Pistokkaat, 2012 Kun tekee tai ostaa jotain uutta, keksii yleensä pian jotain muutakin mikä sopisi kivasti kyseisen vaatekappaleen kanssa, ja sehän on saatava myös. Kauan kaivattu uusi kureliivini kaikessa pastellisessa hempeydessään johti ajatukseni jotenkin mm. Boucherin maalauksissa näkyviin suloisiin pikku pistokkaisiin, jotka olisivat paronittaren budoaarissa oikein paikallaan. Toisin sanoen niillä ei siis olisi mitään oikeaa käyttöä, mutta pitihän ne nyt edes kuvaukseen saada. Kenkien tuunaaminen on myös hauskaa hommaa ompelun vastapainoksi, ja harjoittelu ei tekisi pahaa mahdollisia tulevia jalkineprojekteja ajatellen. |
|
Sopiva
pohja kengille löytyi vihdoin huuto.netistä:
Avokkaat, joissa oli kapea kärki ja kivasti kaarrettu
korko. Arvelin jo huutaessani että ne saattaisivat olla
vähän pienet, mutta edullisen hinnan ja
harvinaisen hyvän mallisen koron vuoksi
päätin ottaa riskin. Olin ollut ihan oikeassa, en
saanut kenkiä edes jalkaan, mutta niistähän
oli tarkoitus tullakin pistokkaat, jotka voivat olla
vähän pienetkin jos niitä ei varsinaisesti
käytä kävelyyn. Ainakin tämän
kuvalähteen mukaan juuri ja juuri jalassa
pysyvät kengät olivat turhamaisille rouville ja
neitosille tuttuja. |
|
Ensimmäiseksi
otin keittiösakset käteen ja veistelin kannan
pois. Leikkasin myös kengän etureunaan pienen
halkion niin että jalka mahtuisi vähän
syvemmälle. Reunoja saksin pariinkin kertaan kunnes
kenkä alkoi olla suunnilleen haluamani mallinen. Kengät oli koottu samaan tapaan kuin ensimmäisen kenkäprojektini avokkaat, eli pohja ja koron sisäreuna olivat samaa kappaletta joka irtosi höyryllä ja ruuvimeisselillä. Tällä kertaa sain sen irti kokonaan, mikä helpotti jatkokäsittelyä. Korkolappua en uskaltanut tälläkään kertaa ruveta repimään kokonaan irti, mutta sain nostettua sitä niin että väliin jäi parin millin rako. Yksi kenkien tärkeimmistä ulkonäöllisistä elementeistä on korko. 1700-luvulle tyypillistä pompadour-korkoa ei kovin usein nykykengistä löydy ainakaan tarpeeksi korkeana. Takaa ja sivuilta kaarrettuja korkoja löytyy jonkinverran, mutta koron alakaarre on yleensö pehmeästi pitkälle jalkaterän alle kaartuvaa 1700-luvun mallia huomattavasti kulmikkaampi. Olin jo aiemmin pohdiskellut voisiko valmista korkoa muotoilla, ja päätin tehdä näistä kengistä pioneeriprojektin. |
|
Ideanani
oli siis täyttää koron sisäkaarretta
enemmän pompadour-malliseksi. Käytin
tähän milliput-epoksimassaa, joka olikin oikein
miellyttävä tuttavuus. Muovailuvahamainen massa
oli helppoa käsitellä ja toi nostalgisesti mieleen
lapsuuden - olipa muovailuvahan vaivaaminenkin hyvä
taito opetella aikanaan. Lisäsin massaa vähän
kerrassaan suoraan korkoon ja pohjaan sormin painellen ja
muotoilin kaarteen silmämääräisesti.
Korot eivät ole täysin symmetriset molemmissa
kengissä, mutta en suhtautunutkaan tähän
projektiin kovin perfektionistisesti vaan ennemminkin rennon
kokeilevasti. |
|
Korkojen
kuivuttua yön yli siirryin kärjen kimppuun.
