Kureliivi,
2013
Neljän oman
kureliiviparin jälkeen uskaltauduin aloittamaan
asiakasprojektinkin - tai oikeastaan oli pakko, koska ystäväni
Idan vanha ahkerassa käytössä ollut korsetti veteli viimeisiään.
Viimeisimmässä omassa korsetissani olin jo tuudittautunut
mukavuusalueen pehmoiseen keveyteen käyttämällä vanhaa
hyväksihavaittua kaavaa, joten oli oikeastaan ihan hyvä päästä
uusien haasteiden äärelle.
Idan vanha
korsetti oli tehty alun perin hovipuvun yläosaksi toiselle
henkilölle, ja päätynyt sittemmin hieman muokattuna Idalle.
Valitettavasti tästä lähtökohdasta ei tuolloin tullut otettua
kuvaa. Ida halusi myös uudesta korsetista täysluitetun, mutta
onneksi luukujat saivat jäätä päällyskankaan alle piiloon
jolloin niiden tikkaaminen olisi huomattavasti nopeampaa. Ida
halusi myös säilyttää kauniin leveän etunyörityksen, eikä
mukavuudenhaluisella ja mielellään varman päälle pelaavalla
ompelijattarella toki ollut mitään sitä vastaan, se kun antaa
mukavasti säätövaraa. Selkä päätettiin puolestaan tehdä
umpinaiseksi, koska lahjakas barokkitanssivirtuoosi Ida
saattaisi joskus käyttää korsettia myös näkyvästi
pastoraali-henkisessä esiintymisasussa, ja selkänyöritys ei
näyttäisi niin kauniilta. Laiskalle ompelijattarelle sopi
tämäkin, sillä vähentäisihän se nyöritysreikien väkertämistä.
![18th century stays](kuvat/idan%20korsetti%2030.jpg)
Kaavoitus
Projekti alkoi sovittamalla vanhaa korsettia ja arvioimalla
tarvittavia muutoksia. Kuten edellä mainittu, se oli alun perin
tehty toiselle henkilölle, ja Ida oli nyörittänyt sen
tiukemmalle niin että selkä oli turhan leveä ja edessä
etusivukappaleet tulivat niin eteen etteivät ne tukeneet povea
kunnolla sivusta. Myös vyötärössä oli hieman kaventamisen varaa.
Korsetissa oli
vyötärölle kapeneva keskitakakappale ja leveä yhtenäinen
sivukappale, jonka luitetussa vuorissa oli sivusauma jossa oli
hieman muotoa. Päädyin piirtämään korsetin pohjalta kolmen
kappaleen ja etumuksen kaavan omien korsettieni tyyliin, koska
olen kokenut sen toimivaksi ja ymmärrän paremmin sen logiikkaa.
![18th century brocade stays](kuvat/idan%20korsetti%2024.jpg)
Tein keskitakakappaleen vanhan mukaan kaventaen sitä vain koko
matkalta pari senttiä ja piirsin sivukappaleeseen vinon sauman
vyötäröltä nyörityksen reunasta kainaloon. Väliin jäävää
kylkikappaletta supistin säteittäin vyötäröltä yhteensä 3cm, ja
piirsin alareunan kielekkeet uusiksi.
Vanha korsetti oli luitettu kokonaan 5mm leveällä metalliluulla,
ja siihen tottunut Ida toivoi samaa materiaalia myös uuteen
korsettiin. Olin tehnyt ensimmäisen korsettini
metalliluulla, ja päiden viimeistely niin etteivät ne rikkoisi
kangasta oli tuntunut työläältä, joten ensi alkuun ajatus
täysluitetusta korsetista metallilla hirvitti. Aina yhtä
neuvokkaalla ystävällämme Riikalla oli onneksi jemmassa sekä
edullista metalliluuta että metallisia suojapäitä, ja hän
vieläpä opasti kädestä pitäen miten metallisuoja kiinnitetään
näppärästi ja kestävästi kaksia pihtejä käyttäen.
Luukujien piirtäminen
täysluitettuun korsetiin vaati sensijaan vähän enemmän
paneutumista. Sitä helpotti tietysti vähän se, etteivät ne
näkyisi päälle, joten vähän saattoi fuskata, mutta piirtelin
silti niitä aika tovin.
