Hihaton
surcote, 2011 Kuten olen jo muiden keskiaikavaatteiden yhteydessä maininnut, siemenen keskiaikaharrastajaksi päätymiselleni kylvivät Kaari Utrion romaanit. Niissä törmää varsin usein kuvauksiin "x-värisestä syrcotesta, jonka laajoista turkiksella reunustetuista kainaloaukoista näkyi x-värinen tiukka kotardi. Kyseinen vaate tunnetaan myös nimellä "helvetinikkunamekko", koska se oli aikalaiskäsityksen mukaan varsin seksikäs. Ainakin Kaari Utrion keskiajalla joku ritari aina hurmioituu pehmeästä turkiksesta valkoista olkapäätä vasten ja vilahduksesta tiukkaan kotardiin verhottua lantion kaarta... Hihaton surcote on oikeastaan kliseisen suosittu keskiaikavaate, mutta luettuani edellämainitun lauseen tarpeeksi monta kertaa herkässä iässä minun oli tietenkin melkein heti keskiaikailuun ruvettuani saatava sellainen. |
|
Suunnittelin surcoten "peruskeskiaikamekkoni",
vaaleansinisen kirtlen kanssa
pidettäväksi. Väriksi valikoitui lähes
itsestäänselvästi tummansininen, ja sopiva
villa tarttui mukaan Tukholman matkalta. Turkisreunus
puolestaan löytyi UFFin "kaikki takit -50%"-alesta.
Sitä ovat minua tietävämmät veikanneet
pupuksi. Aikalaislähteissä näkee
turkisreunusta myös helmassa, mutta minä
päätin nuukailla ja säästää
loput takista johonkin tulevaan projektiin. Näin anteliaasti sivuista uurrettu surcote on joidenkin lähteiden mukaan tunnettu lähinnä hovikäytössä, mutta toisaalta aatelishahmon elävöittäjänä voinee ottaa hieman vapauksia. Lisäksi olen yleensäkin pyrkinyt ennemmin toteuttamaan kiinnostavia vaatteita kuin rakentamaan uskottavaa period-persoonaa. |
|
Olin
ostanut kankaan lopun, ja sitä oli 195cm. Yleensä
ostan kankaita aina aivan liikaa, joten kerrankin tuli
todella mietittyä leikkaussuunnitelmaa ruutupaperin
kanssa ja harrastettua kauteen sopivia liitossaumoja. Olin tehnyt yläosasta lakanaversion avulla kaavan, helmakappaleet leikkasin sen mukaan miten kangasta riitti. Surcotet on ilmeisesti leikattu aika suoriksi, mutta omani nyt vaan laskeutui niin paljon kauniimmin kun tein keskitakasaumaan kiilan vyötärölle asti. Keskitakakiila jatkui myös kivasti pieneksi laahuksentyngäksi, johon kangas juuri ja juuri riitti. Yleensä pelkään laahuksien kestävyyttä, mutta koska villa oli mukavan tukevan oloista päätin tällä kertaa uskaltautua laahaamaan ylhäisesti helmojani. Vaikka hihaton surcote on periaatteessa hirveän yksinkertainen vaate, sen kasaamisessa riitti kuitenkin askarreltavaa. Kontrollifriikkinä minua arvelutti suunnattomasti ajatus koko vaatteen painon asettumisesta kapeahkoille olkapäille, sekä kaarevien reunojen saamasta rasituksesta. Turkis tuntui jo valmiiksi vähän hauraalta, eikä olisi kovin hauskaa jos se alkaisi repeillä käytössä. Päädyin vahvistamaan olat kaistaleilla coutilia ja turkisreunuksen saumat kanttinauhalla. |
|
Surcoten yläosan vuoritin pellavalla, koska sisäpuoli näkyy kädenaukoista. Vedin villan reunoista kiinni vuoriin siksakilla, vuorin alareunan huolittelin kiireissäni saumurilla ja ompelin käsin paikoilleen. |
|
Aiemmasta
turkisreunusprojektistani, 1700-luvun
viitasta hieman oppineena totesin että nyt
turkiskaistaletta olisi kyllä pakko vähän
muotoilla reunan mukaan kaartuvaksi. Ajattelin ensin ommella
sitä käsin, mutta onneksi tulin kysyneeksi
työkaveriltani Reijalta. Hän vinkkasi että
turkiskoneen puutteessa kannattaa kokeilla
löysää siksakkia, ja sitten
kääntää sauma auki. Koska paljon
nähnyt kotiompelukoneeni tekee mieluiten nimenomaan
juuri liian löysää tikkiä, huomasin
yllätyksekseni omistavani jotenkuten
välttävän turkiskoneen. Muotoilusaumojen
vääntäminen oli silläkin aikamoista
äherrystä, mutta valmista sentään tuli
kohtuullisessa ajassa. Edelleen Reijan kullankalliita
neuvoja noudattaen tuin hatarahkot saumani vielä
kangasteipillä. Lopulta minulla oli kuin olikin käsissäni yhtenäinen turkissoiro joka haarautui olalla nätisti kaavan mukaan alavaroineen kaikkineen. Ompelin päällyspuolella turkisreunuksen pussiin ja nurjan puolen ompelin käsin edelleen kangasteipillä vahvistetusta raakareunasta. Lopputulos oli yllättävän siisti, tasainen ja tukevan tuntuinen. Etenkin coutililla vahvistetut olat tuntuivat nyt luotettavilta. |
|
Tähtäsin surcoten valmistumisen
ensimmäiseen keskiaikatapahtumaani, syksyn 2011
Paronilliseen Investituuraan. Sen kanssa tuli perinteiseen
tapaan kiire, ja ompelinkin helmakäänteen
valmiiksi perjantai-iltana juuri ennen pitoihin
siirtymistä. Olin suunnitellut surcoten koristukseksi
alunperin myös kirjailua, mutta investituuran
lähestyessä päätin
jättää sen mahdollisesti myöhemmin
lisättäväksi. Loppujen lopuksi surcote on
tarpeeksi kivan näköinen pelkällä
turkisreunuksellakin, joten ainakaan tällä
hetkellä kirjonta ei ole projektilistan
kärkipäässä. Sensijaan saatan joskus
vaikka innostua tekemään surcoten alle
juhlavamman kirtlen. Hauskasta bling-päähineestä löytyy lisää täältä. Kiitokset: Reijalle turkisompeluvinkeistä << Takaisin projekteihin |