Kengät, 2014 Innostuin pitkästä aikaa askartelemaan kenkien parissa. Joulubaalin puku, harmaa pet en l'air oli jo kuukautta etukäteen niin hyvässä vaiheessa että harhauduin asusteiden pariin. Sen kanssa olisi toki voinut hyvin käyttää mustia kenkiä, mutta sain päähäni että puvun vaaleanpunaisten rusettien kanssa pinkit kengät olisivat kauhean söpöt. |
Kävin läpi kellarin
kangasvarastot, ja harkitsin hetken käyttää kenkiin
muinaisen pinkin Pet en
l'airin jämätilkkuja, kunnes muistin miten helposti
asetaattitaftiin jäi tahroja. Tafti saattaisi muutenkin
olla melko hankala materiaali, ja liima sotkisi sen ihan
varmasti. Suunnitelma b oli äidilleni tekemästä korsetista jäänyt pala kermanväristä puuvilladamastia. Muistelin myös omistavani käyttämättä jääneen pinkin väripaketin. Väripaketin sävymallin sävy oli puvun nauhojen vaaleanpunaisesta selvästi magentapinkkiin päin kallistuva, mutta toisaalta kermanvärinen pohja saattaisi tasoittaa eroa. Värjäyksestä tuli tälläkertaa yllättävän tasaisen, mutta sävy oli lopulta sittenkin vähän liian kylmä. Koska rusetit ja kengät eivät kuitenkaan olisi aivan vierekkäin päätin silti käyttää muuten sopivan tuntuista kangasta. |
|
Päätin uhrata tähän
projektiin jo muutama vuosi sitten kirpparilta haalimani
punaiset avokkaat. Niiden malli ei ole täydellinen, kärki
menettelee mutta korko saisi tietenkin olla kaarretumpi.
Se ei ole kuitenkaan ihan toivottoman kapea eikä toisaalta
liian kulmikaskaan. Siitä saattaisi kuitenkin saada ihan
kivan epoksimassalla tuunaten, kuten olin jo sinisissa pistokkaissani
kokeillut. En ole kuitenkaan juuri käyttänyt pistokkaita
kuvauksen jälkeen, koska ne eivät ole kovin käytännölliset
jalkineet, joten tässä olisi hyvä tilaisuus testata miten
epoksipatentti kestää enemmän käyttöä. |
|
Aloin siis purkaa
kenkiä. Pohja irtosi höyryttelyllä ja kiskomalla ja tällä
kertaa korkolaputkin napsahtivat irti helposti.
Höyrytyksen tuloksena punainen päällyskangaskin alkoi
repsottaa, joten päätin repiä sen kokonaan irti kun se
kerran irtosi lähes itsekseen. Reunoissa leikkasin rippeet
varovasti irti saumasta. |
|
Kuten olin sinisistä
pistokkaista oppinut, avokkaan alkuperäisen etureunan
linjan saa häivytettyä paremmin leikkaamalla sen
avarammaksi. Näin jämäkämpi reunan sauma ei kuulla niin
paljon päällystyksen läpi. |
|
Koska kengät olivat
kärjestä tiukat minun leveään jalkaani kokeilin leikata
kengän päälle halkion. Avasin sitä yläreunasta noin sentin
verran ja liimasin alle nahkapalan . Myöhemmin liimasin
vielä kiilamaisen nahkapalan väliin jäävään koloon jotta
kengän pinta tasoittuisi. Tämä patentti antoi jalkaterään aavistuksen lisätilaa. Museokenkiä katsellessani olen myös huomannut, ettei kengän välttämättä tarvitse olla levyssuunnassa kovin kapea. Alkuperäiset kengät näyttävät olevan ennemmin päkiästä tilavampia ja korkeampia ja kapenevan jyrkästi kärjestä, myös korkeudesta. Nykyavokas on kärjestä pystysuunnassakin litteämpi, kenties siksi että avokas ei tahdo pysyä jalassa jos kärki ei ole tiukka, solkikenkä taas pysyy paremmin. |
|
Seuraavaksi kävin koron
kimppuun. Viimeisestä askartelusessiosta oli jäänyt juuri
sopivasti epoksimassaa molempiin korkoihin. Täytin koron
alakaarretta pehmeämmin kaartuvaksi, ja kokeilin myös
lisätä vähän paksuutta koron sisäreunaan alareunaan
leviten. Tämä toisi koron painopistettä sisemmäs, lähemmäs
aidon, pitkälle jalkapöydän alle jäävän pompadour-koron
linjaa, joka saa jalkaterän näyttämään lyhemmältä.