Leikkasin jäljelle jääneen kärkiosan
alkuperäisestä reunasta vielä noin sentin
kaistaleen pois saadakseni alkuperäisen napakan
ommellun reunan pois kiristämästä
päällystyksen alla. Nyt jalka alkoi upota
kenkään jo ihan kivasti. Muotoilin sovituskankaan
ja ilmastointiteipin avulla puuttuvan keskiosan mallin ja
leikkasin sen sitten ohuesta nahasta kaksin kappalein,
toisen kerroksen kengän reunan sisä- ja toisen
ulkopuolelle liimattavaksi. |
|
Venytin nousevaa keskiosaa varovasti höyryttäen muotoutumaan paremmin jalan malliin, ja liiman levityksen jälkeen sitä sai aavistuksen kosteana venytettyä vielä lisääkin. Lopputulos naamioi kengän alkuperäisen reunan mainiosti, ensimmäisessä kenkäkokeilussani se kun paistoi hieman läpi. Kengänraakile alkoi myös näyttää jo oikean malliselta. | |
Koska
kengät tulivat korsetin asusteeksi
päällysmateriaaliksi valikoitui luonnollisesti
korsetista ylijäänyt vaaleansiniseksi
värjätty coutil. Ryhtyessäni
työstämään sitä huomasin että
se oli todella hyvä materiaali myös kenkiin,
tukeva mutta hyvin muokkautuva. Muotoilin kankaalla
kärkiosan lopullisen kaavan ja leikkasin sen reilulla
saumanvaralla. Viimeksi olin vain lätkäissyt
palaset paikoilleen, nyt päätin yrittää
hieman esimuotoilla niitä koska
päällystettävässä
kärkiosassakin oli enemmän muotoa. |
|
Leikkasin kärkiosan täysvinona ja ompelin pari milliä pohjan reunasta poimutuslangan. Venytin heti ensimmäisenä nousevaa keskiosaa höyryllä, sitten puin päällisen kengän päälle, kiristin poimulankoja ja höyryttelin ja muotoilin kangasta sormin asettumaan paremmin. Coutil muotoutui todella nätisti jopa kärjestä, vaikka alapuolelle jäikin tietysti melkoinen saumanvarakimppu. Koska kankaan kudottu kuvio oli melko huomaamaton en viitsinyt ruveta kohdistelemaan sitä symmetriseksi, mikä myös osaltaan yksinkertaisti työskentelyä. | |
Liimaukseen
käytin jo viimeksi hyväksihavaittua
tixo-kontaktiliimaa. Saksin kärjestä
vähän pahimpia saumanvaralaskoksia pois, mutta en
uskaltanut ohentaa niitä kovin perusteellisesti
peläten ettei pohja peittäisikään
leikattuja reunoja kunnolla. Tällä kertaa jätin koron päällystyksen vasta kärjen jälkeen ajatellen että nahan raakareunan olisi parempi peittää kankaan leikattu reuna kuin toisinpäin. Olin ajatellut koron väriksi ensin pastellisen vaaleaa ja sitten paheellisen punaista, mutta kun löytämäni punainen mokkapala osoittautui leikatessa aivan liian pieneksi muuttuneeseen koron malliin päädyin kellariin tonkimaan löytyisikö sieltä yhtään mitään sopivaa. Lomalla kun ei jaksaisi millään kesken hyvän askartelumanian lähteä metsästämään matskuja. |
|
Parhaiten
sopiva kotoa löytyvä vaihtoehto oli tummanruskea,
joka ei lopulta ollut ollenkaan huono, museopistokkaista
löytyy itseasiassa paljonkin tummaa korkoa
yhdistettynä vaaleaan kangaskärkeen. Se myös
rauhoittaa vähän pastellista kokonaisuutta ja
antaa kontrastia. Tummanruskea nahka oli vähän paksumpaa, mutta leikkasin korkokappaleet venyvimmistä löytämistäni kohdista. Höyryttelin ja venyttelin sitä ja liiman levityksen jälkeen venyttelin vielä vähän lisää. Yläreunan kääsin kannan yli ja alareunan tungin ruuvimeisselin avustuksella korkolapun alle sohien siinä sivussa tietenkin pari haavaa käteeni. Liimauksen ajaksi olin suojannut valmiit kangaskärjet muovipusseilla. |
|
Nahan
muokkauksen seurauksena kaarevan kappaleen malli olikin
muuttunut senverran, että nahka ei kengän sivuissa
aivan ylettynytkään peittämään
kankaan reunaa. Liitoskohdan olisi muutenkin voinut
suunnitella paremmin. Arvelin optimistisesti raon
peittyvän reunustusnauhalla, mutta jouduin lopulta