![18th century stays](kuvat/Idan%20korsetti8.jpg)
Otin mallia etusivukappaleeseen ja keskitakakappaleeseen
vanhasta korsetista. Etukappaleessa on nyörityksen reunassa
suorat luukujat ja muut on ommeltu sivusauman suuntaan.
Takakappaleessa on samoin keskellä suoria luita niin kauan
kunnes vyötärön poisto tulee vastaan, loput on tehty viistoon
takasivusauman suuntaan.
Yhtenäisen takakappaleen alaosa halkeaa kahdeksi kielekkeeksi.
Saadakseni niiden vaatiman reunan luukujan viereen jätin
takakappaleen keskimmäisen luukujan päättymään vyötärölle, ja
kaarsin takasivusaumaa molemmilla kappaleilla niin että
vyötärölle tuli vajaa puoli senttiä lisää. Se paitsi antaa tilaa
kielekehalkiolle on myös ainakin omassa tiukemmassa korsetissani
osoittautunut hyväksi käyttömukavuuden kannalta.
Kylkikappaleiden luukujat olivatkin sitten projekti sinänsä.
Aikani ihmeteltyäni päädyin yksinkertaistamaan hommaa hieman
halkaisemalla kylkikappaleesta erillisen takasivukappaleen vaaleansinisen
korsettini tyyliin. Luitin sen takakappaleen tapaan
saumojen suuntaisilla luilla jättäen vyötäröllä välin alareunan
kielekkeiden halkiota varten. Koska sauma oli suora, päätin
kuitenkin jättää sen pois päällisestä, jolloin päältä päin
korsetti näyttää edelleen kolmen kappaleen ja etumuksen
korsetilta.
Sitten palasin ihmettelemään kylkikappaletta.
![](kuvat/Idan%20korsetti4.jpg)
Olin omassa
vaaleansinisessä korsetissani kokeillut sovitusversioon
kylkikappaleelle luitettuja kielekkeitä joiden luut päättyvät
vyötärölle kauden korsettien malliin. Se ei toiminut, mutta
järkeilin silloin että täysluitetussa korsetissa tämänmallinen
luukuja-asettelu saattaisi toimia paremmin, koska vieri vieressä
olevat luut muodostaisivat kiilamaisen harkotuksen. Päätin siis
kokeilla tätä metodia Idan korsetin sovitusversioon, sitä
vartenhan sovitusversiot ovat. Olisin mieluiten käyttänyt
Sanna-Marin vinkkaamaa, hyväksi havaitsemaani tekniikkaa viedä
kielekkeiden luut pitkälle ristiin pitkien luiden kanssa, mutta
se taas ei oikein onnistu täysluitetussa korsetissa. Olin
kuitenkin senverran skeptinen että päätin luittaa toisen puolen
kylkikappaleen jotenkin muuten.
![](kuvat/Idan%20korsetti4.2.jpg)
Kirjoja selailtuani järkevän tuntuinen vaihtoehto löytyi Norah
Waughin "The Cut of Women's Clothes 1600-1900"- kirjasta
korsetista joka oli ajoitettu vuosisadan puoliväliin. Siinä
etusivukappale näyttää suunnilleen saman malliselta kuin
kaavassani, ja on myös luitettu samantyyppisesti.
Kylkikappaleessa puolestaan on kaksi etusauman suuntaista luuta,
ja loput luut ovat suunnilleen pystysuuntaisia jatkuen
yhtenäisinä reunakielekkeisiin. Pystyluitten pujottaminen
saattaisi vaatia vähän säätöä, mutta hommassa oli kumminkin
tietty logiikka joten päätin tehdä toisen kylkikappaleen tällä
mallilla. Vinoimpiin kielekkeisiin lisäsin vielä muutaman
ylimääräisen pikkuluun.
![](kuvat/Idan%20korsetti3.jpg)
Ensimmäisen sovitusversio
oli siis lähes kokonaan luitettu pystyluiden osalta, tosin
vaakasuuntaiset luut puuttuivat vielä. Luiden katkomisessa Jarno
oli korvaamaton apu, minä puolestani napsuttelin metallipäitä
paikoilleen. Tein sovitusversioon vielä selkänyörityksen
säätövaraksi. Sovitin sitä vanhan etumuksen kanssa.
