Bathin viktoriaanisiin tanssiaisiin tekemäni iltapuku tarvitsi kengät. 1870-luvun kenkien muotoilu ei ole niin kovin kaukana nykyisestä kuin vaikka 1700-luvun eivätkä kengät edes pitkän puvun alta juuri näy, joten teoriassa olisin voinut käyttää puvun kanssa moderneja kenkiä. Kaapistani ei nyt kuitenkaan sattunut löytymään yksiäkään tarpeeksi neutraaleja avokkaita, joten jotain oli joka tapauksessa keksittävä.

Olin viimeisimmän kenkientuunausprojektini, Robe a la Francaisen kirjailtujen satiinikenkien jälkeen vannonut etten koskisi kenkäprojekteihin ainakaan vuoteen tai pariin, mutta kenties aika kultaa muistot. Sitäpaitsi ilman työläitä solkiläppiä avokkaiden päällystäminen saattaisi olla helpompi ja nopeampi homma.




Kiertely kenkäkaupoissa ja nettikauppojen selailu vahvisti asian: Kunnon replica-kengät maksaisivat, menettelevät saattaisin löytää vähän edullisemmin mutta niitäkin joutuisi ehkä vähän tuunaamaan. Päätin siis säästää kunnon kenkiin ja odotellessa askarrella jotain juuri tämän puvun kanssa käytettäväksi.

Pukukangasta oli niin niukasti että päätin heti unohtaa sen käyttämisen kenkiin, sitä paitsi olisi tietysti teoriassa kiva jos kenkiä voisi käyttää myös jonkin muun kanssa. Musta, tuo näppärä yleisväri tuntui kuitenkin liian tummalta. Valkoinen olisi sopinut hyvin puvun asusteisiin, ja tietenkin "Ladies' and Gentlemen's" Etiquette (1877) mainitsee tanssiaispukuun sopiviksi kengiksi valkoiset satiinisaappaat, mutta tylsä käytännöllinen puoleni suhtautuu suurella epäilyksellä valkoisten satiinikenkien pysymiseen valkoisena.




Kun nyt saatavilla sattui olemaan (ilmaista) puvun sävyyn sointuvaa, hieman vaaleampaa epämääräisen kalpean lilan sävyistä satiinia, hairahdin lopulta sävy-sävyyn-kenkiin. Harmahtava väri olisi hyvinkin käytännöllinen pientä likaantumista ajatellen.

Päätin pitkän harkinnan jälkeen käyttää kankaan nurjaa puolta oikeana, jottei kenkien kiilto olisi liian muovimaisen terävä. Kuten olin edellisistä satiinikengistäni oppinut, kiiltävä pinta myös näyttää armottomasti kaikki rypyt ja epätasaisuudet.




Kenkien pohjaksi olin löytänyt kirpparilta kahden euron kengät, jotka istuivat jalkaani todella hyvin. Myös muotoilu matalahkolla korolla ja leveällä, kevyesti pyöristetyllä kärjellä oli varsin lähellä 1870-luvun kenkiä.




Kengät olivat myös laadukkaan oloiset, tosin kärjestä hieman rispaantuneet ja malliltaan herttaisen epämuodikkaat. Tämä olikin ensimmäinen kerta, kun kenkiin kajoaminen saksilla ja ruuvimeisselillä tuntui jotenkin väärältä. Laadun huomasi myös siinä, että ne eivät hajonneet osiin ihan niin helposti kuin olin tottunut.

Kuten mainittu, kengät olivat jo lähtökohtaisesti varsin hyvän malliset eivätkä vaatineet massiivisia muokkaustoimenpiteitä. Halusin kuitenkin muotoilla korkoa hieman vastaamaan paremmin aikakauden linjaa.




1870-luvulla näkee paljonkin etureunasta suoria, mutta takaa ja sivuilta kaarrettuja korkoja. Kuorin korkojen nahkapäällysteen pois ja runnoin niitä hiomakoneella kunnes muoto oli mieleiseni ja korot suunnilleen symmetriset.




Kenkien kärjissä oli koristesoljet ja muuta sälää, jotka leikkelin pois. Kärjissä oli myös koristetikattu osio jota reunusti koholla oleva sauma. Liimasin kärjen päälle ylimääräisen kerroksen paksuhkoa nahkaa, jonka toivoin häivyttävät hieman sauman rajaa. Myös etureuna on muotoiltu kaarevampaan muotoon. Sivun saumalinjan merkitsin valkoisella korjauslakalla.




Muotoilin tavalliseen tapaan päällisten kaavat lakanakankaalla ja tein niistä kaavat. Prässäsin palasiin paksun, nukkapintaisen tukikankaan tasoittamaan pintaa ja ehkäisemään liiman imeytymistä kankaan läpi oikealle puolelle. Tukikangas ei kuitenkaan ulotu saumanvaroihin, jotta saumat jäisivät mahdollisimman ohuiksi.




Aloitin päällystyksen korosta. Koska hiomakoneen jälki jäi viilalla viimeistelystä huolimatta vähän epätasaiseksi liimasin muotoillun koron päälle tasoitukseksi kerroksen ohutta, pehmeää lakanakangasta.