liimaamaan pahimmin vajaaseen liitoskohtaan pikkutilkun
kangasta. Reunustukseen käytin samaa roosanväristä viskoosinauhaa kuin korsetissa, vastaavaa olin muuten käyttänyt edellisissäkin kengissä. Kuten myös silloin, joustamaton nauha ei nytkään asettunut nätisti. Kärkiosa vaati tietenkin renustuksen, mutta jälkeenpäin ajatellen kannan reunustus oli täysin turha koska nahka kääntyi kuitenkin kannan yli. Liimaaminen on mukavan nopeaa mutta pelottavan lopullista, joten epätasainen ja irvistelevä nauha on ja pysyy kannassa. Sitten olikin aika liimata pohja takaisin. Sovittelin sitä ensin teipin avustuksella ja merkitsin kuulakärkikynällä muuttuneen koron vaatiman kavennuksen ja lyhennyksen. Ne olisi saanut tietysti siistimmin pois kunnon veitsellä mutta malttamattomana nyrhin ne saksilla jotka sattuivat olemaan valmiiksi käden ulottuvilla. Sitten vain reippaasti liimaa ja pohja takaisin vähän kerrallaan. Koron sisäreunassa pohja tulee vähän yli ja koron alareunassa jää vähän vajaaksi, kärjessä puolestaan paksut saumanvarat irvistelevät, mutta kenties näistäkin kauneusvirheistä opitaan seuraavaa projektia varten. |
|
Ryppyinen
reunustus häiritsi edelleen silmääni
siinä määrin että päätin
naamioida sen rypytetyllä nauhalla. Googlaamalla ja
kirjoja selailemalla löysinkin muutaman
nauharöyhelöllä koristellun kenkäparin
oikeuttamaan tämän teon. Lisäksi
röyhelön ompelu reunan läpi kiinnittäisi
myös reunustunauhan pelkkää liimaa
tukevammin. Ensimmäinen versio poimutetulla nauhalla
näytti todella äklöltä, toinen yritys
laskostetulla nauhalla oli vähän parempi. |
|
Roosanpinkki laskostus oli kuitenkin niin silmiinpistävä että kärki vaati tasapainotukseksi muutakin koristelua, ja yksinkertainen eleganssi sai jäädä. Kirjailu olisi tietenkin ollut paras vaihtoehto, mutta se olisi pitänyt tehdä etukäteen ja olin jo alunperin päättänyt etten pystyisi uhraamaan niin paljon aikaa tälle projektille. Korsetista oli jäänyt pätkä punosta jolla olin koristellut saumat, joten aloin sommitella sitä kengän kärkeen. Harkitsin kauan sen käyttämistä, koska kengät alkoivat tässä vaiheessa kääntyä tyylikkäästä rokokooeleganssista pahati burleskin puolelle, mutta kun ne eivät oikein näyttäneet tasapainoisilta ilmankaan päätin antaa mennä. Tämähän oli edelleen niinsanotusti luovempi projekti. | |
Sommittelin
punoksesta jokseenkin viktoriaanisen kiemurakuvion
neulaillen sitä varovasti kengän päälle.
Saatuani sen jotenkuten tasaiseksi neulasin risteykset ja
irrotin sen kengästä. Ompelin risteykset kiinni ja
askartelin kopion toiseen kenkään. Punoksen
päät huolittelin konetikillä ja liimalla.
Asettelin kiemurat paikoilleen ja merkitsin risteyskohdat
kevyesti lyijykynällä kankaaseen. Koristelun
liimaamiseen käytin Tixon Kotiliimaa, koska toisin kuin
kontaktiliima se kuivui värittömäksi ja
liiman molemmille pinnoille levittäminen olisi
tässä kohtaa ollut lähes mahdotonta
tehdä siististi. Levitin liiman vain punokseen
sekä pienet tipat kenkään risteysten
kohdalle. Punoksen päät piilotin reunalaskostuksen
alle ja ompelin reunan läpi kiinni, ja kiinnittelin
vielä laskoksia parilla pistolla niiden peitoksi. |
|
Kenkien
visuaalinen lopputulos ei ehkä ole aivan sitä
mitä suunnittelin. En ole ihan varma onko se
söpö vai ihan hirveä. Tanssimestarimme
luonnehti kenkiä varsin osuvasti "karkkipornoksi".
Koska tulen tuskin kuitenkaan käyttämään
niitä vakavammin otettavassa
historianelävöityskäytössä ne
saavat kenties ollakin humoristisen
pseudorokokooäklöt. Jokatapauksessa niiden
askartelu oli hauskaa, ja ennenkaikkea sain paljon
lisää kokemusta kenkien tuunaamisesta. << Takaisin projekteihin |