Tämän kokemuksen rohkaisemana hairahduin taas haaveilemaan uudesta kenkäprojektista. Raidallisen polonaiseni kanssa aiemmin käyttämäni kengät, ensimmäiset päällystämäni muuten, alkoivat olla jo melko kuluneen näköiset, ja sitä paitsi ne olivat aina olleet vähän pienet. Teoriassa puvun kanssa voisi ehkä jo juuri ja juuri pitää solkiläpättömiä avokkaita jotka olisivat nopeammat tehdä.

Olin inspiraatio-ostoksena tilannut vähän käytetyt satiiniavokkaat joiden malli oli kehityskelpoinen. Alunperin olin jopa haaveillut, että voisin pitää alkuperäiset päälliset ja vain muokata korkoa ja päällystää sen sitten erikseen nahalla, kuten tämän kauden kengissä on tapana.




Kenkien saavuttua perille totesin kuitenkin, että livenä nähtynä sävy oli polonaisen raitaa huomattavasti vihreämpi, ja muutenkin satiini oli sekä aivan liian tekokuituisen kiiltävää että jo muutamasta kohtaa hieman rispaantunutta vaikka kenkien pohjat ja korkolaput olivatkin lähes käyttämättättömän näköiset.

No, koron muotoilu ja päällystäminen olisi tuskin kuitenkaan oikeasti onnistunut siististi päällisiä sotkematta, joten samalla vaivalla voisin päällystää kengät kokonaan.

Harkitsin ensin käyttää polonaisesta jääneitä tilkkuja, mutta toisaalta raidallisen kankaan kanssa työskentely on aina tarkempaa, materiaali olisi herkkä liimatahroille ja valkoinen muutenkin arka väri kenkiin. Jokin muu, pukuun sointuva väri voisi olla lopulta sekä visuaalisesti kiinnostavampi yhdistelmä että tehdä kengistä monikäyttöisemmät.




Lämmin pastellipinkki on 1700-luvun loppupuolen herkkään väriskaalaan sopiva, helposti yhdisteltävä väri, ja sitähän kaapeistani yleensä löytyy. Tämä olikin täydellinen käyttökohde kirpparilta löytämälleni pienelle silkkiselle koristetyynynpäälliselle.




Tuttuun tapaan irrotin ensin kengistä pohjat ja purin päällimmäisen kangaskerroksen pois. Näissä kengissä korkolappu oli poikkeuksellisen hyvin kiinnitetty jollakin kunnon ruuvilla, joten jätin sen paikalleen saatuani kankaan kiskottua jotenkuten lapun ja koron välistä pois.

Koska korko oli jo valmiiksi kapea ja kaareva sitä ei tällä kertaa tarvinnut hioa juuri lainkaan, lisäsin vain etureunaan epoksimassaa saadakseni kaudelle tyypillisen pitkälle jalkaterän alle kaartuvan muodon.




Nykyavokkaat ovat yleensä edestä melko syvään uurrettuja, joten korotin etureunaa pari senttiä liimailemalla nahkapalasia. Näiden lisäysten sauma kuultaa helposti läpi valmiista kengästä, mutta se olisi helppo peittää koristelulla. Tässä vaiheessa kenkien muoto muistutti hauskasti Vivierin luomuksia.
 



Kaarevien korkojen päällystäminen kankaalla on haastavaa, mutta tällä kertaa käyttämäni ohut valkoinen nappanahka muotoutui koron päälle kuin unelma. Epäilen vahvasti, että nahkakorkojen suosioon korkojen muuttuessa yhä ohuemmiksi ja kaarevammiksi oli ihan käytännön syynsä.

Suurin hankaluus oli tällä kertaa saada työnnettyä nahan reunat vain aavistuksen sijoiltaan liikahtavan korkolapun alle, ja onnistuinkin saamaan nahan muutamasta kohtaa rikki survoessani sitä ruuvimeisselin päällä. Koron päällisen yläreuna puolestaan on jätetty kengän päällyskankaan taitetun reunan alle.




Muotoilin päällisten kaavan ensin lakanakankaasta kenkien päälle ja leikkasin silkkipäälliset sen mukaan. Koska silkki oli todella ohutta pelkäsin liiman imeytyvän helposti läpi oikealle puolelle, joten normaalin paksumman, nukkapintaisen tukikankaan lisäksi laitoin sen alle vielä ohuen tukikankaan. Paksumpi tukikangas ei ulotu saumanvaroihin asti jottei niistä tulisi liian paksuja.




Ompelin poimulangan kärkikappaleen reunaan ja takakappaleeseen koron saumaan, ja sovitin päällisiä paikalleen kiristäen langat oikealle kireydelle. Kantapäässä koron saumassa liimasin saumanvarat varovasti kääntymään nurjalle.




Liimasin päälliset paikoilleen ja peitin saumakohdan sivussa kanttinauhalla. Kantapäässä päällystys jäi vähän ryppyiseksi sekä koron reunassa että kengän reunassa (kuten hieman ylempänä olevasta kuvasta hyvin näkee), mutta kärjestä tuli huomattavasti siistimpi. Onneksi dupionsilkin himmeämpi kiilto antaa myös enemmän virheitä anteeksi kuin kiiltävämpi satiini, kuten opin kantapään kautta Francaisen kengissä.




Leikkasin pohjan koron muuttuneeseen sisäprofiiliin suunnilleen sopivaksi (tämä on aina vähän kimurantti vaihe, lopputulos on muuten siistimpi terävällä veitsellä kuin saksilla leikattuna) ja liimasin sen takaisin paikoilleen.

 


Liimasin kengän reunan viimeistelyksi kanttinauhan, ja sekin oli tällä kertaa niin kovin helppoa ilman solkiläppiä. Reunanauhanhan voisi toki teoriassa myös ommella, mutta monen nahkakerroksen ja modernien kenkien sisältämien tukirakenteiden läpi ompelu on senverran työlästä että yleensä olen laiskasti käyttäynyt liimaa myös tähän.

Etureunan korotuksen reunat olivat jääneet vähän paksuiksi ja tökeröiksi mikä vaikeutti hieman nauhan saamista siististi tasaiselle leveydelle. Onneksi paras keino harhauttaa huomio viimeistelyn pikkuvihreistä on  koristelu.

 


Laskostin valkoista taftinauhaa ja ompelin ne kapeaan nauhaan. Lopuksi liimasin pohjanauhat paikoilleen. Koristelussa olisi toki voinut heittäytyä vielä villimmäksikin, mutta halusin pitää kengät melko neutraaleina ja monikäyttöisinä. Ruusukkeita voi aina halutessaan kiinnittää vaikka neuloilla laskosnauhan päälle.




Kengistä tuli kerrassaan karkkimaisen somat. Väriyhdistelmä on hempeä ja valkoinen koristenauha kärjessä toimii sopivana vastaparina valkoiselle korolle.  Kengät sointuivat kauniisti polonaisen pastelliseen väriskaalaan ja jäivät myös hyvin näkyviin sen lyhyehkön helman alta.

En ole vähään aikaan ommellut mitään uutta 1700-luvulle, ja voi olla etten hetkeen ehdikään, joten tällaiset pienet projektit piristävät mukavasti vaatekaappia.