Kengät, 2014
Innostuin pitkästä aikaa askartelemaan kenkien parissa. Joulubaalin puku, harmaa pet en l'air oli jo kuukautta etukäteen niin hyvässä vaiheessa että harhauduin asusteiden pariin. Sen kanssa olisi toki voinut hyvin käyttää mustia kenkiä, mutta sain päähäni että puvun vaaleanpunaisten rusettien kanssa pinkit kengät olisivat kauhean söpöt.
Kävin läpi kellarin kangasvarastot, ja harkitsin hetken käyttää kenkiin muinaisen pinkin Pet en l'airin jämätilkkuja, kunnes muistin miten helposti asetaattitaftiin jäi tahroja. Tafti saattaisi muutenkin olla melko hankala materiaali, ja liima sotkisi sen ihan varmasti.
Suunnitelma b oli äidilleni tekemästä korsetista jäänyt pala kermanväristä puuvilladamastia. Muistelin myös omistavani käyttämättä jääneen pinkin väripaketin. Väripaketin sävymallin sävy oli puvun nauhojen vaaleanpunaisesta selvästi magentapinkkiin päin kallistuva, mutta toisaalta kermanvärinen pohja saattaisi tasoittaa eroa.
Värjäyksestä tuli tälläkertaa yllättävän tasaisen, mutta sävy oli lopulta sittenkin vähän liian kylmä. Koska rusetit ja kengät eivät kuitenkaan olisi aivan vierekkäin päätin silti käyttää muuten sopivan tuntuista kangasta.
Päätin uhrata tähän projektiin jo muutama vuosi sitten kirpparilta haalimani punaiset avokkaat. Niiden malli ei ole täydellinen, kärki menettelee mutta korko saisi tietenkin olla kaarretumpi. Se ei ole kuitenkaan ihan toivottoman kapea eikä toisaalta liian kulmikaskaan. Siitä saattaisi kuitenkin saada ihan kivan epoksimassalla tuunaten, kuten olin jo sinisissa pistokkaissani kokeillut. En ole kuitenkaan juuri käyttänyt pistokkaita kuvauksen jälkeen, koska ne eivät ole kovin käytännölliset jalkineet, joten tässä olisi hyvä tilaisuus testata miten epoksipatentti kestää enemmän käyttöä.
Aloin siis purkaa kenkiä. Pohja irtosi höyryttelyllä ja kiskomalla ja tällä kertaa korkolaputkin napsahtivat irti helposti. Höyrytyksen tuloksena punainen päällyskangaskin alkoi repsottaa, joten päätin repiä sen kokonaan irti kun se kerran irtosi lähes itsekseen. Reunoissa leikkasin rippeet varovasti irti saumasta.
Kuten olin sinisistä pistokkaista oppinut, avokkaan alkuperäisen etureunan linjan saa häivytettyä paremmin leikkaamalla sen avarammaksi. Näin jämäkämpi reunan sauma ei kuulla niin paljon päällystyksen läpi.
Koska kengät olivat kärjestä tiukat minun leveään jalkaani kokeilin leikata kengän päälle halkion. Avasin sitä yläreunasta noin sentin verran ja liimasin alle nahkapalan . Myöhemmin liimasin vielä kiilamaisen nahkapalan väliin jäävään koloon jotta kengän pinta tasoittuisi.
Tämä patentti antoi jalkaterään aavistuksen lisätilaa. Museokenkiä katsellessani olen myös huomannut, ettei kengän välttämättä tarvitse olla levyssuunnassa kovin kapea. Alkuperäiset kengät näyttävät olevan ennemmin päkiästä tilavampia ja korkeampia ja kapenevan jyrkästi kärjestä, myös korkeudesta. Nykyavokas on kärjestä pystysuunnassakin litteämpi, kenties siksi että avokas ei tahdo pysyä jalassa jos kärki ei ole tiukka, solkikenkä taas pysyy paremmin.
Seuraavaksi kävin koron kimppuun. Viimeisestä askartelusessiosta oli jäänyt juuri sopivasti epoksimassaa molempiin korkoihin. Täytin koron alakaarretta pehmeämmin kaartuvaksi, ja kokeilin myös lisätä vähän paksuutta koron sisäreunaan alareunaan leviten. Tämä toisi koron painopistettä sisemmäs, lähemmäs aidon, pitkälle jalkapöydän alle jäävän pompadour-koron linjaa, joka saa jalkaterän näyttämään lyhemmältä. Epoksimassan kuivuttua hioin pintaa vielä vähän tasaisemmaksi.