Pääosin sovituskorsetti näytti oikein kehityskelpoiselta.
Korotettu etureuna tuki povea paremmin ja muutenkin korsetti loi
jämäkän, kauniin kartiomaisen muodon. Ida myös vakuutti sen
tuntuvan päällä hyvältä. Kuten olin vähän ounastellutkin,
kylkikappale jossa luut katkesivat vyötärölle sekä jätti
vyötärön linjan epätasaiseksi että painoi ikävästi päällä. En
tiedä onko perimmäinen ongelma jäykässä metalliluussa, luun
leveydessä vai kujien asettelussa, mutta homma ei vain toiminut.
Toinen kylkikappale oli huomattavasti mukavampi, mutta
valitettavasti metalliluu oli niin jäykkää ettei vyötäröön
tullut kovin paljon kaarta. Päädyimme kuitenkin valitsemaan sen
turvallisempana vaihtoehtona.
![18th century stays](kuvat/Idan%20korsetti7.jpg)
Kapeampi takakappale tuki paremmin yläselkää ja antoi käsille
enemmän liikkumavaraa, mutta vyötäröllä nyöritys jäi enemmän
auki. Päädyin siis leventämään kaavaa vyötäröltä takaisin
alkuperäiseen leveyteen ja piirtämään luukujat uusiksi.
Takakappaleen yläosan muututtua olkaintakin piti luonnollisesti
muotoilla vähän uudestaan. Etupuolella ilmeni että
etusivukappale saisi olla vieläkin hieman korkeampi, ja se
tuntui myös jäävän tällä kertaa aavistuksen liian sivuun. Koska
vyötärö oli sopiva, päätin kokeilla lisätä varovaisen 1,5cm
kaartoa kappaleen sivuun yläosaan vuosisadan viimeisen
neljänneksen korsettien tyyliin saadakseni vähän lisätilaa
povelle.
Ja ei, valitettavasti tälläkään kertaa sovitusversiosta ei ole
kuvamateriaalia, mikä olisi ollut kovin hyödyllistä. Jotenkin
kameran muistaa aina vasta jälkeenpäin.
![18th century stays](kuvat/Idan%20korsetti6.jpg)
Seuraavaan
sovitusversioon tein lisäykset etusivukappaleelle ja tein uuden
yhtenäisen takakappaleen ja toisen pystysuuntaan luitetun
kylkikappaleen.
Pystysuuntaiset kylkikappaleiden luut olivat olleet selkeästi
paremmat, mutta tässäkin mallissa muutama luu loppui kesken
kielekkeen ja näytti kaivautuvan ikävästi kylkeen. Kielekkeiden
välisen halkion yläpuolelle loppuvat luut taas eivät näyttäneet
haittaavan mitään. Päätin siis piirtää luukujat vielä
kertaalleen uusiksi. Tällä kertaa hajotin niitä hieman niin että
kaikki luut joko loppuivat halkion yläpuolella tai ulottuivat
kielekkeiden pohjaan asti. Tämä ei tietenkään toimisi näkyvillä
luukujilla, mutta piilotetuissa sai aikataulusyistä luvan
kelvata. Alkuperäisessä korsetissa kielekkeet olivat vinommat,
jolloin yhtenäinen luittaminen onnistui paremmin, mutta tässä
mallissa täytyy vain käyttää jotain muuta tekniikkaa.
![18th century stays](kuvat/idan%20korsetti%2022.jpg)
Ompelu
Varsinaisen korsetin aloittaminen venyi entisestään ompelukoneen
varaosaa odotellessa, mutta tulipahan ainakin kerrankin tehtyä
etukäteen kunnolla valmistelutyötä. Leikkasin vuorin, piirsin
kappaleet ja luukujat coutiliin, leikkasin vinonauhan
reunustukseen ynnä muuta. Kun varaosa sitten lopulta löytyi,
saatoinkin vain ruuvata sen kiinni ja istahtaa tikkaamaan. Itse
luukujien tikkaaminen sujui yllättävänkin äkkiä, koska kujien ei
tarvinnut olla esittelykelpoisia.