Epoksimassan kuivuttua hioin pintaa vielä vähän
tasaisemmaksi. |
|
Seuraavaksi aloin
hahmotella kaavaa. Aloitin korosta. Muotoilin
sovituskangasta kengän päälle ja merkitsin reunat kynällä.
Kuten varsinainen päällystyskangas, myös sovituskangas oli
luonnollisesti leikattu täysvinoon. Ainakaan korko ei
tahdo muotoutua suoraan leikatusta kankaasta, ja
mielestäni myös kärjen saa täysvinoon leikatulla
päällystyksellä huomattavasti siistimmäksi. |
|
Muotoilin kankaasta
myös kärjen ja läpän, taka-sivupalat ja solkiläpät. Kengän
yläreunan ja solkiläppien mallia muotoilin päällä sopivan
malliseksi. Piirsin reunan muodon myös kuulakärkikynällä
jalkaani, mikä helpotti läpän mallin testaamista. Kenkiin tulisi American Duchessin "dauphine"-soljet, joten kaavoitin solkiläpät leveydeltään niihin sopiviksi. Aidoista kauden kengistä poiketen jätin sisäpuolelle jäävän läpän lyhemmäksi jotta se asettuisi paremmin kengän sisään. |
|
Olin kenkien sovittelun
jälkeen huomannut suureksi harmikseni että toisen koron
epoksilisäys oli lohjennut alareunasta vähän irti. Tämä
oli todella ärsyttävää, koska uusi kaarevampi muoto oli
ollut kaunis. Kenties en sittenkään ollut hionut alareunaa
aivan tasaiseksi. Kenties korkolappu olisi suojellut
valmista korkoa, mutta päätin kuitenkin pelata varman
päälle ja hioa epoksilisäyksen pois molempien korkojen
etureunasta. Jätin epoksin vain ylemmäs, jossa se ei
suoraan saisi niin paljon kolhuja. Kuten kuvasta näkyy,
koron muoto on kuitenkin näinkin alkuperäistä pehmeämpi. |
|
Seuraavaksi aloin
rakentaa pohjaa läpille. Liimasin kärkiosan sisäpuolelle
nahkapalat jotka muotoilin vielä jalassa lopullisen
mallisiksi. Liimasin vielä päälle toisen kerroksen jotta
korkeusero tasoittuisi. Kuvassa näkyy myös etuhalkioon
lisätty täytepala. Jo tämä palapeliläppäkin antoi kengälle heti historiallisemman ilmeen. Sekä läppä että koron uusi muoto myös muuttavat kengän mittasuhteita vähemmän pitkulaiseksi. |
|
Pohjatöiden jälkeen
pääsin aloittamaan varsinaisen päällystyksen. Kuten edellä
mainittu, leikkasin kaikki kappaleet täysvinoon. Koska
kankaan hento kuvio oli iso ja epämääräinen se ei onneksi
vaatinut kohdistelua. Käytin tälläkin kertaa tuttua
Kiillon Tixo-kontaktiliimaa. Heti alkuun meni kuitenkin metsään - ensimmäiseen kappaleeseen liimaa levittäessäni huomasin että se kuulsi läpi. Paikoitellen tahraksi asti, muuten vain tuoden raikkaaseen pinkkiin ikävän keltaisen sävyn. Kankaani oli sittenkin liian ohut. |
|
Kokeilin kiinnittää
yhteen kappaleeseen paksun, nukkapintaisen tukikankaan ja
liimasin sen kokeeksi nahkapalaan. Liima jäikin sopivasti
tukikankaaseen eikä näkynyt päällyspuolelle. Ylimääräinen
kerros kenties myös häivyttäisi vähän kärjen palapelin
saumoja. En ollut onneksi leikannut vielä kaikkia palasia, joten kiinnitin tukikankaat vain niihin. Silitin loppukankaaseen tukikankaan koska palat olisi helpompi leikata suoraan siitä. Yrittäessäni järkeillä miten tukikangaskin menisi täysvinoon onnistuin saamaan vinon tukikankaan suoraan kankaaseen, mikä vähän niinkuin torpedoi kankaan vinon suunnan jouston. Höyryttelin ja revin tukikankaan irti, ja varmuuden vuoksi leikkasin palat sittenkin ilman tukikangasta kiinnittäen sen vasta jälkeenpäin. Höyrytin ja venyttelin koron kangasta malliinsa ennen liimausta, ja se asettuikin varsin hyvin. Kaiken kaikkiaan kangasvalintani oli tukikankaan lisäyksen jälkeen oikein toimiva. Kärkiosassa ompelin alareunan saumanvaroihin syötöslangat, joiden avulla kangas kääntyi sulavammin pohjan alle. |