Sitten aloin hahmotella kaavaa. Aloitin korosta. Muotoilin sovituskangasta kengän päälle ja merkitsin reunat kynällä. Kuten varsinainen päällystyskangas, myös sovituskangas oli luonnollisesti leikattu täysvinoon. Ainakaan korko ei tahdo muotoutua suoraan leikatusta kankaasta, ja mielestäni myös kärjen saa täysvinoon leikatulla päällystyksellä huomattavasti siistimmäksi.
Muotoilin kankaasta myös kärjen ja läpän, taka-sivupalat ja solkiläpät. Kengän yläreunan ja solkiläppien mallia muotoilin päällä sopivan malliseksi. Piirsin reunan muodon myös kuulakärkikynällä jalkaani, mikä helpotti läpän mallin testaamista.
Kenkiin tulisi American Duchessin "dauphine"-soljet, joten kaavoitin solkiläpät leveydeltään niihin sopiviksi. Aidoista kauden kengistä poiketen jätin sisäpuolelle jäävän läpän lyhemmäksi jotta se asettuisi paremmin kengän sisään.
Olin kenkien sovittelun jälkeen huomannut suureksi harmikseni että toisen koron epoksilisäys oli lohjennut alareunasta vähän irti. Tämä oli todella ärsyttävää, koska uusi kaarevampi muoto oli ollut kaunis. Kenties en sittenkään ollut hionut alareunaa aivan tasaiseksi. Kenties korkolappu olisi suojellut valmista korkoa, mutta päätin kuitenkin pelata varman päälle ja hioa epoksilisäyksen pois molempien korkojen etureunasta. Jätin epoksin vain ylemmäs, jossa se ei suoraan saisi niin paljon kolhuja. Kuten kuvasta näkyy, koron muoto on kuitenkin näinkin alkuperäistä pehmeämpi.
Seuraavaksi aloin rakentaa pohjaa läpille. Liimasin kärkiosan sisäpuolelle nahkapalat jotka muotoilin vielä jalassa lopullisen mallisiksi. Liimasin vielä päälle toisen kerroksen jotta korkeusero tasoittuisi. Kuvassa näkyy myös etuhalkioon lisätty täytepala.
Jo tämä palapeliläppäkin antoi kengälle heti historiallisemman ilmeen. Sekä läppä että koron uusi muoto myös muuttavat kengän mittasuhteita vähemmän pitkulaiseksi.
Pohjatöiden jälkeen pääsin aloittamaan varsinaisen päällystyksen. Kuten edellä mainittu, leikkasin kaikki kappaleet täysvinoon. Koska kankaan hento kuvio oli iso ja epämääräinen se ei onneksi vaatinut kohdistelua. Käytin tälläkin kertaa tuttua Kiillon Tixo-kontaktiliimaa.
Heti alkuun meni kuitenkin metsään - ensimmäiseen kappaleeseen liimaa levittäessäni huomasin että se kuulsi läpi. Paikoitellen tahraksi asti, muuten vain tuoden raikkaaseen pinkkiin ikävän keltaisen sävyn. Kankaani oli sittenkin liian ohut.
Kokeilin kiinnittää yhteen kappaleeseen paksun, nukkapintaisen tukikankaan ja liimasin sen kokeeksi nahkapalaan. Liima jäikin sopivasti tukikankaaseen eikä näkynyt päällyspuolelle. Ylimääräinen kerros kenties myös häivyttäisi vähän kärjen palapelin saumoja.
En ollut onneksi leikannut vielä kaikkia palasia, joten kiinnitin tukikankaat vain niihin. Silitin loppukankaaseen tukikankaan koska palat olisi helpompi leikata suoraan siitä. Yrittäessäni järkeillä miten tukikangaskin menisi täysvinoon onnistuin saamaan vinon tukikankaan suoraan kankaaseen, mikä vähän niinkuin torpedoi kankaan vinon suunnan jouston. Höyryttelin ja revin tukikankaan irti, ja varmuuden vuoksi leikkasin palat sittenkin ilman tukikangasta kiinnittäen sen vasta jälkeenpäin.
Höyrytin ja venyttelin koron kangasta malliinsa ennen liimausta, ja se asettuikin varsin hyvin. Kaiken kaikkiaan kangasvalintani oli tukikankaan lisäyksen jälkeen oikein toimiva.
Kärkiosassa ompelin alareunan saumanvaroihin syötöslangat, joiden avulla kangas kääntyi sulavammin pohjan alle.
