavoitus

Kaisa on tottunut pitämään modernimpia korsetteja, joten hän osasi jo mittojenottovaiheessa selkeästi arvioida millainen kiristysaste olisi sopiva. Otimme mitat vyötärökorsetin päältä, ja arvioimme poven nostetun kohdan, sopivan yläreunan jne. Mitoiltaan Kaisa oli melko lähellä Idan mittoja, joten otin korsetin kaavan pohjaksi taannoin Idalle tekemäni korsetin kaavan lisäten vain kaikkien kappaleiden reunoihin 0,5cm.


Koska Kaisalla on selkeästi leveämpi selkä jätin Idan korsetissa yhtenäisen takakappaleen keskitakakohdan nyöritysreunaksi. Madalsin myös Idan korsetissa melko korkeaa etureunaa.
Erillisen etumuksen reunoihin jätin reippaasti sovitusvaraa.

 18th century stays


Tein kaavasta ensimmäisen luitetun sovitusversion, jossa Kaisa avusti pätkimällä luita. Siihen tuli tietenkin kosolti muutoksia. Takaa korsetin vyötärö tuli vähän liian alas, ja sain avata kielekehalkioita pari senttiä ylemmäs. Takakappaleen ja takasivukappaleen saumaan sai myös lisätä kaartoa niin että vyötärölle tuli 1,5cm lisää tilaa. Toisaalta takanyöritys meni vyötäröltä enemmän kiinni kuin ylhäältä, joten keskitakareunaa sai puolestaan kaventaa sentin. Viilasin aavistuksen pois myös kylkikappaleen ja takasivukappaleen välistä.

Edessä puolestaan etusivukappaleen saumaa sai kaartaa reippaasti rinnan alta 80-luvulle tyypillisen siluetin aikaansaamiseksi. Myös reilun kokoiseksi varattu etumuskappale sai jäädä paljon kapeammaksi. Etureunaa sai kuitenkin nostaa sentin verran aiotusta ja pääntien kulmaa vähän hienosäätää.


18th century stays

Takana olkaimen kiinnityskohtaa sai siirtää vähän keskemmäs ja kainalon takareunaa muotoilla vähän uudestaan. Olkainten siirron ja takakappaleiden muokkauksen vuoksi päädyin siirtämään takakappaleiden sauman päättymään olkaimen keskelle. Takasivukappaleesta tuli alareunaan kaarevasti levenevä, ja se muistuttaa itseasiassa jonkinverran Kyoto Costume Instituten Fashion- kirjassa esiteltyä korsetin kaavaa (sivu 126).

Innostuin myös piirtelemään kielekkeitä uusiksi. Kylkikappaleen kielekkeet vähensin neljästä kolmeen ja piirsin ne KCI:n kaavan tyyliin kolmiomaisemmiksi. Isompiin kielekkeisiin saa myös paremmin mahtumaan kaksi luuta, 8mm luu kun on hankala ujuttaa äärimmäisen kapeille luille suunniteltuun period-malliin. Piirsin myös takakielekkeet vähän suipommiksi.


Seuraavakin sovitusversio vaati vähän muutoksia. Etusivukappaleen kaarto jätti sittenkin tyhjää kainaloon, joten kavensin sieltä 1,5cm ja lisäsin sensijaan poistoa alemmas saumaan vyötärölle. Myös takayläreunaa ja kainaloa piti kuitenkin vähän nostaa, ja tietenkin olkaimen mitta piti vielä tarkistaa. Ylläoleva kuva on valmiista kaavoista. Päätin niillä uskaltautua jo oikean korsetin kimppuun, ainakin kainalon korkeutta pystyisi vielä hätätapauksessa vähän säätämään loppuvaiheessakin.


18th century stays

Ompelu

Tekotapa on hyvin samantyyppinen kuin vaaleanpunaisessa korsetissani vielä vähän koneompelulla nopeutettuna. Tuttuun tapaan piirsin ja tikkasin luukujat kaksinkertaiseen coutiliin ja sovittelin sitten luut paikalleen. Pariin kertaan muuttuneet kaavat takasivat sen että osa luista meni taas auttamatta uusiksi, vaikka osan pystyikin kierrättämään toisiin kohtiin. Saatuani luut viimein sopimaan hioin päät, tungin ne paikoilleen ja tikkasin kujien päät kiinni.

Kaisan gootahtavaa makua myötäillen päällysmateriaaliksi oli löytynyt palakorista sopivasti kaunis punainen polyesteri-puuvillasatiini, johon tulisi tietysti mustat reunustukset. Luitettujen coutil-kappaleiden valmistuttua kiinnitin päällyskankaan reunoista kappaleisiin.





Suljettuani saumat olen yleensä kiinnittänyt saumanvarat käsin nurjalle puolelle, mutta koska olin jättänyt kaikki luukujat useamman millin päähän saumasta ompelun helpottamiseksi päätin kokeilla nyt tikata saumanvarat auki kapeasti sauman vierestä. Lopputuloksesta tuli kivan napakka ja kikka säästi kivasti aikaa. Saumojen päälle tikkasin period-tapaan nauhat, jotka peittivät näppärästi tukitikkaukset. Mustaan nauhaan konetikki upposi todella huomaamattomasti.