|
Kiinnitin kankaan
varovasti sivuista parilla nuppineulalla pohjakankaan läpi
ja läppään klemmareilla, ja höyryttelin ja kiskoin sitä
varovasti muotoonsa. Jonkun mittavirheen vuoksi kangas
kiristi vähän, eikä tahtonut yltää kunnolla läppien
peitoksi. Lopulta jouduinkin liimauksen jälkeen vähän
lyhentämään läppiä. |
|
Muotoiltuani läppien
reunat tasaisiksi viimeistelin reunan kankaan kanssa
yhdessä värjäämälläni kanttinauhalla. Se muotoutui
huomattavasti kauniimmin kuin ensimmäisissä kengissä
reunustukseen käyttämäni taftinauha, eikä siitä kuultanut
liimakaan yhtä pahasti läpi. Muutamassa kohtaa
reunustuksen viereen jäi toki keltainen liimaviiru
näkyviin. Ompelin takasaumat kiinni ja liimasin saumanvarat kankaaseen. Sovitin varovasti paloja kenkiin, merkkasin kohdan jossa korko päättyy, tein siihen kohtaan aukileikkaukset saumanvaraan ja liimasin käänteen kiinni koron osuudelta. Olin arponut hieman miten toteuttaa koron ja kengän saumakohta päällystyksessä, koska en halunnut siihen nauhaa. Kuten näkyy, päädyin liimaamaan koron saumanvaran reunan yli ja kääntämään kengän puolen saumanvaran, koska koron päällyksen osuminen kohdalleen oli muutenkin haastavampaa. |
|
Levitin kuvassa keltaisena näkyvän liimapinnan ensiksi vain kengän takaosaan jättäen solkiläpät ja niiden kiinnityskohdan vielä irti. Myöskään reunan saumanvarassa ei ole liimaa. |
|
Kiinnitin takakappaleen
keskitakasaumasta lähtien asetellen sitä varovasti sivuja
kohti. Solkiläppien alareuna jäi vielä irti reunustusta
varten. Koron reuna oli tarkka kohta liimata, koska liima ei saanut levitä jo päällystetyn koron puolelle mutta paksumman taitteen oli silti tartuttava lujasti. Jouduinkin liimailemaan sitä muutamaan kertaan vielä vahvistukseksi. Kuvassa näkyy myös koron kapeaksi nyrhityt ja kaarevimmissa paikoissa aukileikatut saumanvarat, sekä himmeästi pohjaan päällisen kohdistusmerkkejä varten piirtämäni viiva. |
|
Ennen solkiläppien viimeistelyä minun piti viimein tehdä jahkaamani päätös: Tulisiko kengistä yksinkertaiset ja vain pirteän väriset vai tulisiko niihin koristelua? Olin alkuun haaveillut kengän kärjen ja läpän peittävästä hopeabrokadia jäljittelevästä paneelista yhdistettynä hopeisiin koristenauhoihin, mutta jouduin hylkäämään bling-paneelin liian vanhanaikaisena sekä kenkien malliin että pukuuni, sekä useimpiin muihin joiden kanssa kenkiä kenties tulisin käyttämään. | |
Idea
koristenauhareunustuksista kuitenkin jäi kytemään. Kanttinauhareunustuskin oli toki
ihan siisti, ja soljet jo sinänsä toisivat kenkiin
blingiä, mutta kun satuin löytämään sopivan kapean
hopeanvärisen koristenauhan päätin kallistua blingin
puolelle. Kiinnitin siis nauhan etuläppien reunaan
ennenkuin etenisin pidemmälle. |
|
Seuraavaksi piirsin
solkiläppiin himmeästi alkuperäisen kengänsuun reunan, ja
liimasin niiden tueksi nahkapalat tuohon linjaan asti.
Koska kappaleet eivät kuitenkaan ikinä oikeasti kohdistu
täydellisesti jätin ne epämääräisen mallisiksi ja
leikkasin muotoonsa liimauksen kuivuttua. Kokeilin vielä
että reuna oli oikean mallinen ja solkiläpät asettuivat
kauniisti päällekkäin. Merkkasin myös kenkien sivuun
himmeästi linjan johon sivukappaleen reuna loppuisi.