Yhdistin kylkikappaleen
ja takasivukappaleen yhtenäiseksi kylkikappaleeksi ja tikkasin
saumanvarat luukujatikkausten mukaan auki. Sitten aloin pujottaa
luita paikalleen.
Suurimman osan luista olin pätkinyt Jarnon avustuksella jo
sovitusversioon, mutta sovitusmuutosten myötä kujat ja osittain
myös luiden pituudet olivat hieman muuttuneet. Etumukseen ei
myöskään ollut vielä luita, ja sivukappaleilla olin jättänyt ne
ilman päitä sovitusmuutosten varalta. Lisäksi vaikka olin
yrittänyt piirtää kujat mahdollisimman tarkasti, osa viistoista
kujista oli sittenkin mystisesti päätynyt eri mittaisiksi.
![](kuvat/Idan%20korsetti5.jpg)
Vaihdoin ensin
sovitusversiosta varsinaisiin kappaleisiin ne luut jotka sopivat
suoraan, ja sitten levittelin kaikki syystä tai toisesta
kodittomat pareittain työpöydälle ja aloin sovitella niitä
tyhjiin kujiin. Aikani sommiteltuani ja metallipäitä
napsuteltuani onnistuin saamaan lähes kaikki luut sopimaan
johonkin, osittain hieman trimmaillen tai useammaksi lyhyemmäksi
luuksi pätkien.
Loput yhä puuttuvat luut leikkasin sitten erikseen, samoin
myöhemmin lisättävät vaakasuuntaiset luut. Tässä humahti
melkoisesti aikaa, ja taas kerran tuli todistettua vanha viisaus
siitä että prototyyppi on kaikkein työläin: Jos olisin
työskennellyt valmiilla kaavalla ilman sovitusmuutosten vaaraa
olisin voinut mitata, pätkiä, päätellä ja pujottaa luut
johonmukaisesti yhdellä kertaa, mikä olisi käynyt paljon
nopeammin. No, ehkä sitten ensi kerralla.
Valmiissa korsetissa on 141 luuta ja yhteensä noin 27,6 metriä
metalliluuta.
![18th century stays](kuvat/Idan%20korsetti10.2.jpg)
Tikkasin vielä
luukujat sulkevat tikkaukset kappaleiden reunoihin ja kainalossa
pari senttiä alemmas. Sitten asettelin kappaleet
päällyskankaalle.
Idan valitsema päällysmateriaali oli sopivan kokoisena alepalana
löytynyt kaunis brokadi, joka on todennäköisesti polyesteria.
Koska se vaikutti hanakasti liestyvältä olin yrittänyt silittää
siihen tukikankaan, mutta tukikangas ei oikein suostunut
tarttumaan liukkaaseen pintaan joten luovutin.
Pala oli sen verran lyhyt että johonkin oli pakko tehdä
jatkesauma. Harkittuani ensin keskitakakappaleen vyötäröä
päädyinkin sijoittamaan sen etupaneeliin, koska hoksasin sen
naamioituvan melko hyvin tiiviin nyörityksen alle. Ompelin
päällyskankaan etunyörityksen reunoihin pussiin ja muutoin
kiinni luitettujen kappaleiden reunoihin. Saumoissa tasasin noin
sentin saumanvarat ja huolittelin kerrokset yhteen siksakilla,
edelleen päällyskankaan liestyvyyden vuoksi. Ylä- ja alareunan
jätin vielä reiluiksi.
![18th century stays](kuvat/idan%20korsetti%2026.jpg)
Seuraavaksi olivat
vuorossa nyöritysreiät vielä irtonaisiin etusivukappaleisiin.
Olen perinteisesti pyrkinyt työstämään nyöritysreikiä vähän
kerrassaan käsilaukkukäsityönä, mutta tällä kertaa tein ne
aikataulusyistä parin päivän sisään.
Sitten siirryin takakappaleen kimppuun. Yhdistin takakappaleet
kylkikappaleisiin, olkaimet kiinni ja ompelin kiinnitin
saumanvarat käsin.
