Sekalaisia vuosien varrella askarreltuja tekeleitä. Sekä vaatteiden että kuvien taso vaihtelee. Kuvat ovat jonkinlaisessa hatarassa aikajärjestyksestä uusimmista alkaen.

Päätimme stailata polttarisankari Hennan Eloveenan tahi Hilja Maitotytön henkiseksi. Paita ja esiliina ovat lainattua, minun osuuteni oli askarrella hame ja liivi. Molempiin sattui löytymään täydellinen materiaali, liivin huonekalukangas on Jarnon äidin kangaskätköistä ja hameen raidallinen villakangas taas on joskus saamani pala joka on odottanut sopivaa projektia jo kauan. Asun piti tietenkin olla yllätys, joten liivin kaavoitus perustui valistuneisiin arvauksiin. Käytin suunnilleen saman kokoisen, pituisen ja mallisen Kaisan kaavoja, jotka onnekkaasti sopivat Hennalle todella hyvin. Hame taas on yksinkertaisesti koko suorasta kappaleesta tehty ja vyötäröltä kuminauhakujalla varustettu. Helma tuntui jäävän vähän lyhyeksi, joten askartelin siihen vähän lisämittaa kappaleen reunasta leikatulla pystysuuntaisella kaitaleella, josta tulikin itseasiassa todella hauska yksityiskohta.

Kaksinkertainen täydeksi ympyräksi leikattu organza, valmis röyhelöreunus ja hirveä määrä tylliä, siinä tämän hauskan hamosen anatomia. En enää muista alimman tyllikaitaleen mittaa, mutta se oli jotain aika uskomatonta. Guest Starina tässä projektissa oli Kaisa, joka kiskoi tyllikerroksen kaikki poimulangat oikean mittaiseksi niin että itse sain vain huristella ompelukoneella.

Söpö ja monikäyttöinen hame brodeerattua puuvillaa. Kun kirjaillut, jäykemmät kohdat eivät kuitenkaan olisi rypyttyneet tasaisesti, laskostin poikkisaumat. Tuli kiire bileisiin.

Viktoriaanishenkinen hame pitkä hame, kuten nyt kuvasta näkyy. Helman pitsein koristelluista poikkileikkaussaumoista, jotka olivat ideatasolla kiinnostavat, näkyy käytännössä lähinnä se että ne vetävät.

Askartelin kerran Kaisalle lahjaksi pitsisomisteisen satiinipyjaman. Housuja ei sattunut kuvaushetkellä löytymään, mutta niissä ei ole mitään lahkeensuun pitsireunusta ihmeellisempää, toppi puolestaan näyttää tältä. Se on leikattu kokokaan täysvinoon (kuten pyjamatopeilla tapana on), ja perfektionisti kun olen, ei mitään huonosti istuvaa rypytystä vaan pari rintamuotolaskosta.

Äkillisen, joskaan ei täysin aiheettoman käsivarsikompleksin iskiessä askartelin tällaisen puuvillasatiinisen yleisboleron, joka on pelastanut monta bilevaatetta. Kompleksithan tulevat ja menevät päivästä, hormonikierrosta ja yöunen määrästä riippuen tai riippumatta, mutta bolerosta tuli itse asiassa aika hyvännäköinen. Hame on samaa puuvillasatiinia, toppi Seppälästä.

Mekkokaavan helmakappaleet on viistottu kolmiomaisiksi, ja niiden väleihin on ommeltu kiilamaiset, alareunasta pyöristetyt kappaleet. Olen yleensä jämäkämpien kankaiden ystävä, mutta tämä meni muistaakseni kasaan yllättävänkin kivuttomasti. Pääntiellä vuori tosin tahtoo koko ajan kääntyä näkyviin, koska skippasin kunnon muotokaitaleen askartelun.

Ylisuuren kangasvaraston siivousta Huuto.netiin.

Kuten edellinen, tämäkin kangaskauppalöytö löysi uuden omistajan tällaisessa muodossa.

Kiva samettihame, kengännauhat jotka vaihdoin itse vaaleanpunaisella kaudellani, ja vilaus rakkaasta vanhasta autostani, joka oli ihanan värinen.

Sivu 1/3
Seuraavalle sivulle >>