Oleellisin oli kulma läpän juuressa johon liimaus
päättyisi. |
|
Liimasin
reunustusnauhat kiinni, solkiläpissä taittumaan reunan yli
ja kenkien sivuissa jatkumaan suorana. Kengän takareunassa
olin tikannut reunustusnauhan reunaan toisen kanttinauhan
siihen asti mistä solkiläpät lähtivät kaartuvaan
alkuperäisestä reunasta ylöspäin. Kengän paksussa,
tuetussa takareunassa pelkkä kapea reunustusnauha ei olisi
riittänyt kunnolla reunan yli ja lähtisi helposti
hankautumaan irti. Kengän sisäpuolelle liimattu jatkonauha
tarttui tukevammin, ja tikkaus pitää sen tukevasti kiinni
reunustusnauhassa. Nauha jatkuu peittämään kengät
alkuperäisen reunan ja nahalla tuettujen solkiläppien
sauman, toisen potentiaalisesti irvistämään lähtevän
kohdan. |
|
Vihdoin sain liimata
myös sivukappaleiden etureunat paikoilleen. Reunustusnauha
peitti sauman. Alkuperäisissä kengissä sivukappaleen
etureunassa on muuten usein kulmasauma, mutta laiskuuttani
menin vanhalla mallilla ja tein helpomman suoran sauman,
jota sitäkin tosin näkee vuosisadan loppupuolen kengissä. Koska reunustus peittyisi koristenauhan alle, sen ei tarvinnut olla ihan tasalevyinen, mikä tietysti helpotti hommaa. Lisäkoristelu salli myös solkiläppien alakulman vahvistamisen parilla isolla pistolla kengän läpi. Ne kiinnittivät samalla myös vähän sisäpuolen tukinauhan päätä. |
|
Sitten vain blingiä
kehiin. Päädyin kiinnittämään koristenauhan kuumaliimalla,
joka onneksi kuivuisi värittömäksi. Liimailin hyvin
lyhyitä pätkiä kerrallaan ettei liima ehtisi jäähtymään.
Kuten kuvasta näkyy, liima pyrki pursuamaan punoksen
raoista möykyiksi, joista isompia toki kaivelin pois
nuppineuloilla ja terävillä saksilla. Kengissä on
kuitenkin se kiva puoli, että niitä ei yleensä katsota
läheltä, joten liimamöykyt hukkuvat melko hyvin
kokonaisuuteen. Muuten nauha oli oikein kiitollista työstettävää, kapea suora reuna oli helppo kohdistaa reunaan ja piparkakkureuna muotoutui hyvin kaareviinkin reunoihin. Ainoastaan solkiläppien kulmissa sitä joutui vähän lyttäämään päällekkäin. |
|
Alkuperäisten kenkien
mustat muovipohjat eivät olleet kovin period-uskottavat,
ja jossain vaiheessa haaveilin korvaavani ne
nahkapohjilla. Toisaalta halusin kuitenkin käyttää
mahdollisimman pitkälle valmiina olevia materiaaleja
(vaikka olinkin jo hairahtanut ostamaan hopeanauhaa), ja
olisivathan muovipohjat ainakin kestävät ja säästäisivät
minulta muotoilun vaivan, mitä nyt koron kohdalta saisi
vähän nipsaista. Lohduttauduin sillä etteivät ne näkyisi
käytössä niin kovin paljon ja liimasin alkuperäiset pohjat
vaiheittain takaisin kärjestä korkoa kohti. |
|
Koska koron alareunan
muotoilu ei ollut kestänyt se oli taas alkuperäisissä
mitoissaan, joten saatoin naputella alkuperäiset
korkolaput liimakerroksen kera takaisin. Ne olivat lähes
uuden kuntoiset, kuten pohjakin, joten lopulta niiden
hyödyntäminen oli tavallaan järkevää. |
|
Kenkien lopputulokseen
olen melko tyytyväinen. Ne eivät ole täydelliset, mutta
toisaalta sain söpöt uudet kengät varsin halvalla. Kuten
kuvasta näkyy, valmiissa kengissä on kauneusvirheensä. Osa
rypyistä johtuu siitä että jo alkuperäiset kengät olivat
painuneet sivuista vähän kasaan, osa taas tuli
uudelleenmuotoilun ja päällystyksen sivutuotteena. Sekä
takasauma että koron sauma jäivät vähän paksuiksi, ja
etenkin jälkimmäinen rikkoo hieman kengän takaprofiilin
linjaa. Mainittakoon vielä, että etuläpätkin jäivät vähän
lyhemmiksi kuin alunperin suunnittelin. |
|
Hopeinen koristenauha
kieltämättä rajaa vähän kenkien yhdisteltävyyttä
vaatteisiin, ja ne olisivat saattaneet toimia ihan hyvin
ilman sitäkin. Ylimääräisessä koristelussa on kuitenkin se
hyvä puoli, että se hämää silmää valmistusvaiheen pieniltä
liimatahroilta ja käytössä väistämättä tulevilta muilta
tahroilta. Ilokseni kengät myös pysyivät kasassa sekä koron että reunustusten osalta ainakin ensimmäiset juhlat, joissa sekä tanssin paljon että nautin huomattavan määrän viiniä! |
|
<< Takaisin projekteihin |
Kenkien soljet: American Duchess |