![](kuvat/Idan%20korsetti11.jpg)
Olin leikannut coutilista
erilliset nauhakujat yläselkää tukeville vaakaluille, silittänyt
saumanvarat kääntymään alle ja tikannut reunat ja päät koneella.
Neulasin ne paikoilleen ja kiinnitin käsin luitettuun pohjaan.
Tässä auttoi kummasti kun viimein hetken jo äherrettyäni tajusin
vääntää yhden tukevan neulan kaarevaksi.
Etumukseen lisäsin samoin kolme vaakasuuntaista luuta poven
tueksi ja kaksi alemmas. Niihin käytin sivuvannekoreista yli
jääneitä luunpätkiä joita pyöri sopivasti kaapissa. Lisäsin
vielä pienet luunpätkät etusivukappaleen yläosaan tukemaan povea
sivusta. Kun kappaleissa ei ollut enää mitään erikseen
näperrettävää ompelin myös etusivukappaleet kiinni. Korsetin
saumoihin käytin paksumpaa lankaa ja ompelin ne parilla
ompeleella. Ihan luukujan viereen ei luonnollisesti päässyt,
mutta toisaalta pari milliä lisäväljyyttä ei varsinaisesti
haitannut koska luut veisivät kumminkin niin paljon tilaa.
![](kuvat/Idan%20korsetti13.jpg)
Olen aiemmin saksinut
saumanvarat päättymään kielekehalkioihin, mutta jo edellisessä
omassa korsetissani olin kokeillut jättää ne jatkumaan
kielekkeisiin ja taittumaan reunojen yli. Tein niin nytkin
arvellen ettei se ainakaan heikentäisi rakennetta.
Korsetti oli nyt
jo yhtenä kappaleena, mutta toisaalta alkoi jo kaikkine luineen
olla jäykkä ja painava pyöritellä. Seuraavaksi kasasin
pellavavuorin ja neulasin sen paikoilleen. Tikkasin reunat
kaikkien kerrosten läpi, mikä alkoi paikoin olla jo haastavaa
korsetin paksuuden vuoksi, kääntyillessä vuori tarrasi helposti
syöttäjän uriin ja rypistyi. Leikkasin reunat muotoonsa ja
kielekehalkiot auki, vain etusivukappaleen yläreunaan jätin
vielä sovitusvaraa.
Olen perinteisesti
huolitellut korsetin reunat ennen reunustusnauhan kiinnitystä
pykäpistolla, mutta nyt päätin aikataulusyistä kokeilla saisinko
siihen väännettyä siksakin. Kyllähän se korsettia kovasti
pyörittelemällä onnistui jopa parhaat päivänsä nähneellä
kotikoneella. Vaikka pykäpistoreunustuksen työstäminen on
sinänsä kivaa hommaa, voi olla että tulen käyttämään tätä
pikakonstia toistekin. Kielekehalkioiden pohjat toki vahvistin
kuitenkin vielä käsin tikkauslangalla.
Sitten koitti jännittävä sovitus. Tässä kohtaa korsetille ei
tietenkään olisi enää kauheasti tehtävissä. Kuten minun olisi
pitänyt osata ennakoida, korsetti oli sovituskangasta
paksummasta ja varmaan myös venymättömämmästä coutilista tehtynä
mennyt vähän kasaan luiden vuoksi. Etusivukappaleen yläkulma
pyrki sen johdosta taas jäämään liian sivuun painaen kainaloon.
Kavensin sitä vielä aavistuksen, sen minkä luilta nyt pystyi.
Etumuksen leveys riitti yläreunasta juuri ja juuri, mutta päätin
tehdä siihen vielä jämätilkuista pienet levennyskiilat jotka
jäisivät enimmäkseen nyörityksen reunojen alle. Muuten saatoin
huokaista helpotuksesta (tai niin ainakin silloin luulin),
korsetti näytti oikein kauniilta.