Kankaan muotoilu matalahkon, leveän koron päälle oli terapeuttisen helppoa verrattuna yllämainittuihin roben kenkiin. Tällä kertaa minulla oli sen sijaan edessä uusi haaste: Ensimmäiset kengät, joissa pohja ei kaarru koron etureunaa myöten vaan päättyy koron juureen. Koron päällystykseen tulee siis sauma koron etureunaan, ja kangaspäällystyksessä se tietenkin vaatii myös saumanvarojen kääntämisen nurjalle.

Tämä vaati vähän säätöä, ja lopputulos ei ole ihan täydellinen. Kohta on tietenkin valmiissa kengässä äärimmäisen huomaamaton, joten se ei ole suurensuuri ongelma.




Iloinen yllätys korkoa työstäessä oli sensijaan se, että huomasin puolivahingossa korkoa hioessani että se liikkui hieman paikaltaan. Onnistuin ruuvimeisselin avulla kampeamaan korko irti juuri sen verran, että sain päällystyksen yläreunan saumanvarat työnnettyä koron ja pohjan väliin. Lopputulos on huomattavasti siistimpi kuin tavallisella tekniikallani jättää ne yläosan päällystyksen alle, jolloin reunasta tulee helposti paksu ja selvästi ulkoneva.




Koska kenkiin ei tulisi solkiläppiä, päällystin tällä kertaa takaosan ennen kärkeä. Takasauman ompelemisen jälkeen sovittelin päällistä paikoilleen, tarkistin koron sauman linjan ja vedin kangasta hieman kasaan syötöslangan avulla. Koron ja pohjan rakenteen vuoksi myös samanvaran kääntymiskohta koron etureunassa oli tällä kertaa tarkempi.





Liimasin ensin takasauman ja koron saumanvarat taittumaan litteästi, ja sitten levitin kontaktiliiman (näkyy kuvassa kellertävänä) koko kappaleen alueelle. Painoin ensimmäisenä takasauman paikoilleen kenkään ja lähdin varovasti tasoittelemaan kangasta kohti kärkeä.




Päällisen sauman kengän sivulla toteuttaminen oikeana saumana olisi ollut minulle vähän turhan haastavaa, joten tyydyin taittamaan viimeiseksi paikalleen liimatun kärkiosan saumanvarat nurjalle. 1700-luvun kengissähän tämä kohta on näppärästi viimeistelty nauhalla.




Kärkiosan saumanvarat on tavalliseen tapaan kiristetty syötöslangalla pohjan alle. Kuten kuvasta näkyy, tällä kertaa en muuten missään vaiheessa poistanut pohjaa kokonaan. Kenkiä purkaessani se oli niin hyvin kiinni koron alla etten viitsinyt alkaa repiä sitä irti väkivalloin kun kerran päällystyksen saumanvarat sai piiloon vai osittaisella irroituksella. Valmiiden kenkien keston kannalta on toki parempi tuhota alkuperäisiä rakenteita niin vähän kuin mahdollista.





Kenkien reunan viimeistelin päällystyskankaasta leikatulla vinonauhalla. Sitten oli jäljellä vielä koristelu. Päädyin melko yksinkertaisiin tuplarusetteihin. Näiden hieman myöhäisempien kenkien ruseteissa on hauskasti yhdistelty kahta eri materiaalia, joten keksin soveltaa samaa ideaa väljästi käyttämällä rusetteihin myös kankaan kiiltävämpää puolta.




Askartelin kahdet täysvinoon leikatut rusettilenkit ja ompelin ne kiinni toisiinsa. Niiden alle ompelin pienen vinonauhanpätkän. Rusetin kokoavan vinokaitaleen pää on ommeltu kengän kärkiosaan ja rusetin alla oleva kaitale liimattu sen päälle. Vinokaitale kääntyy rusetin yli kengän sisäpuolelle.




Kengistä tuli oikein pätevät. Tunnustan, että itsessään ne ovat minun makuuni hieman tylsät ja vähän liian tyttömäiset, mutta sopivat oikein hyvin käyttötarkoitukseen. Ne näyttävät riittävän periodeilta ja lopputulos on riittävän siisti.




Väriin olen myös tyytyväinen, se sointuu kauniisti pukuun ja on sopivan neutraali. Se saattaa olla melko hankala yhdistää muihin mahdollisesti tuleviin asuihin, mutta toisaalta kenkien tekemiseen ei lopulta mennyt niin paljon aikaa ja materiaalit olivat lähes ilmaiset, joten jos ne jäävät vain yhden puvun kengiksi sekään ei lopulta haittaa. Parasta kengissä on jokatapauksessa ehkä se, että ne ovat todella mukavat ja tukevat jalkaan, ja niillä tanssiminen oli todella miellyttävää.

Kenkien askartelu oli myös tällä kertaa melko kevyt ja terapeuttinen projekti, joten siitä jäi hyvä fiilis jatkaa ehkä taas toiste tälläkin saralla.