Punainen silkkikorsettini oli alun perin suunniteltu muutamaan naamiaiskäyttöön, mutta koska se onnistui niin hyvin sille tulikin paljon käyttöä. Kevyemmin luitettu kureliivi sopi mainiosti päiväkäyttöön kun ei viitsi nyörittää itseään kovin kireälle, ja etunyörityksen ansiosta pystyin myös pukemaan sen itse. Ensimmäisen luun poksahtaessa ulos alareunasta ja nyöritysreikien ommelten alkaessa hieman rispata lisäsin kuitenkin mielessäni uuden arkisemman kureliivn projektilistan kohtaan "joskus tulevaisuudessa".

Punaisen kureliivin jälkeen olin tehnyt jo uuden, upean vaaleansinisen kureliivin näkyvillä luukujilla, mutta rennompaan käyttöön se on vähän liian tiukka. Tarvitsin siis uuden arkisemman säästääkseni hieman punaista käytettäväksi edelleen kokonaisuuksissa joissa liivi saa näkyä.





Piiloon jäävät luukujat olivat selkein ajansäästövalinta nyt kun tiesin miten valtava homma näkyvissä kujissa on. Valitsin myös päällyskankaaksi yksinkertaisen puuvillatwillin käytännölliseen teemaan sopien. Reunustuksen päätin toteuttaa epäperiodisti vinokantilla, sillä vaikka suora nauhareunuskaan ei ollut mahdoton tehtävä vinonauha on kuitenkin nopeampi ja helpompi saada siistiksi. Leikkasin vinonauhan kirppikseltä ostetusta vanhasta lakanasta, joka oli mukavan tiivistä ja kestävän oloista puuvillakangasta. Vuorina käytin ohutta pellavaa.





Mallin halusin pitää samana kuin punaisessa kureliivissa, mitä nyt hyvää muuttamaan, tosin päivitin muutaman sinisen liivin teossa oppimani jutun. Alkuperäinen punainen kureliivi oli varsin harvakseltaan luitettu, joten lisäsin luukujia vähän tiiviimmin jotta kangas saisi tarpeeksi tukea. Niitä on kuitenkin edelleen melko vähän.

Koska vaakaluut olivat toimineet niin hyvin sinisessä kureliivissä lisäsin niitä tähänkin etukappaleiden yläosiin ja erilliseen etumukseen. Etumukseen lisäsin rinnan kohdan lisäksi pari vaakaluuta alemmaksikin, koska punaisen kureliivin etumus menee aina nyörittäessä ryppyyn.

Kavensin myös etumusta hieman, koska punaisessa se pyrkii vähänkin tiukemmin nyöritettäessä vilkkumaan alareunan kielekkeiden välistä. Nostin myös kädentietä pari senttiä jotta povi saisi lisää tukea, luut jätin taas loppumaan hieman alemmas. Kylkikappaleella piirsin alareunan kielekkeiden luut risteämään pystyluitten kanssa samaan tapaan kuin sinisessä korsetissa. Luuna käytin tuttuun tapaan 7mm levyistä nippusidettä, paitsi vaakaluissa jotka ovat hennompaa 5-millistä.




Halusin pitää sekä etu- että takanyörityksen koska ne tuovat yhdessä niin kivasti säätövaraa, ja mietin hetken olisiko tuplanyöritys jo järkevä toteuttaa metallisirkoilla. Päädyin kuitenkin käsintehtyihin nyöritysreikiin, koska kureliivi saattaisi joskus näkyäkin, ja mukana kannettavan kokoinen käsinompeluhomma jotenkin kummasti aina ennen pitkää valmistuu. Sitäpaitsi itse lyön sirkat aina vinoon ja kunnolliset teetetyt olisivat maksaneet muutakin kuin vähän lankaa. Tällä kertaa nyörityksestä tulisi myös oikeaoppinen spiraalinyöritys, joka on muuten etunyörityksenä paljon helpompi nyörittää itse.





