Jarnon aamutossujen pitkässä prologissa kävin läpi rakkaussuhdettani kanavatyöhön. Kun päädyin pukuharrastuksessani Viktoriaaniseen aikaan tajusin jossain kohtaa, että nythän tämäkin tekniikka olisi mahdollinen, jopa erittäin muodikas. Tuohon aikaan se tunnettiin nimellä Berlin work.

Museoista löytyy paljon valmiita tossuja ja internetissä pyörii myös digitoituja alkuperäiskaavoja. Olin jo ennen Jarnon tossujen aloittaessa päättänyt kirjontamallin omiini jotka seuraisivat myöhemmin. Tämä suloinen kukkaiskuvio on jukaistu alunperin The Young Ladies Journal-lehdessä 1882, ja löytyy digitoituna Powerhouse Museumin online-kokoelmasta.




Löysin myös hieman selkeämmäksi muokatun kirjontamallin, jonka joku avulias on luonut. Siitä erottaa huomattavasti selkeämmin esimerkiksi useat eri punaisen sävyt ruusuissa.




Aloitin taas kirjontalankojen etsimisen vanhoista varastoista. Näin pieneen työhön mitään väriä ei kuluisi lopulta kovin paljon, joten pienetkin jämät riittivät. Näin tiiviille kirjontakankaalle myös halkaisin nelisäikeiset langat kahtia.




Alkuperäisen mallin kirkkaan punaiset ruusut vaihtuivat roosan värisiin, koska epämääräisistä lankapussuikoistani löytyi lähes kaikki sävyt pastellipinkistä viininpunaiseen. Tummin lanka tosin on neulelankaa, koska Novitan Nalle-lanka on tarpeeksi saman vahvuista kuin hennommat kanavatyölangat joita enimmäkseen käytin. Yhden roosan sävyn löysin myös kierrätettynä.




Vihreän sävyistä kolme löytyi varastossa, vaalein sävy on Nallea, sekin punaisen tapaan neulelankalaatikosta. Käytin Nalle-lankaa myös taustaan, mikä tuli muuten huomattavasti halvemmaksi kuin ostaa iso määrä pikkuvyyhtejä.




Lemmikeihin löytyi sopivasti pari vaaleansinistä ja keltainen. Kuvassa oleva vaaleanpi sininen langanpätkä oli kaikki mitä langasta jäi lopulta jäljelle työn valmistuttua.




Kieloiksi tulkitsemani kukat olivat hankalimmat värien valinnan suhteen. Niiden pitäisi jotenkin erottua valkoiselta pohjalta mutta toisaalta näyttää silti kohtuullisen valkoisilta. Päädyin käyttämään niihin hailakan keltaista, kermanvalkoista, lämmintä harmaata, harmaanvihreää, sekä ripauksen pohjan luonnonvalkoista.






Koska olin jo tehnyt yhdet tossut Jarnolle kaava ja tossujen ompelu myöhemmin eivät hermostuttaneet minua niin paljon etukäteen. Muotoilin kaavan lähtökohdan ballerinojen mukaan, hienosäädin sitä hieman ja tein sovitusversion jämäkankaasta ja huovasta.

Isompi haaste olikin tällä kertaa sovittaa kirjontamalli tossun kaavaan. Jarnon tossuissa oli ollut muutama yksittäisen kuvio jotka oli helppo vain sijoittaa itsekseen sopivaan kohtaan, minun valitsemani malli oli piirretty lähes yhtenäiseksi tietyn kokoiselle ja malliselle tossulle. Koska pohjakankaissa ei nykyisin ole juuri valinnan varaa en voinut vain skaalata kuvioita vaan piti keksiä jotain muuta.




Päätin että toteuttaisin kärjen yhtenäisen kukkakuvion sellaisenaan, vaikka sivuille jäisikin enemmän tyhjää kuin oli tarkoitus. Koska koko kaava oli leveämpi, jouduin myös siirtämään sivujen kukkaköynnöksiä sivummalle ja muokkaamaan niitä hieman saadakseni sopimaan luontevasti kärjen kuvion jatkoksi. Ne olivat myös auttamatta liian lyhyet, mutta pyöriteltyäni kuvioita jonkin aikaa päätin että olisi yksinkertaisempaa vain aloittaa kärjestä ja soveltaa sitä mukaa kuin etenisin.






Tällä kertaa tossuilla ei ollut mitään tarkempaa valmistumisaikataulua, joten tein kirjontaa ajan kanssa välillä aktiivisemmin ja välillä laiskemmin. Kuten mainittu, aloitin tossujen kärkikuvioista.




