Muutamia olennaisia keskiajan perusvaatteita ja asusteita Jarnolle.





Paita nro 1, pellavaa, pystykaulus, poimutettu pääntie ja hihansuut. Paita sijoittuu suunnilleen 1400-luvulle.

Hihat ovat sopivasti ylipitkät jotta ne pursuisivat kivasti doubletin hihanyöritysten välistä. Tein paidan ensin suorilla hihansuilla, mutta ne olivat kaiken muun kuin doubletin kanssa niin epäkäytännölliset että poimutin hihansuut myöhemmin.

Myöhemmin olen tehnyt toisen samanlaisen paidan vaihtopaidaksi.






Simppelimpi peruspaita hieman karkeampaa pellavaa. Hihat ovat lyhemmät ja kapeammat ja sopivat paremmin perustunikan kanssa käytettäviksi. Myös paidan miehusta on hieman kapeampi koska pääntiellä ei ole poimutusta.

Myöhemmin olen tehnyt muistaakseni 4-5 samanlaista paitaa, jotta puhtaita paitoja riittää viikon leirillä.





Pitkien hosejen osoittaudutta hankaliksi tein uusien pidempien tunikoiden alle lyhyet hoset. Pitkistä hoseista oli helppo napata valmis kaava, joten hosejen tekeminen ei kauaa vienyt. Tein ensin punaiset hosen sinisen houppelanden kanssa ja vähän myöhemmin tummanvihreät hoset doubletista ja pitkistä hoseista ylijääneestä villaflanellista.

Kuten pitkät, myös nämä lyhyetkin hoset on leikattu täysvinoon. Ompelin taksauman kapealla siksakilla jotta se joustaisi, ja päärmeet sekä saumanvarat käsin.




Lyhyet hoset kiinnitetään vain etukulmasta vyöhön. Tässä kohtaa sorruin moderniin, käyttömukavuudeltaan ylivoimaiseen ja nopeaan pikapatenttiin tekemällä sukkanauhavyön leveästä kuminauhasta johon lisäsin henkseliklipsit.

Hosejen etukulmaan lisäsin vahvikkeeksi palan pellavaa ettei se venähtäisi ihan heti.






Hoset vaativat myös sukkanauhat, jotka myös valmistuivat vähän jälkijättöisesti kun pitkät hoset olivat olleet jo pari kertaa käytössä.

Sukkanauhat olivat oiva tilaisuus kokeilla lautanauhaa, tuota monien keskiaikaharrastajien käsityösuosikkia. Mallin valitsin Maikki Kariston "Lautanauhat"-kirjasta. Se sopi hyvin käyttötarkoitukseen koska nauhan molemmista puolista tuli samanlaiset. Lautanauhan materiaali on villalanka. Päät on päätelty helpoimman kautta tiheällä konetikillä.




Villainen, vähän joustava lautanauha sopii hyvin sukkanauhaksi. Sen askartelussa vierähti aikaa vaikka malli olikin helpoista helpoin, ja vaikka homma olikin ihan mukavaa en näe itseäni ihan heti aloittamassa monimutkaista leveää lautanauhavyötä josta joskus haaveilin...






Chaperon-hattu kehittyi alunperin hartiahupusta, jonka joku muodin edelläkävijä keksi tunkea päähänsä väärinpäin (tiedossa ei ole, oliko alkoholilla osuutta asiaan). Selkeästi hatuksi suunniteltu chaperon-päähine sijoittuu 1400-luvun puoliväliin.




Malli ja kaava ovat suoraan Thursfieldin "The medieval tailor's assistantista" tietenkin Jarnon päänympärykseen soveltaen. Liripe-hiipan päähän keksin vielä tikata ja leikata ylimääräisen ison lehväkuvion.






Kun Jarno innostui rakentamaan sivurummun totesin että oli aika kaivaa lautanauhakortit naftaliinista ja osallistua yrittämällä tehdä sille hihna.

Lautanauhatekniikka on luultavasti sinänsä ihan ajanmukainen toteutustekniikka, mutta lankani oli liian paksua ja valitsin kuvion ihan vaan koska se näytti kivalta ja oli tarpeeksi helppo ilman sen kummempaa historiallista mallia.

Sainkin erinomaista harjoitusta lautanauhan teosta: Ensinnäkin opin kääntelemään kortteja molempiin suuntiin ja lisäksi sain huomata kuinka tärkeää on tehdä loimi huolellisesti tasaiseksi. Ensimmäinen puoli metriä kului sen tasoitteluun ja jäi täysin käyttökelvottomaksi, mutta loppuosa on kohtuullista joskin leveydeltään vähän vaihtelevaa.




Liitoskohtaan improvisoin nahkavahvistuksen, edelleen ilman mitään historiallista mallia, ihan vaan koska se tuntui käytännölliseltä.

Lopputulos on visuaalisesti lähes psykedeelisen kirjava, ja sopisi itseasiassa aika hyvin 70-luvun akustiseen Landolaan. Keskiajalla kuulemma tykättiin myös kirkkaista väreistä, joten ei se voi niin väärin olla. Tärkeintä on yrittää?