Kiinnitin kankaan varovasti sivuista parilla nuppineulalla pohjakankaan läpi ja läppään klemmareilla, ja höyryttelin ja kiskoin sitä varovasti muotoonsa. Jonkun mittavirheen vuoksi kangas kiristi vähän, eikä tahtonut yltää kunnolla läppien peitoksi. Lopulta jouduinkin liimauksen jälkeen vähän lyhentämään läppiä.
Muotoiltuani läppien reunat tasaisiksi viimeistelin reunan kankaan kanssa yhdessä värjäämälläni kanttinauhalla. Se muotoutui huomattavasti kauniimmin kuin ensimmäisissä kengissä reunustukseen käyttämäni taftinauha, eikä siitä kuultanut liimakaan yhtä pahasti läpi. Muutamassa kohtaa reunustuksen viereen jäi toki keltainen liimaviiru näkyviin.
Ompelin takasaumat kiinni ja liimasin saumanvarat kankaaseen. Sovitin varovasti paloja kenkiin, merkkasin kohdan jossa korko päättyy, tein siihen kohtaan aukileikkaukset saumanvaraan ja liimasin käänteen kiinni koron osuudelta.
Levitin kuvassa keltaisena näkyvän liimapinnan ensiksi vain kengän takaosaan jättäen solkiläpät ja niiden kiinnityskohdan vielä irti. Myöskään reunan saumanvarassa ei ole liimaa.
Olin arponut hieman miten toteuttaa koron ja kengän saumakohta päällystyksessä, koska en halunnut siihen nauhaa. Kuten näkyy, päädyin liimaamaan koron saumanvaran reunan yli ja kääntämään kengän puolen saumanvaran, koska koron päällyksen osuminen kohdalleen oli muutenkin haastavampaa.
Koron reuna oli tarkka kohta liimata, koska liima ei saanut levitä jo päällystetyn koron puolelle mutta paksumman taitteen oli silti tartuttava lujasti. Jouduinkin liimailemaan sitä muutamaan kertaan vielä vahvistukseksi.
Kiinnitin takakappaleen keskitakasaumasta lähtien asetellen sitä varovasti sivuja kohti. Solkiläppien alareuna jäi vielä irti reunustusta varten.
Ennen solkiläppien viimeistelyä minun piti viimein tehdä jahkaamani päätös: Tulisiko kengistä yksinkertaiset ja vain pirteän väriset vai tulisiko niihin koristelua? Olin alkuun haaveillut kengän kärjen ja läpän peittävästä hopeabrokadia jäljittelevästä paneelista yhdistettynä hopeisiin koristenauhoihin, mutta jouduin hylkäämään bling-paneelin liian vanhanaikaisena sekä kenkien malliin että pukuuni, sekä useimpiin muihin joiden kanssa kenkiä kenties tulisin käyttämään.
Idea koristenauhareunustuksista kuitenkin jäi kytemään. Kanttinauhareunustuskin oli toki ihan siisti, ja soljet jo sinänsä toisivat kenkiin blingiä, mutta kun satuin löytämään sopivan kapean hopeanvärisen koristenauhan päätin kallistua blingin puolelle. Kiinnitin siis nauhan etuläppien reunaan ennenkuin etenisin pidemmälle.
Seuraavaksi piirsin solkiläppiin himmeästi alkuperäisen kengänsuun reunan, ja liimasin niiden tueksi nahkapalat tuohon linjaan asti. Koska kappaleet eivät kuitenkaan ikinä oikeasti kohdistu täydellisesti jätin ne epämääräisen mallisiksi ja leikkasin muotoonsa liimauksen kuivuttua. Kokeilin vielä että reuna oli oikean mallinen ja solkiläpät asettuivat kauniisti päällekkäin. Merkkasin myös kenkien sivuun himmeästi linjan johon sivukappaleen reuna loppuisi. Oleellisin oli kulma läpän juuressa johon liimaus päättyisi.
Liimasin reunustusnauhat kiinni, solkiläpissä taittumaan reunan yli ja kenkien sivuissa jatkumaan suorana. Kengän takareunassa olin tikannut reunustusnauhan reunaan toisen kanttinauhan siihen asti mistä solkiläpät lähtivät kaartuvaan alkuperäisestä reunasta ylöspäin. Kengän paksussa, tuetussa takareunassa pelkkä kapea reunustusnauha ei olisi riittänyt kunnolla reunan yli ja lähtisi helposti hankautumaan irti.