Kehykseen ja kankaalle mahtui juuri sopivasti molemmat tossukappaleet vierekkäin, joten etenkin alussa pyrin tekemään yhden värin ja kuvion molempiin vuorotellen ennen jatkamista kuvion muihin osiin. Etenkin kuvioiden ensimmäisissä väreissä tämä helpotti paljon, täytevärit on helpompi pistellä väleihin. Sivuissa oli symmetriset kuviot peilikuvina, joten saman kukkasen sai tehdä yhteensä neljä kertaa vähän eri päin, ja viimeinen sujui monesti jo paljon nopeammin.




Jarnon tossuissa olin aikataulun vuoksi päätynyt tekemään pienemmän kuvion taustan pidemmällä peittopistolla. Tässä kirjontamallissa taustan päällä leijailevine kukanvarsineen se ei olisi onnistunut, joten tein myös taustan samalla pistolla. Sen monotoninen pistely oli itseasiassa ihan tervetullutta vaihtelua silmien väsyessä pikkuruisen mallipiirroksen tuijottamiseen ja pienten ruutujen laskemiseen. Täydensin taustaa vähän kerrassaan aina kuvioiden valmistumista seuraten.




Kuten edellä mainittu, kärjen kuvion valmistuttua muokkasin sivujen köynnöksiä hieman että ne sivummalle siirrettyinä jatkaisivat edes jotenkuten harmonisesti kuvion linjaa. Lisäsin myös pari ylimääräistä lemmikinvarta täyttämään tyhjäksi jäävää väliä. Jatkaessani sivuja ylemmäs jouduin myös taivuttelemaan varsia vähän jotta kuvio siirtyisi sopivasti.




Oma tossun kaavani oli paitsi leveämpi, myös huomattavasti pidempi kuin kirjailumalli. Päästyäni sivujen kuvion päähään kantapäähän oli matkaa vielä 9cm. Päätin jatkaa kuviota kiepauttamalla sen kärkeen päin olevan osan ruusuineen ja kieloineen ympäri saman varren jatkoksi, mutta peilikuvana.




Näidenkin jälkeen tyhjää jäi vielä pari senttiä, joten sommittelin tossun kantapäähän vielä erillisen pienen lemmikkiköynnöksen.





Kun kirjonta oli viimein valmis, irrotin työn kehyksestä ja höyrytin sen perusteellisesti. Sitten yritin parhaani mukaan kiskoa sen kaavan muotoon ja pingotin levyn päälle kuivumaan viikoksi.




Jarnon tossuissa oli ollut sivusaumat joista vinoon venähtänyttä kirjontaa pystyi vähän suoristamaan, mutta yhtenäinen kappale voisi tuottaa enemmän ongelmia. Onneksi kirjonta ei tällä kertaa ollut päässyt tehdessä venähtämään niin pahasti, ehkä myös siksi että olin tehnyt pohjan normaalilla pistolla. Jouduin toki merkkailemaan reunoja ja kohdistusmerkkejä hieman uusiksi, mutta mitään dramaattista ei ollut päässyt tapahtumaan ja saumanvarat olivat riittävät.




Ompelin kirjonnan reunaan lyhyen konetikin pitääkseni sen kasassa. Sitten lisäsin ulkoreunaan ja kantapään saumanvaroihin vielä siksak-ompeleen vahvistukseksi. Sen jälkeen leikkasin kappaleet irti.




Tossujen suu-aukossa käänsin leikkaamani noin sentin saumanvaran nurjalle ja ompelin vasta sen jälkeen reunaan siksak-vahvistuksen. Sitten ompelin kantapään sauman. Onneksi lemmikkikuviot päätyivät suunnilleen symmetrisiksi.




Kuten Jarnon tossuissakin, valitsin tälläkin kertaa tossujen vuoriksi puuvillasametin. Se on mukavan tuntuinen ja pari jämäpalaakin löytyi sopivasti. Saumuroin samettikappaleiden reunat jotta ne eivät sylkisi nukkaa joka suuntaan ne neulasin ne kirjailtujen päällisten alle. Tarkistin takasauman kohdan ja ompelin sen. Sitten neulasin ja harsin päällisen ja vuorin taas yhteen.




Tossun suuaukossa käänsin samettivuorin saumanvaran nurjalle puolelle ja yhdistin sen päällisen reunaan yliluottelupistolla. Viimeistelin reunan vielä satiininauhalla, jonka väri täsmää ainakin melkein lemmikinkukkiin.




Pohjiin valitsin vaalean harmaanbeigen nahan. Se ei tietenkään ole kaikkein käytännöllisin väri, mutta näytti kivalta valkoista päällistä vasten. Se oli pohjamateriaalia etsiessäni lähimmäs paras vaihtoehto, vaikka olikin Jarnon tossujen pohjanahkaa huomattavasti pehmeämpi ja taipuisampi. Alkuun ajattelin että pehmeys todennäköisesti vain helpottaisi ompelua ja tossujen kääntelyä.