Käytin reunustukseen
brokadiin kauniisti sointuvaa morsiussatiinia jota sattui
sopivasti pyörimään nurkissa ystäväni Sarin morsiuspuvun
leikkausrippeinä. Arvelin myös toiveikkaasti sen olevan
valmista, ohuempaa vinonauhaa kestävämpää. Leikkasin ja
yhdistelin kaitaleita vähän kiireessä ja väsyneenä ja hoksasin
vasta alkaessani silittää niitä että saumat olivat mikä mihinkin
suuntaan, ja vain pari niistä asettui nätisti. Purkamisen,
uudelleen pätkimisen ja saumaamisen jälkeen sain viimein aikaan
pari kaunista yhtenäistä vinokaitalepätkää tiheillä mutta
todella huomaamattomilla jatkesaumoilla. Tulipahan ainakin
opittua perusteellisesti mihin suuntaan satiinivinonauhan saumat
kannattaa leikata.
![](kuvat/idan%20korsetti%2029.jpg)
Kiinnitin nauhan alareunaan
käsin mutta suorempaan yläreunaan koneella. Toisen puolen
pingotin neuloilla ja tikkasin ommeljuovasta, vaikka
tietenkään kapea vinokaitale ei paksuimmista kohdista
kiinnittynyt. Viimeistelin ne sitten käsin. Lopuksi askartelin
vielä nyöritysreiät etukulmiin ja olkainten päähän.
Tähän asti olin tehnyt
korsettia tarkasti ja huolella, etenkin koska se oli
asiakasprojekti, mutta kuten usein käy, loppuvaiheessa kiire
ja jo tietysti tietynlainen puutuminenkin houkuttelevat
oikopoluille kohti kuvainnollisen aidan matalimpia kohtia.
Tämä pätee etenkin silloin kun pitää alkaa projektin
loppuvaiheessa paikkailemaan omia virheitä. Tästä johtuen
tähän asti siistin etumuksen yläreunojen levennyspalat eivät
ole kovin siististi integroidut, eivät etenkään alapuolelta.
Iskin ne kiinni melko hätäisesti ja vedin vinokantin etumuksen
ympäri, oltiinhan jo tanssiaisviikon puolella.
Onneksi nuo melko rumat levennykset
tekivät funktionaalisen tehtävänsä eivätkä edes hirveästi
näkyneet. Sovitimme valmista korsettia pikaisesti ennen
tiistain tanssitreenejä. Ida sanoi sen painavan hieman
vyötäröstä, mutta arveli silloin vain hameen vyötärön jääneen
kurttuun alle tai vatsan olevan vähän liian turvoksissa, ja
lupasi sovitella korsettia kotona paremmin. Seuraavana iltana
ilmeni että korsetti ei tahtonut mennä vyötäröltä kiinni ilman
rankkaa kiristystä, mikä taas haittaisi jo tanssimista. Koska
kyseessä olivat naamiaistanssiaiset, Ida esiintyisi
pastoraalihenkisesti korsetti näkyvillä, ja korsetin alle
näinollen tungetut hameet veivät ilmeisesti kriittisen pari
senttiä liikaa tilaa. Lopulta ratkoin perjantai-iltana
reunustukset irti ja askartelin äkkiä yläreunan tyyppiset
lisälevennykset voimakkaasti kapenevaan alareunaan.
![](kuvat/idan%20korsetti%2036.jpg)
Harmitti todella paljon koskea siististi
tehtyyn etumukseen ja vielä kiireellä, mutta onneksi
lisäsentit toivat helpotusta. Saapuessani lauantaina perhosia
mahassa juhlapaikalle kohtasin ilokseni iloisen korsetoidun
Idan joka vakuutti ettei todennäköisesti tulisi illan aikana
pyörtymään. Jatkesaumat tukitikkauksineen jäivät näkyviin,
mutta onneksi nyöritys hämäsi hieman niin ettei niihin ehkä
kiinnitä hirveästi huomiota. Korsetin jäädessä vaatteiden alle
pienet kauneusvirheet eivät tietysti ole niin vakavia.
![18th century
stays](kuvat/idan%20korsetti%2025.jpg)
Näin jälkeenpäin tajusin että sovitin
sovitusversiota tietenkin alkuperäisen korsetin etumuksen
kanssa, kopioin sitten mallin siitä, mutta en ottanut huomioon
että luut kutistaisivat sitäkin. Kaiken kaikkiaan en osannut
täysin varautua täysluitetun korsetin luiden viemään tilaan.