18th century stays

Harmikseni tosin huomasin että luiden päät ja etenkin ristikkäiset luut kuulsivat pahasti läpi satiinin kiiltävästä pinnasta, samoin pienetkin rypyt ja vedot. Olin tehnyt vaaleanpunaisen korsettini samalla helpolla tekniikalla, mutta ilmeisesti kangas antoi siinä enemmän anteeksi. Vaakaluiden laittaminen eri kerrokseen olisi varmaan auttanut, ja tietenkin nippuside on aina vähän turhan paksu luumateriaali.

Tapani lätkäistä luitetut coutil-kappaleet päällyskankaalle, neulata ja tikata reunoista kiinni jättää päällyskankaan helposti vähän löysälle, mikä on leveyssuunnassa vain hyvä mutta pituussuunnassa näkyy helposti vaakaryppynä, etenkin kun korsetin alareunat kaartuvat päällä ulospäin.

Päädyinkin nyt ratkomaan kielekkeiden reunatikkaukset ja kiskomaan kangasta alaspäin niin että se asettuisi vähän nätimmin. Saatuani ne tikattua uudelleen leikkasin reunat muotoonsa ja neulasin paikoilleen vuorin (tällä kertaa ohutta puuvillabatistia).



Tikkasin vuorin kiinni ylä- ja alareunoihin ja nyörityksen reunoihin ompelin sen käsin. Sitten leikkasin vuorinkin reunan muotoon ja huolittelin reunat siksakilla, jonka olin Idan korsetissa todennut toimivaksi niksiksi. Kielekehalkioiden pohjiin vedin tueksi trenssaukset tiheällä vaakasiksakilla.

Leikkasin reunustusnauhan mustasta, päällyskangasta mattapintaisemmasta puuvillasatiinista jota sattui sopivasti pyörimään pätkä kaapissa. Siitä tulikin napakan oloinen reunustus. Kaikesta tähänastisesta koneompelusta huolimatta korsetin alareuna on se juttu jonka käsin viimeistelyä ei oikein voi välttää. Sekin tosin kävi tällä kertaa yllättävän äkkiä kun kielekkeet olivat vähentyneet.


18th
        century stays

Ajan ja käsieni säästämiseksi päätin tällä kertaa tinkiä period-uskottavuudesta ja teettää korsettiin metalliset nyöritysreiät. Se kun ei muutenkaan ole hirvittävän period-uskollisesti toteutettu eikä todennäköisesti tule näkymään niin paljon. Nyöritysreikien ansiosta korsettia saattoikin sovittaa ennen yläreunan viimeistelyä.

Korsetti näyttikin päällä varsin hyvältä. Kainalon korotettu korkeus oli juuri sopiva ja tällä kertaa etumuksen leveyskin riitti. Kuten kuvasta näkyy, taakse vyötärölle olisi voinut vielä kaavoittaa vähän lisää kaartoa, mutta ongelma ei ole paha. Kaisa myös vakuutti korsetin olevan äärettömän mukava päällä. Vyötärön kaarto takana ja syvemmät kielekehalkiot olivat hyvä juttu oppia, ja olisivat itse asiassa olleet paikallaan myös omissa korseteissani jotka tiukasti nyöritettyinä alkavat helposti painaa selkää.

Yläreunan ja etumuksen reunustukset ompelin oikealle puolelle koneella. Onnistuin myös tikkaamaan etumuksessa ja olkaimissa toisen puolen ommeljuovasta, mutta kaarevammat ja paksummat kohdat kiinnitin suosiolla käsin, nauha kun oli aika kapeaa eikä tahtonut yltää tikin alle.


18th century stays

Loppuarvio

Sovitusversioiden kanssa näpertämisen ja luiden sovittelun jälkeen itse korsetti syntyi melko joutuisasti. Metallisirkkojen ansiosta käsityötä jäi lähinnä alareunan kiinnityksen verran. Korsetin lopputulokseen olen myös varsin tyytyväinen, se on hyvän mallinen ja kuulemma mukava päällä.

Vaakaluiden jättäminen päällimmäisiksi risteäviin kujiin oli selkeä kämmi, mutta muut mainitsemani kauneusvirheet johtuvat enimmäkseen "siitä mistä aita on matalin"-tekniikastani, joka tähtää ennemminkin nopeasti valmistuvaan käyttökelpoiseen korsettiin eikä autenttiseen replicaan. Tietysti satiinin asettelussa kappaleiden päälle olisi alun alkaen voinut olla huomattavasti tarkempi.

Tämä on muuten niitä harvoja kuvauksia, joissa olen itse päässyt kameran taakse, tosin mieheni Jarnon huomattavalla teknisellä avustuksella. Se on huomattavasti jännittävämpää kuin kuvattavana oleminen, ja amatöörin taidoistani huolimatta oman kotimme eteisessä kuvatusta "Neito aavekartanossa"- sarjasta löytyi jokunen onnistunutkin otos.