Aloitin tuttuun tapaan piirtämällä kappaleet luukujineen coutiliin. Näkyviin luukujiin verrattuna piiloon jäävien tikkaaminen oli lähes päätähuimaavan nopea homma kun ristikkäisten luidenkin kujat sai päätellä edestakaisompeleella. Ikäväksi yllätyksekseni huomasin tosin että olin onnistunut piirtämään kappaleet samoin päin eikä peilikuvina, joten reunaviivoja sai piirrellä vähän uudestaan että ne jäisivät nurjalle puolelle.




Ongelma numero kaksi ilmeni kun aloin lisäämään kappaleisiin päällyskangasta. Koska puolessa kappaleista lyijykynäviivat olivat jääneet päällisen puolelle ne kuulsivatkin ikävästi läpi vaaleasta kankaasta. Yritin putsata pahimpia pyyhekumilla, mutta koska olin tikannut niin tarkasti viivoja myöten lyijykynä oli lujasti tikin alla, joten kauheasti ei ollut tehtävissä, kun kutistamattomia kappaleita ei viitsinyt ruveta pyykkäämääkään. Onneksi olin ostanut päällyskangasta reilusti ajatellen että siitä voisi tehdä jotain muutakin, joten lopulta päädyin tekemään päällyskerroksesta kaksinkertaisen. Kaksinkertaisessa kankaassa värikin näytti kirkkaammalta, eikä lopputuloksesta tullut onneksi vielä hirveän paksu.




Ompelin etu- ja takanyörityksen reunoissa coutilin ja päällyskankaan pussiin. Päällystin etu- ja takakappaleet ensin voidakseni työstää nyöritysreikiä kappaleiden ollessa vielä irtonaiset, mutta en ehtinytkään edes puoleenväliin kun joulu jo kolkutteli ovella. Ennen joulunviettoon lähtemistä ompelin siis kappaleet yhteen ja kiinnittelin saumanvarat käsin. Kasasin vuorin, neulasin sen nyöritysten reunoihin ja muualla tikkasin kiinni reunaviivojen mukaan. Joulupyhinä kiinnitin vuorin käsin nyöritysten reunoihin ja siirryin sitten alareunan kimppuun. Leikkasin sen muotoon ja reunustin kielekkeet tuttuun tapaan pykäpistoilla ennen nauhakanttausta.




Saatuani molempien puolien alareunat kassan tein loput nyöritysreiät niin että korsettia pääsisi sovittamaan. Sovitin sitä luitetun, mutta ei vielä päällystetyn etukappaleen kanssa, ja se näyttikin oikein mainiolta. Varmuuden vuoksi vähän reiluiksi jättämiäni olkaimia sai lyhentää pari senttiä, mutta muuten korsetti istui hyvin ja venymisvaraakin jäi vielä.




Viimeistelin etumuksen tikkaamalla coutilpohjan saumanvarat kääntymään nurjalle, sitten lisäsin päällyskankaan jonka saumanvarat kiinnitin nurjalle käsin. Kiinnitin vuorin käsin reunoihin ja viimeistelin ylä- ja alareunat pykäpistoilla ja vinonauhalla. Etukappaleen ja korsetin yläreunan kanttauksen olisi voinut tehdä helposti koneellakin, mutta tässä kohtaa lipesin taas vähän perfektionismin puolelle ja päätin ommella nekin käsin koska ero alareunaan näkyisi kuitenkin.




Kureliivi pääsi ensi kerran käyttöön L'Amusetten keväisissä naamiohuveissa, joissa se oli jopa näkyvillä pastoraalihenkisen asun hyvällä tekosyyllä. Mietiskelin miten pukeutua, ja keksin että uusi kureliivi näyttää ylisöpöltä vihreän taftihameeni kanssa. Askarreltavaksi keväistä asua varten jäi vain naamio ja kukkaköynnös, mikä oli hyvä juttu muiden kiireiden keskellä.