Vaikka olen käyttänyt coutilia jo muutaman kerran, sen
laadukkuus osaa silti yllättää, yleensä olen tottunut siihen
että korsetti venähtää aina käytössä vähän heti alkuun.
Etumuksen kohdalla virhearvio harmittaa sikäli, että se olisi
ollut hirveän helppo tehdä vähän leveämmäksi heti alkuun,
päällyskangastakin olisi riittänyt hyvin. Kenties varoin
liikaa vastakkaista ongelmaa, joka ainakin punaisen
silkkikorsettini kanssa on tullut - siinä taas korsetin
venähdettyä etumuksen reuna alkaa vilkkua ikävästi
kielekkeiden välistä jos korsetin kiristää yhtään kireämmälle.
No, tämäkin oli tietenkin arvokasta oppia.
![18th century
stays](kuvat/idan%20korsetti%2021.jpg)
Loppuarvio
Väljyyden ongelmia ja etumuksen
hätäratkaisulevennystä lukuunottamatta olen melko tyytyväinen
korsettiin. Toiselle tekeminen on aina jännittävää, etenkin
korsetin tyyppisen monimutkaisen vaatteen jonka sopivuus
paljastuu lopullisesti vasta käytössä. Myös sopivan väljyyden
arvioiminen on hankalaa kun ei pääse itse korsetin sisään.
Ideaalitilanteessa minun olisi tietysti pitänyt tehdä Idalle
kunnon kankaasta tehty sovituskorsetti ja pyytää häntä
pitämään sitä päällä vähän pidempään, mutta nyt aikataulu
osaltaan painosti nopeisiin päätöksiin. Toisaalta voi myös
ajatella että ensimmäinen korsetti on koekappale sinänsä ja
seuraavasta tulee ehkä sitten se täydellinen.
Täysluitettu korsetti oli projekti, joka oli kiinnostava
tehdä. 1700-luvun vaatteiden harrastajalle se on oikeastaan
juttu, mikä pitää joskus tehdä, ja rehellisyyden nimissä
täytyy sanoa että itselleni en olisi ihan heti sellaista
ryhtynyt vääntämään, joten ihan hyvä että ystävyys potki minut
yrittämään tätäkin. Okei, tietyllä tavalla päällyskankaalla
verhottu täysluitettu korsetti on vähän fuskausta, mutta
kylkikappaletta lukuunottamatta luukujien asettelu oli melko
pitkälle hiottu ja voisi sinänsä jäädä näkyviinkin kunhan
tikkaukseen panostaisi enemmän. Tuo kylkikappaleen luittaminen
jäi edelleen ratkaisemattomaksi arvoitukseksi, johon kenties
saatan joskus vielä palata.
![18th century
stays](kuvat/idan%20korsetti%2037.jpg)
Henkilökohtaisesti en edelleenkään
lämmennyt metalliluulle, vaikka suojapäät ja kunnon
kiinnitystekniikan opetteleminen tekivätkin niiden kanssa
työskentelystä helpompaa. Aika puolestaan näyttää miten ne
tulevat pysymään tiukan korsetin sisällä. Vierastan
metalliluussa kuitenkin yhä sen jäykkyyttä, joka ei tahdo
joustaa tarpeeksi jyrkästi vyötärön sivuissa, vaikka
myönnänkin että se toki tukee hyvin runsaampaa povea.
Metalliluu myös pitää edustan napakampana kuin muoviluu, joka
taipuu reippaasti vyötäröstä, mutta kauden ratkaisu litteään
vatsaan olikin puinen tai metallinen täysin joustamaton
lastikka. Mutta kuten sanottu, runsaammille muodoille
metalliluu on kenties lopulta parempi vaihtoehto.
Sensijaan täysluitettu korsetti, joka on tähän asti jäänyt
minulle vieraaksi koska en ole itse kokenut maksimaalista
tukea tarvitsevani, alkoi tuntua yllättävän kiinnostavalta.
Voi olla, että vielä joskus innostun kokeilemaan sellaista
itsellenikin, ehkä sitten siihen hovipukuun johon on jo
kangaskin kaapissa...