Kengän sisäpuolelle liimattu jatkonauha tarttui tukevammin, ja tikkaus pitää sen tukevasti kiinni reunustusnauhassa. Nauha jatkuu peittämään kengät alkuperäisen reunan ja nahalla tuettujen solkiläppien sauman, toisen potentiaalisesti irvistämään lähtevän kohdan.
Vihdoin sain liimata myös sivukappaleiden etureunat paikoilleen. Reunustusnauha peitti sauman. Alkuperäisissä kengissä sivukappaleen etureunassa on muuten usein kulmasauma, mutta laiskuuttani menin vanhalla mallilla ja tein helpomman suoran sauman, jota sitäkin tosin näkee vuosisadan loppupuolen kengissä.
Koska reunustus peittyisi koristenauhan alle, sen ei tarvinnut olla ihan tasalevyinen, mikä tietysti helpotti hommaa. Lisäkoristelu salli myös solkiläppien alakulman vahvistamisen parilla isolla pistolla kengän läpi. Ne kiinnittivät samalla myös vähän sisäpuolen tukinauhan päätä.
Sitten vain blingiä kehiin. Päädyin kiinnittämään koristenauhan kuumaliimalla, joka onneksi kuivuisi värittömäksi. Liimailin hyvin lyhyitä pätkiä kerrallaan ettei liima ehtisi jäähtymään. Kuten kuvasta näkyy, liima pyrki pursuamaan punoksen raoista möykyiksi, joista isompia toki kaivelin pois nuppineuloilla ja terävillä saksilla. Kengissä on kuitenkin se kiva puoli, että niitä ei yleensä katsota läheltä, joten liimamöykyt hukkuvat melko hyvin kokonaisuuteen.
Muuten nauha oli oikein kiitollista työstettävää, kapea suora reuna oli helppo kohdistaa reunaan ja piparkakkureuna muotoutui hyvin kaareviinkin reunoihin. Ainoastaan solkiläppien kulmissa sitä joutui vähän lyttäämään päällekkäin.
Alkuperäisten kenkien mustat muovipohjat eivät olleet kovin period-uskottavat, ja jossain vaiheessa haaveilin korvaavani ne nahkapohjilla. Toisaalta halusin kuitenkin käyttää mahdollisimman pitkälle valmiina olevia materiaaleja (vaikka olinkin jo hairahtanut ostamaan hopeanauhaa), ja olisivathan muovipohjat ainakin kestävät ja säästäisivät minulta muotoilun vaivan, mitä nyt koron kohdalta saisi vähän nipsaista. Lohduttauduin sillä etteivät ne näkyisi käytössä niin kovin paljon ja liimasin alkuperäiset pohjat vaiheittain takaisin kärjestä korkoa kohti.
Koska koron alareunan muotoilu ei ollut kestänyt se oli taas alkuperäisissä mitoissaan, joten saatoin naputella alkuperäiset korkolaput liimakerroksen kera takaisin. Ne olivat lähes uuden kuntoiset, kuten pohjakin, joten lopulta niiden hyödyntäminen oli tavallaan järkevää.
Kenkien lopputulokseen olen melko tyytyväinen. Ne eivät ole täydelliset, mutta toisaalta sain söpöt uudet kengät varsin halvalla. Kuten kuvasta näkyy, valmiissa kengissä on kauneusvirheensä. Osa rypyistä johtuu siitä että jo alkuperäiset kengät olivat painuneet sivuista vähän kasaan, osa taas tuli uudelleenmuotoilun ja päällystyksen sivutuotteena. Sekä takasauma että koron sauma jäivät vähän paksuiksi, ja etenkin jälkimmäinen rikkoo hieman kengän takaprofiilin linjaa. Mainittakoon vielä, että etuläpätkin jäivät vähän lyhemmiksi kuin alunperin suunnittelin.
Hopeinen koristenauha kieltämättä rajaa vähän kenkien yhdisteltävyyttä vaatteisiin, ja ne olisivat saattaneet toimia ihan hyvin ilman sitäkin. Ylimääräisessä koristelussa on kuitenkin se hyvä puoli, että se hämää silmää valmistusvaiheen pieniltä liimatahroilta ja käytössä väistämättä tulevilta muilta tahroilta.
Ilokseni kengät myös pysyivät kasassa sekä koron että reunustusten osalta ainakin ensimmäiset juhlat, joissa sekä tanssin paljon että nautin huomattavan määrän viiniä!