Todellisuudessa pehmeämpi nahka pyrki venähtämään ommellessa, ja muutenkin pohjan kiinni ompelu oli hankalampaa kuin Jarnon tossuissa. Olin ehkä tuudittautunut uskomukseen että yhdet tossut kasattuani toiset olisivat lasten leikkiä, mutta eipä se ihan niin mennytkään. Materiaalivalinnan lisäksi ompelua saattoi hankaloittaa sekin, että tossut olivat tällä kertaa huomattavasti pienemmät, jolloin esimerkiksi kantapään kaarre on tietenkin tiukempi. Pakkaamisen kannalta on tietysti kätevää, että minun tossuni mahtuvat kätevästi Jarnon tossujen sisään.





Jouduin pari kertaa purkamaan ja ompelemaan uudestaan, ja päädyin vielä vahvistamaan kantapäätä jälkipistoilla paksummalla langalla. Saatuani lopulta pohjan kiinni tein nahkaan aukileikkaukset ja silitin sauman auki.




Tossujen sisäpuolen viimeistelyyn käytin edelleen samaa tekniikkaa kuin Jarnon tossuissa. Se on tuskin ajanmukainen, mutta kätevä.




Olin merkinnyt pohjasauman linjan vuoriin ja ommellut syötöslangat hieman sen ulkopuolelle. Nyt kiristelin niitä varovasti kunnes sain vuorin saumanvarat kaartumaan pohjan päälle. Liimasin ne paikalleen, mikä oli kärjen osalta hieman haasteellista mutta onnistui jotenkuten.




Leikkasin pohjan kaavalla myös sisäpohjalliset, leikkasin reunoista pois ja sovittelin kunnes ne sopivat hyvin tossun sisään. Liimasin niiden päälle samettia ja liimasin saumanvarat taittumaan nurjalle. Sitten liimasin sisäpohjalliset paikoilleen peittämään kaiken alle jäävän liimasotkun.




Valmiit tossut ovat kukkakirjossaan mielettömän söpöt, ja antavat loppusilauksen peignoir-takin ja alushameen yhdistelmälle. Tavalliseen tapaan on kuitenkin muutama juttu jossa olisi parannettavaa mahdollista jatkoa ajatellen.




Kirjailun herkän valkoinen tausta on tietenkin arka likaantumiselle, ja valmiina huomasin että se oli tummunut jo tehdessä vaikka olin yrittänyt aina pitää käteni puhtaina. Varovaisuudestani huolimatta myös lyijykynämerkinnät kuultavat läpi muutamassa kohdassa jos katsoo tarpeeksi tarkasti. Onneksi tosin värikäs kirjonta harhauttaa huomiota pohjan tasaisuudesta.

Tossujen kasaaminen ei tällä kertaa sujunut niin hyvin kuin olisin toivonut, ja esimerkiksi vuori jäi kantapäästä hieman ryppyyn. Todennäköisesti tämäkin oli todennäköisempää pienen koon vuoksi. Käytännössä kantapää tulee käytössä usein littaantumaan muutenkin, joten kauneusvirhe on melko marginaalinen.




Valitsemani pohjanahan pehmeys kostautui vielä liimauksen jälkeen läpi kuultavina saumanvaroina tasaisen pohjan sijaan. Lopputulos näyttää amatöörin askartelulta, mutta toisaalta täysi amatöörihän minä jalkineiden suhteen olenkin. Yleensä myös asetan rimani jalkineprojektien suhteen matalalle sen takia, että en oikeasti tiedä niistä teknisesti juuri mitään.

Viimeisellä kritiikinaiheellani on jopa käytännön merkitystä - tossuista kun tuli vahingossa aavistuksen liian pienet. Saan ne kyllä jalkaan, mutta olen hieman huolissani pohjan ompeleiden kestosta. Ei sillä että näitä tohveleita käytettäisiin kuin varovaisen tepsuttelun verran korkeintaan pari kertaa vuodessa. Silloinkin pelkään kuollakseni kaatavani niille kahvia.




Projektin pääasiallinen tavoite oli kuitenkin päästä nauttimaan kirjailusta. Siihen upposi todella monta tuntia, mutta se oli oikein viihtyisästi vietettyä aikaa. Toisaalta kaiken sen työmäärän jälkeen on hieman sääli että valmiit tossut joutuvat enimmäkseen asumaan laatikkoon talletettuina. Toki niitä voisi säilyttää esillä makuuhuoneen kaapin päällä, mutta en halua niiden myöskään pölyyntyvän. Ehkä jonain päivänä minulla on vielä oma lasivitriini suosikkiasusteilleni.